24.11.2013

Uutispaasto


En ole kuukauteen käynyt netin uutissivustoilla. En ole avannut Aamulehden tai Hesarin sivuja, en ole kurkkinut iltapäivälehtien sivuja tai Ylen uutisia. Sen sijaan olen lukenut blogeja, katsellut pari dokumenttia Areenalta, etsinyt neuleohjeita ja tarkkaillut sähköpostiani sekä Ylen sääennustusta. Töissä tietysti etsin töihin liittyvää tietoa eli vierailen lähinnä Verohallinnon sivuilla. En ole myöskään lukenut sanomalehtiä enkä kuunnellut uutisia radiosta.

Ero kuukauden takaiseen käytökseen on melkoinen. Aiemmin kävin Aamulehden ja Hesarin sivuilla useita kertoja päivässä, iltapäivälehtien ja Ylen tarjontaa katselin useita kertoja viikossa. Selailin otsikot ja nappasin auki kiinnostavimmat. Klikkailin sinne tänne ja useimmiten eksyin lueskelemaan sitäkin mitä ei alunperin varsinaisesti pitänyt.

Uutispaasto ei ollut mikään kovin suunniteltu juttu. Yht'äkkiä vain alkoi tuntua siltä että nyt riittää tätä lajia. En ole maailmantuskaan taipuvaista tyyppiä, joten minua ei ahdistanut uutisten sisältö. Ei minua erityisesti masenna lukea lähellä tai kaukana tapahtuvista kauheuksista (olenko jotenkin viallinen ihminen?). Enemmänkin minua alkoi ahdistaa se, miten merkityksettömältä se uutisten ja "uutisten" selailu tuntui.

Useimmiten luin ihan oikeita uutisia, mutta aivan liian usein päädyin myös lueskelemaan "uutisia". "Nämä viisi asiaa tuhoavat parisuhteesi", "urheilutähden nolo hetki - katso kuvat ja kauhistu", "onko tämä maailman överein koirankoppi" ja sitä rataa. Klikkasin, luin ja tuhlasin elämästäni aivan liian paljon aikaa tällaiseen sontaan. Päädyin liian usein lukemaan juttuja, joiden uutisarvo oli nolla ja viihdearvokin hyvin pieni.

Nettiuutisten lukeminen tarkoittikin oikeastaan sitä, että selailin läpi otsikoita ja pysähdyin oikeasti lukemaan vain muutamaan jutun. Olin kyllä yleisesti ottaen siis hyvin kartalla siitä mitä maailmalla tapahtuu, mutta vain pintapuolisesti. Saatoin osallistua ajankohtaisaiheista keskusteluun vain otsikkotasolla. Saamani tieto oli kovin irrallista ja hajanaista.

Niinpä päätin etten mene nyt lukemaan ainuttakaan uutista. Ja päätin niin seuraavanakin päivänä. Eikä se ole ollut kovinkaan vaikeaa. Koska en ole Facebookissa, en saa sitäkään kautta houkutusta klikkailla auki uutisjuttuja.

Noin viikko sitten päätin palata sen verran uutismaailman pariin, että aloin katsella Ylen iltauutisia, niitä jotka tulevat televisiosta puoli yhdeksältä. Eikö kuulosta hirvittävän keski-ikäiseltä! Maikkarin kymppiuutisia en voi katsella, sillä arki-iltaisin minun on oltava nukkumassa jo ennen kymmentä.

Ärsyynnyin hiukan, kun huomasin että televisiouutisetkin ovat siirtyneet nettiin. Jokaisessa lähetyksessä uutistenlukija on sanonut vähintään että "lisää aiheesta verkkosivuillamme" mutta useimmiten alustukseksi myös että "kerroimme verkkosivuillamme että". Eräänä iltana pohdittiin sitä mahtaako Ailus erota, seuraavana iltana kerrottiin että Ailuksen eroraha on hyvin suuri. Minusta tuntui siltä että jostain muualta kuin iltauutisista olisi pitänyt saada selville se, että Ailus on nyt sitten eroamassa (vaikka tulihan se välillisesti ilmi siitä kun puhuttiin hänelle myönnetystä erorahasta).

Verkkopalvelun yhdistäminen televisiolähetykseen on tietysti nykyaikaa, mutta jotenkin jäi silti sellainen tunne, että ihmisen oletetaan seuraavan useita uutiskanavia. Pärjääkö nykyään sillä, että katsoo päivässä vain yhdet iltauutiset televisiosta, vai putoaako näin auttamattomasti kärryiltä? Onko sitä ihan pihalla eli out, jos ei herkeämättä seuraa netin uutisvirtaa?

Entä onko se sitten vaarallista, jos onkin vähän pihalla? Kuinka paljon ihmisen tarvitsee tietää elämästä ympärillään? Kuukauden aikana en ole huomannut mitään järisyttävää eroa entiseen uutiselliseen elämääni. Olen yhteydessä ystäviini siinä missä ennenkin, maailma ei ole kaatunut päälleni vaan kaikki tuntuu pyörivän niin kuin ennenkin. Olin vasta jälkikäteen tietoinen lentoliikennettä uhanneesta lakosta ja kaupungin joulunavausjuhlallisuuksista, mutta olen silti voinut toimia ihan normaaliin tapaan.

Tämä uutisista irrottautuminen ei ole mikään testi, eikä tässä nyt ole takana mitään erityistä ideologiaa, onpahan vain mielenkiintoista pohtia asiaa. Erityisesti minua hätkähdytti se mitä mieheni totesi katsellessaan kanssani ensimmäistä kertaa uutisia televisiosta. "Nämä etenevät liian hitaasti", ähkäisi hän ja poistui koneensa ääreen. Sinänsä viaton lausahdus, mutta kertoo mielestäni paljon ja jossain määrin hälyttävästi nykytavasta seurata uutisia.

Citius, altius, fortius! Otsikoita pitää olla tarjolla paljon ja ne selaillaan läpi nopeasti. Etsitään itseä kiinnostavat aiheet ja sivuutetaan kaikki muu. Silmäillään hirveä määrä aineistoa ja napataan lähempään tarkasteluun murto-osa. Sinkoillaan sinne tänne kovalla vauhdilla ja tiedetään kaikesta vähän muttei mistään kaikkea. Tiedon haku ja käsittely on jotenkin keskittymishäiriöinen prosessi. Tai siltä minusta vaikuttaa, ja se on alkanut tuntua vastenmieliseltä.

Älkää käsittäkö väärin. Minä pidän uutisista. Minusta olisi hauskaa olla sillä tapaa vahvasti yleissivistynyt, että tietäisin mistä meillä ja muualla puhutaan. Ongelma onkin siinä, että koen saavani samaan aikaan sekä liikaa että liian vähän. Saan aivan liikaa yksittäistä ja irrallista informaatiota, ja aivan liian vähän sellaista jonka kokisin merkityksellisesti liittyvän elämääni ja aiempiin kokonaisuuksiin.

Esitän aina esimerkkinä sotatoimet ulkomailla. Minusta tuntuu jotenkin turhauttavalta lukea uutisia niistä ja näistä taisteluista, kun en oikeastaan ymmärrä lukemaani. En tiedä konfliktin taustoja joten en ymmärrä taistelun syitä enkä seurauksia. On vaikea hypätä mukaan televisiosarjaan vasta kolmannesta tuotantokaudesta, ja samaan tapaan tuntuu pöhköltä katsella yksittäisiä rähinöitä kun ei välttämättä tiedä edes ketkä siellä rähisevät.

Yhdessä uutislähetyksessä ei tietysti voidakaan kertoa tällaisille tietämättömille ihmisille kaikkea. Tulisi aika pitkä lähetys. Mutta jotenkin haluaisin enemmän irti niistä uutisista joita seuraan. Onko se välttämätöntä? Tuskin. Voiko ihminen elää onnellista ja täysipainoista elämää seuraamatta uutisia? Aivan varmasti! Mutta minua kiinnostaa toisinaan laajentaa tätä oman napani ympärillä pyörivää piiriä. Ja haluan keskittyä uutisissa(kin) enemmän laatuun, enkä niinkään määrään. Etsin edelleen toimivaa ratkaisua.

Uutisvirrasta kuiville loikkaaminen on tehnyt siinä mielessä hyvää, että on jotenkin helpompaa nollata tilanne kuin hiljalleen himmailla. Ehkä loikaan piankin pää edellä takaisin virtaan, tai sitten jatkan jonkinlaista suodattamista. Jää nähtäväksi.

4 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että Long Play voisi sopia tarpeeseesi. Tarjoaa taustoja pinnalla oleviin asioihin ja toimii vastapainona nimenomaan "selailu-uutisiin". Löytyy täältä: http://longplay.fi (huom! maksullinen palvelu)

Sari kirjoitti...

Minä luen uutiset aina aamulehdestä ihan paperilla. Koneelta en osaa niitä lukea. Ja kun lapset olivat pieniä, lopetin uutisten katselun, koska niitä kauheuksia mitä siellä näytettiin ei voinut pienelle lapselle selittää, että tämä on kuule lapseni ihan totta. Elokuvat ja sarjat ovat satua eikä ketään satu oikeasti. Eli aika tavalla uutispimennossa taidan olla minäkin! Mutta olen ihan tyytyväinen.

Rhia kirjoitti...

Minä en ole koskaan sillä tavalla välittänyt uutisista että en koe tarpeelliseksi päivittäin seurata "oikeita" uutisia. En siis lue sanomalehtiä enkä juurikaan katso tv-uutisia. Netin uutiskanavia ja sivustoja katson ainoastaan satunnaisesti, silloin kun haluan lisätietoa jostakin minua kiinnostavasta uutisesta.
Isäni oli toista maata. Hän kuunteli radiosta uutiset monta kertaa päivässä, samoin tv:stä ylen ja kolmosen uutiset. Sanomalehdistä toki seurattiin myös aamun uutiset jotka sitten täydentyivät päivän mittaan radion ja tv:n uutislähetyksien avulla. Nettiaikaan hän ei koskaan päässyt mukaan, mutta se osoittaa silti että osattiin sitä ennen nettiäkin olla uutisnarkkareita. Erotuksena vain se että ennen uutislähetykset valitsivat mitä uutisia ihminen saa, nykyään ihminen itse valitsee uutisensa.

Vaikka en seuraa uutisia aktiivisesti en silti voi välttyä kuulemasta niitä. Kuuntelen päivittäin töissä radiota ja tärkeimmät uutisotsikot kyllä tulevat sitä kautta kuulluksi, mutta silti toisinaan huomaan että jotkin uutiset tavoittavat minut vasta jälkikäteen. En silti koe että olisin ihan hirveästi uutispimennossa. En myöskään koe että olisin jotenkin sivistymätön ja tietämätön siitä mitä ympärilläni tapahtuu.
Tietotulva on nykyään niin valtava, ärsykkeitä tulee jatkuvasti ja joka puolelta että jonkinlainen rajoittaminen on vain hyvästä. Uutisissa minua ehkä eniten ottaa päähän se että nykyään mikä tahansa on "uutinen" mutta toimittajilla (tai pitäisikö ennemmin sanoa jo uutisentuottaja) ei ole enää ammattiylpeyttä uutisten laadusta tai tiedon oikeellisuudesta. Kuka tahansa voi "uutisoida" netin kautta ja mielestäni uutisten laatu ja taso on laskenut kuin lehmän häntä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne!

Miia: kiitos vinkkauksesta, mutta 44 euroa kahdestatoista jutusta tuntuu hiukan liian paljolta O_o.

Sari: se on tärkeää että on tyytyväinen ja saa uutiset siinä muodossa kuin haluaa - jos haluaa. Minäkin luen mielelläni sanomalehteä, en jaksa lukea kovinkaan pitkiä nettiartikkeleita.

Rhia: tuntuu siltä että nimenomaan ennen nettiä ihmiset oikeasti seurasivat uutisia. Siitähän on ihan tutkimuksiakin, että uutisten seuraaminen on muuttunut erittäin dramaattisesti netin yleistyttyä.

Tiedon määrä on todella valtava, ja olen samaa mieltä siitä että jonkinlaista suodatusta on tehtävä. Etsin vielä sitä itselleni parasta tapaa.