21.7.2013

Vattuja metsästämässä


Alan hiljalleen sulaa kohmeesta. Moottoripyörän kyydissä istuminen on mukavaa, mutta näin talvisella kelillä ja vesisateessa meno muuttuu vähemmän mukavaksi. Parin tunnin ajon jälkeen haluaa jo pois kyydistä, muttei ole ihan varma pääseekö vai onko jo jäätynyt penkkiin kiinni. Lämmin suihku, kipollinen nuudelisoppaa ja villasukat auttavat, nyt tuntuu että veri virtaa jo ääriosiinkin asti.

Käytiin avoppilassa pikaisella visiitillä. Saatiin vattuja saaliiksi muutama litra, kun avoppi tiesi hyvän marjapaikan. Minä syön vattuja niin innokkaasti, ettei pari pientä pussia riitä kovin pitkälle. Mutta onpahan pariin annokseen kuitenkin, ihan itse poimittuja.

Rantasauna tuntui hyvältä, kun eilenkin oli jotenkin kalsea keli. Luonto ei antanut periksi mennä uimaan, vesi oli niin kovin viilennyt. Talviturkkia en siis ole edelleenkään heittänyt pois, mutta nyt lähti sentään villasukat. Mies menee vaikka jäiden keskelle, mutta minä kykenin kastamaan vain jalkateräni.

Sain myös vihdoin poltettua viimeiset päiväkirjani. Miehen siskon kanssa pistimme rovion pystyyn; minulla oli poltettavana päiväkirjoja, hänellä päiväkirjojen lisäksi vanhoja kirjeitä. Syttyminen meinasi alkuun olla vähän hankalaa, mutta lopulta paperit paloivat iloisesti. Jäljelle jäi kasa hienoa tuhkaa ja keveä olo. Pikkukokkomme oli varsin kuvauksellinen, mutta olen ollut viime aikoina kovin laiska valokuvauksen suhteen. Tältäkään reissulta en ottanut ainuttakaan kuvaa.

JK. Kylmän kelin hyvä puoli: ei ollut ollenkaan hyttysiä riesana.

JJK. Blogiin on viime aikoina tullut hirveitä määriä spammikommentteja. Ärsyttää poistella niitä päivittäin. En silti vieläkään taivu sanavahvistusjuttuun, koska se ärsyttää myös.

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Miten raskit polttaa päiväkirjasi? Eikö joskus olisi mukava lukea, mitä mieltä on ollut joskus asioista ja miten on maailman menosta ajatellut?
Ymmärrän hyvin, että moottoripyörän kyydissä ei välttämättä näillä keleillä ole kovin mukavaa. Itse en ole tuota koskaan kokenut.

Anneli kirjoitti...

Vadelma on se paras marja eikä pakasimessakaan maku huonone. Minulla on vaan niin paljon mustikoita, ettei vattuja sovi. Syödään niitä nyt tuoreena :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Sari: hyvin raaskin! Nuo kirjat sisälsivät aika raskaita vuosia, niihin ei ole mitään haluja palata. Tietyllä tapaa taakse katsominen on hyvästä, se antaa perspektiiviä asioihin. Ja kyllähän joillekin jutuille oli mukava nyt naureskella. Mutta yleistunne on vain ja ainoastaan positiivinen kun sain kirjat poltettua :).

Anneli: mustikassa en ole käynyt ollenkaan, näinköhän ehdinkään...