31.8.2013

Salaliikkuja


Nykyään on kaikenlaisia salarakkaita ja salahäitä ja sala-sitä-sun-tätä. Olen kerrankin trendikäs, sillä huomasin olevani salaliikkuja!

Koska en käy salilla, harrasta urheilua tai lenkkeilekään kovin usein, tunnen itseni aika saamattomaksi. Minulla on välillä huono omatunto siitä, etten saa itsestäni irti minkään liikunnallisen harrastuksen aloittamista. Hyväähän ne joogat, jumpat, uinnit, punttitreenit ja venyttelyt ihmiselle tekisivät, vaan kun ei niin ei.

Viime talvena kävin tapaamassa personal traineria, kun työpaikan kautta ilmainen kokeilukerta järjestyi. Hiukan nolostellen yritin selitellä kiireellä ja sairastelulla sitä, että olen viime aikoina liikkunut niin kovin vähän. Olin yllättynyt ja iloissani siitä, että liikunta-alan ammattilainen arvioi arkiliikkumiseni olevan varsin hyvällä mallilla ja ihan riittävää.

Jotenkin olin kuvitellut, että jos ei käy vähintään kahdesti viikossa salilla huhkimassa ja jumppaamassa, on ihan toivoton liikkuja ja sohvaperuna joka saa personal trainerilta välittömästi raippaa. Arki- eli hyötyliikunta ei ehkä kohota kuntoa, mutta sen vaikutukset voivat silti kasvaa suuremmiksi kuin parin tunnin viikoittaisen liikuntaharrastuksen. Ja onnekseni saan yllättävän paljon hyötyliikuntaa normaalissa arjessani.

Suositusten mukaan ihmisen pitäisi kävellä 10 000 askelta päivässä. Koska olen toimistotyössä, arvelin että minulle kertyy askeleita luultavasti liian vähän. Niinpä otin eräänä päivänä askelmittarin matkaani. Kiinnitin sen itseeni töihin lähtiessä ja otin sen pois kotiin palatessa. Tein aivan normaalin työpäivän ja kuljin aivan normaaliin tapaan työmatkat. Toimistolla pompin ihan tavalliseen tapaan tulostimelle, tauolle ja muuten vain muilta neuvoa kyselemään.

Kymppitonni paukkui helposti rikki! Eikä siihen edes sisältynyt loppupäivän puuhasteluja kuten kaupassa käyntiä tai muuta kotona pyörimistä. Minun tulee siis töissä liikuttua yllättävän paljon, sillä joudun usein kävelemään tulostimelle tai toiselle puolelle toimistoa konsultoimaan kollegoja.

Työmatkat liikun kesäkaudella pyörällä. Matkaan minulla menee reilu puoli tuntia suuntaansa eli pyöräilyä tulee vähintään tunti päivässä. Talvikaudella ajan osan työmatkasta bussilla ja kävelen loput. Kävelyyn menee puolisen tuntia suuntaansa eli tunti päivässä. Joskus kävelen töistä kotiin saakka, se on puolentoista tunnin matka.

Asumme hissittömän talon kolmannessa kerroksessa ja työpaikallani nousen myös aina portaita pitkin toiseen kerrokseen, joten porrasnousuakin tulee päivään jonkin verran. Kauppareissut hoidan aina kävellen. Lähikauppaan on matkaa 1,5 kilometriä ja käpöttelen sinne vajaassa kahdessakymmenessä minuutissa.

Tänään hyppäsin heti kaupasta tultua vaa'alle ja punnitsin ostokseni. Kantamukseni painoivat 11,1 kiloa. Siinä oli ihan normaaliostoksia eli reppu täynnä ja kangaskassi lisänä. Kai sekin jonkinlaista liikuntoa on, kun kanniskelee kymmenkunta kiloa ostoksia puolitoista kilometriä. Siltä se ainakin tuntuu, kun hiukan raskaaksi käy portaiden nousu ja kädet venyvät apinamittoihin.

Joskus kuvausreissut pyörällä tai kävellen venyvät parin tunnin mittaisiksi ja innostuessani siivoilen niin että hiki lentää. En ole mitenkään urheilullinen ihminen, enkä ole pitänyt itseäni mitenkään liikunnallisenakaan. Mutta tilanteeni ei ehkä olekaan niin paha kuin olen pelännyt. Liikun ihan huomaamattani, siis melkeinpä itseltäni salaa. En ole laskenut omaa arkiliikkumistani liikunnaksi, mutta kyllä se taitaa sitä olla. Ja parempi liikkua edes vähän kuin ei ollenkaan, eiks vaan.

4 kommenttia:

HootHoot kirjoitti...

Mulle tuli jo hiki siitä kun luin tuon tekstisi! Kyllä sie saat liikuntaa ihan arkihommistakin :)

Anneli kirjoitti...

Vai salaliikkuja, olenkohan minäkin ?

Sari kirjoitti...

Tuo on ehdottomasti hyvää liikuntaa. Kannattaa jatkaa tuolla salalinjalla, niin ei stressaa.

Hehkuvainen kirjoitti...

HootHoot: hih :).

Anneli: no saatat vaikka ollakin!

Sari: stressi ei ole hyväksi, sitä välttäkäämme (jos vain mitenkään mahdollista).