25.12.2013

Kiven sisässä


Kirjailija, poliitikko ja liikenainen Hella Wuolijoki ehti elämänsä aikana olla monessa mukana. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpetoksesta, mutta hänet vapautettiin syksyllä 1944 ja vankeusaika jäi kuuteentoista kuukauteen. Vankilassa ollessaan Wuolijoki kirjoitti ylös ajatuksiaan ja vankilan tapahtumia, ja niistä syntyi muistelmateos Enkä ollut vanki - tuokiokuvia vankilasta.

Teos ei ole kaunokirjallisesti mikään kovin ihmeellinen, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla. Sivut ovat täynnä tajunnanvirtaa ja sekä irrallisia että tiukasti maailman tapahtumissa kiinni olevia ajatuksia. Vankilan arki ja ihmiskohtalot tulevat tunteikkaasti esille. Kirjassa ei selitetä termejä tai asioiden taustoja. Päiväkirjassa ei ole tapana selitellä.

Wuolijoki ehti ennen tuomiotaan tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, hänen oikeudenkäyntinsä herätti ilmeisesti runsaasti kiinnostusta myös ulkomailla. Minusta olisi hauskaa tietää enemmän siitä, kuinka vankilassa suhtauduttiin suureen julkimoon. Kirjassa mainitaan ainakin yhden vartijan kuittailleen: "Miltäs nyt tuntuu? On se toista kuin ne laakeriseppeleet Niskavuoren Naisista ja Juurakon Huldasta tuolla Jokelan kartanon seinillä..."

Opin jotain uuttakin. Olen aina kuvitellut, että termi "vedellä ja leivällä" tarkoittaa vain yleensä vankilassa oloa. Mutta jotkut vangit olivat vedellä ja leivällä ihan konkreettisesti: vesileipärangaistus oli joko rangaistuksen tehostamistoimenpide tai vapaaehtoinen menetelmä rangaistusajan lyhentämiseksi. Wuolijoki kertoo kirjassaan vankilassa olleesta tuoreesta äidistä ja tämän pienestä lapsesta:

"Hänet on tuomittu aviorikoksesta. Aviomies ei antanut anteeksi lapsen ilmestymistä maailmaan. Äidillä on kuuden kuukauden tuomio. Hän saa sen istua vedellä ja leivällä, 36 vuorokautta. Lapsi on kahden kuukauden ikäinen, eikä tohtori välitä siitä, että äidiltä loppuu maito vesileipä-ravinnolla."

Kirja jättää paljon avoimia kysymyksiä ja halun tietää lisää sekä kirjailijasta että tuosta ajasta. Maailma on ollut silloin niin erilainen. Täytyisi ehkä tarttua Wuolijoen muihinkin kirjoihin, sillä hän käyttää kaunista ja kuvailevaa kieltä.

6 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Et sitten kuunnellut kunnolla mun yläasteen äokän esitelmää... :P

Salla kirjoitti...

...äikän...

Hehkuvainen kirjoitti...

Piditkö esitelmän Hella Wuolijoesta? Vai vankeinhoitolaitoksen historiasta? Kenestä/mistä minä pidin esitelmän?

Jos olin paikalla, olen takuulla kuunnellut kunnolla ja painanut kuulemani tarkasti erinomaiseen lyhytkestoiseen muistiini :D.

Salla kirjoitti...

Pidin Wuolijoesta ja sinä... ööö... ööö... Siis kysymyshän oli, kuuntelitko sinä, eikä kuuntelinko minä! :D

Anneli kirjoitti...

Vapaalla olisikin hyvä viettää aikaa kirjan seurassa, mutta minä en nyt sairaslomalla ole lukenut. Kun en muista lukemaani.
Mukavaa loppuvuotta ♥

ps. vaikka siinä meidän pojan ottamassa kuvassa on lunta, ei sitä täällä oikeasti enää ole :(

Hehkuvainen kirjoitti...

Salla: ;)

Anneli: en minäkään aina lukemaani muista, ja Sallan puheista päätellen en myöskään kuulemaani ;D. Vaan mukavaa ajanvietettä se lukeminen silti on. Oikein ihanaa loppuvuotta sinullekin!