9.7.2013

Yippee ki-yay


Elokuvia on katsottu kovasti, ja muutamasta voisi jotain sanoakin (kun vielä muistaa mitä mieltä leffoista on).

Hotel Transylvania
Englanniksi sanoisin että silly, but not funny. Mitenkä sen suomeksi sitten sanoisi? Lapsiin kolahtaa varmaan kuin metrinen halko, mutta minuun ei. Tiedostan kyllä että kyseessä on lasten elokuva, mutta yleensä lapsille tarkoitetut elokuvat ovat olleet minusta ihan viihdyttävää katsottavaa. Niissä on yleensä ollut sen verran monta tasoa ja aikuisillekin sopivia vitsejä, että varttuneempikin väki jaksaa seurata. Nyt meni niin heikkotasoiseksi koheltamiseksi ettei juurikaan naurattanut.

Piirroshahmoissakin pidän tietyllä tapaa todellisen oloisesta ilmehtimisestä, joten minua ärsytti hahmojen "ylinäytteleminen". Tätä on nyt todella vaikeaa selittää. Ei minua ärsytä realismin venyttely, jos elokuvan hahmojen yleinen ulosanti on jotenkin normaalimpaa.

Ihminen kykenee (jopa lapsena) tulkitsemaan toisten ilmeitä ja eleitä vaikka ne olisivat hyvin hienovaraisia. Pieni muutos pään ja silmien asennossa riittää kertomaan tunnetilan muutoksesta, sitä ei tarvitse liioitella. Ylilyönnit ja alleviivaavat tehokeinot kuuluvat animaatioihin, mutta niiden jatkuva kulutus on todella puuduttavaa.

Juoni on ennalta-arvattava ja koko elokuva jotenkin tylsä. Englannin kielestä löytyy jälleen hyvin kuvaava sana: lame. Jos pieru on mielestäsi hienostunutta huumoria, saatat viihtyä.

A Good Day to Die Hard
Voi ei, voi ei! Tai oikeastaan nooooooooooo! Olen kova Die Hard -fani, joten sydämeni särkyi tätä elokuvaa katsellessa. Aivan kaameaa kuraa, sarjan ehdottomasti heikoin lenkki.

Ensimmäinen elokuva on jo legenda ja kestää edelleen katsomista. Kakkososa oli ihan kelpo rymistelyä, ei siinä mitään. Kolmosessa toimi kissa ja hiiri -leikki erityisen hyvin ja nelosessakin oli sentään ideaa. Mutta nyt oli unohdettu kaikki mikä on hyvää.

Epäuskottavuuksia oli kertakaikkiaan liikaa, ei niitä voi edes luetella. Kunnon pahis puuttui täysin ja one-linerit olivat niin latteita että melkein itketti. Monet väittävät että Jai Courtney oli huono roolissaan, mutta ei ehkä sentään. Rooli oli kyllä huono, mutta näyttelijässä oli potentiaalia - ja sitä hän olisi voinut hieman enemmän näyttää heittämällä paidan pois niin olisi ollut jotain hyvää tässä elokuvaksi kutsutussa kakkakasassa.

Jos on pakko, niin kerran voi katsoa, toisto menisi jo kidutukseksi. Sarjan neljää ensimmäistä elokuvaa voi katsella ja yrittää unohtaa tämän (mikä on oikeastaan aika helppoa sillä leffa ei ole kovinkaan mieleenpainuva). John McClane on edelleen äijä, ja vaikka moneen pystyykin niin tätä elokuvaa ei edes hän voi pelastaa. Lav juu, Bruce, mutta tää oli karseaa. Älä tee tätä meille enää uudelleen.

Brave
Skotlanti, ah! Mystiseen menneisyyteen sijoittuva Brave on todella kaunista katseltavaa. Haluaisin katsoa sen heti uudestaan ihan vain siksi että voisin tarinan sijaan keskittyä paremmin jokaiseen lumoavaan yksityiskohtaan ja siihen satumaisen upeaan maisemaan jonka animaattorit ovat silmiemme iloksi luoneet.

Ei tarinakaan huono ole. Ennalta-arvattava kyllä, ja ehkä hiukan suoraviivainen, mutta ihan toimivaa peruskamaa. Jotkut ovat väittäneet ettei elokuvan kasvutarina ole kovinkaan uskottava, mutta minulle ihan riittävä. Punatukkainen Merida on oiva lisä Disney-prinsessojen joukkoon. Hänessä on vähän samaa kuin Mulanissa, johon olen todella kovasti ihastunut.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kohellusta ja hupsuja hahmoja on paljonkin, mutta ei ylitseampuvasti niin kuin Hotel Transylvaniassa. Huumori oli riittävän monitasoista ja kerronta kivasti rytmitettyä. Musiikki oli pienoinen pettymys, siinä ei ollut mitään sykähdyttävää. Vaikka olihan se kovin skotlantilaista, mistä isosti plussaa.

Kaksi ensiksimainittua elokuvaa voi jättää välistä, tätä viimeistä voin sen sijaan jopa suositella. Ei kannata odottaa mitään Shrekin, Toy Storin tai Mulanin kaltaista, mutta saattaa olla että tykkäisit.

Ei kommentteja: