28.12.2013

Pikaviestinongelma


Minulla on valtava ikävä vanhaa kunnon Microsoftin Messengeriä. Ja minulla on ikävä niitä keskusteluja, joita sen kautta kävin. Aina kun ehdin linjoille, siellä oli joku toinenkin.

Toisinaan oli useita aktiivisia keskusteluikkunoita auki ja höpöttelin ystävien kanssa pitkäänkin. Tunteja. Kävimme tärkeitä keskusteluja, syvällisiä ja merkityksellisiä. (Ja tietysti myös niitä vähintään yhtä tärkeitä mutta paljon kepeämpiä.) Kaukaisempien kavereiden kanssa ystävyyttä oli helppo ylläpitää, kun juttelu kävi reaaliajassa niin helposti. Minulla on ikävä sitä ääntä, joka kertoi uudesta viestistä.

Toista on nyt. Messenger on siirtynyt Skypeen ja minä mukana, mutta ystäväni ovat kadonneet. Linjoilla on vain viereisellä koneella istuva mieheni, Skypen testisoitto ja satunnaisesti jokunen ystävä. On hirvittävän hiljaista, niin kovin hiljaista.

*tuuli kuljettaa risupalloja autioituneen huoneen läpi*

Yritin Google Talkia. Siellä ei ole ketään. Tai on, mutta he eivät puhu minulle. Sanovat, että Whatsapp on nykyään kova sana. Ehkä, jos on vähän uudempi älypuhelin kuin minulla. (Ja liittymässä datapaketti, toisin kuin minulla.) Tai jos oikeasti jaksaa näpytellä yhdellä sormella tekstiviestejä. Minä haluan sanoa paljon ja nopeasti, tarvitsen viestintään näppäimistön. Turhauttaa tökkiä yksisormisesti ja hitaasti, eikä sitä sitten tule niin paljoa sanottuakaan kuin haluaisi.

Whatsapp ei toimi puhelimessani niin hyvin kuin se voisi. Samankaltainen palvelu Kik on vain mobiililaitteille tehty, joten se on minulle ihan yhtä turha. Viber on käsitääkseni asennettavissa tietokoneellekin, mutta mahtaakohan kellään tutuistani edes olla sitä käytössä. Yksin saisi siellä(kin) pyöriä.

Mieheni ruudulla näkyy kontaktilistassa paljon vihreitä palloja. Hän on Facebookissa, ja niin ovat hänen ystävänsäkin. Siellä on kuulemma ihan toimiva pikaviestin. Toimiva se on ainakin siksi, että siellä on ihmisiä. Mutta minä en ole Facebookissa. Olen pitkään miettinyt, voisinko käyttää Facebookia vain pikaviestimenä. Se ei kai onnistu kovinkaan helposti, enkä muutenkaan halua antaa pirulle pikkusormeanikaan.

Vaan minkäs teet? Haluan pikaviestimen, jota voin käyttää tietokoneeltani ja näpytellä viestini kunnon näppäimistöllä. Haluan sellaisen pikaviestimen, jolla löydän kaverini (mutta en halua että se on Facebook). Tahdon pikaviestimen, joka keskustelee muiden viestinten kanssa niin, ettei juttelu tyssäisi heti alkuunsa siihen että toisella on käytössä eri ohjelma kuin itsellä.

Sen lisäksi, että minulta puuttuu sopiva ohjelma, tästä yhtälöstä puuttuu myös toinen ratkaiseva tekijä: keskustelukulttuuri. Enhän minäkään joka ilta ehdi istua koneen ääreen höpisemään, en edes joka viikko. Ymmärrän kyllä, että ystävilläni on omat sopivasti touhukkaat elämänsä ja muutakin puuhaa kuin koneella kököttely. Mutta silti tuntuu siltä, että minä elän hitaammin ja toivon yhteydenpidolta enemmän kuin useimmat.

Minulle ei sovi tämä kulttuuri: tuntuu siltä että homma on mennyt pelkäksi kliksutteluksi, eikä kunnon keskusteluja synny enää niin kuin ennen. Tuntuu siltä että koko maailma ympärilläni on ihan ADHD, eikä kukaan enää istu alas juttelemaan kanssani. Älypuhelimia räplätään ihan koko ajan, mutta niillä otetaan vain pikaisia yhteyksiä. Tuotettu sisältö on tiivistettyä ja sitä enemmänkin seurataan kuin kommentoidaan. Paikkatiedoista nähdään missä kaveri liikkuu, kuvaviestillä nähdään mitä hän on syönyt lounaaksi ja illalla saadaan hieno pieni tykkäys omaan retwiitattuun mietelauseeseen tai Facebookissa jaettuun kissavideoon.

Mutta kukaan ei jaksa kirjoittaa toiselle kolmea lausetta enempää. Minä jaksaisin ja haluaisin, vaan yksinpuheluksi menee.

Olen fossiili.

7 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Hear hear! Saman olen todennut minäkin, ei ole löytynyt Meselle vastaavaa korvaajaa. Menneitä haikaillen...

Zepa kirjoitti...

Multa kans puuttuu jotain vastaavaa. Googlen Talkkia voisin käyttää paljon paljon enemmän, ehkä siihen tottuisi. Nykyisin koen vain häiritsevänä jos joku tulee pyytämään jutulle, ihan vaikka tuttukin ihminen. (No kun tulevat työaikaan...) Emmä tiiä.

Olen aika pitkälti alistunut siihen että blogeissa puhutaan kokonaisilla lauseilla, ja sit twitterissä höristään pikkuviestejä myös tuntemattomien kaa.

Jotain muuta kyllä kaipaisin lisäksi.

Hehkuvainen kirjoitti...

Miia: tästäkö tietää olevansa vanha, kun haikailee niiden vanhojen hyvien aikojen perään... ;)?

Zepa: mukavaa tietää etten ole yksin. Tai ei se ole kivaa, että muilla on yhtä tyhjä olo kuin minulla :/. Mahdammeko olla niin marginaalinen ryhmä, että meidän annetaan pudota kelkasta...? Tarkoitan sitä, että saamme luultavasti jäädä kaipuumme kanssa yksin, eikä tässä nähdä markkinarakoa.

Miia kirjoitti...

Jepjep, keski-ikää kolkutellessa... ;)

Hehkuvainen kirjoitti...

Miia: ;) Tule ihmeessä kertomaan, jos joskus löydät Meselle korvaajan.

Tuulia kirjoitti...

Fossiili ADHD-maailmassa täälläkin. En ole Facebookissa, joten minua ei ilmeisesti ole enää olemassa. Mikään muu viestintäväline ei tunnu toimivan enää, kaikki muu lienee liian hidasta tai "vaikeaa" joillekin ihmisille. Tekstiviesteihin ei aina tule vastausta, tai se on yhtä tyhjän kanssa. Saati että tulisi mieleen oma-aloitteisesti kysyä mitä minulle kuuluu. Eikä kyse edes ole mistään kaukaisista tutuista, vaan perheenjäsenestä ja parhaasta ystävästä. Keskustelukulttuuria kaipaan minäkin. Oudointa on ollut huomata, että väline on tärkeämpi kuin ihminen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Se on minusta todella surullista, että läheisetkin ihmiset tuntuvat "unohtavan". :(

Asiaa mietittyäni tajuan olevani minäkin vähän itsekäs: vingun täällä sellaisen kommunikaatiotavan ja -välineen perään, joka olisi juuri minulle helpoin/paras/mukavin ja sellainen mihin olen tottunut. Vaikka totuus on se, että ystäväni ovat sen arvoisia, että voisin taistella vaikka vähän epämukavankin ja epätyydyttävän viestintävälineen kanssa pitääkseni yhteyttä. Ehkä joku voi hiukan loukkaantua siitä, että en ole liittynyt Facebookiin vaikka sen kautta voisi niin helposti olla yhteydessä...?