25.7.2013

Lomapuuhastelua


Maanantaina kävimme Vakoilumuseossa. Miehelle oli ensimmäinen kerta, minulle toinen. Museossa on paljon nähtävää ja hirveästi luettavaa tekstiä, joten aikaa kuluu jos kaikkeen tarjolla olevaan jaksaa perehtyä. Minä olen vähän laiska lueskelemaan näyttelytekstejä, vaikka ne mielenkiintoisia ovatkin.

Mutta voihan vakoilijoiden tarinoihin tutustua itsekseenkin. Erityisesti minua kiinnostaisi lukea näyttelyssä mainituista Hella Wuolijoesta ja Lauri Törnistä, jotka ehtivät elämänsä aikana olla monessa mukana.

Tiistaina siirryimme jännittävästä vakoilija- ja sotilaselämästä lähes yhtä jännittävään tavallisen työläisen elämään ja vietimme hyvän tovin Amurin työläismuseokorttelissa. Todella hieno paikka, suosittelen ajan kanssa käymistä.


Opastetulla kierroksella saimme nähdä ja kuulla millaista tamperelaisen työväestön elämä on ollut 1882-1973. Suurin osa museokorttelin rakennuksista on aitoja ja alkuperäisillä paikoillaan, joten niissä on todellista tunnelmaa.


Kuvattavaa oli paljon, joten opastetun kierroksen jälkeen kiersimme vielä uudestaan kuvailemassa asuntoja. Useimpia huoneita kuvatessa haittasi ikkunasta tuleva vastavalo, mutta muutamia onnistuneitakin otoksia tuli.


Vanhat puulattiat ja kalusteet ovat hurmaavia! Kelpaisivat minullekin. Sen sijaan ajatus rottia kuhisevasta ulkovessasta tai talviaamuisin pakkasen puolelle kylmenevästä yhteiskeittiöstä ei houkuta.


Tänään kävimme ajamassa kartingia. Ajoaika oli 15 minuuttia, mutta siinäkin oli melkein viisi minuuttia liikaa. On nimittäin yllättävän raskasta puuhaa jos yrittää oikeasti ajaa lujaa! Siksi kirjoitan nyt, koska huomenna käteni eivät ehkä tottele minua. Mies oli minua hurjasti nopeampi, mutta se ei ollut mikään yllätys. Meno näytti ihan nopeutetulta filmiltä, kun mies kurvaili pitkin rataa. Onneksi radalla ei ollut muita, niin sain rauhassa körötellä (mitä nyt välillä piti mies päästää taas kierroksella ohi).

No, ehkä ei ensikertalaiselta voi huippuaikoja odottaakaan. Oli mukava reissu, vaikka asiakaspalvelu muistuttikin hiukan sitä vanhaa sketsiä, jossa Vesa-Matti Loiri on rautakaupassa "palvelemassa".

3 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Kartingia! Luokkamme poikia lainatakseni: "liian tyhmää!" :)

Sari kirjoitti...

Kauniita ja houkuttelevia museokuvia. Tuonne pitää päästä!

Hehkuvainen kirjoitti...

Salla: no niinpä! Kyllä siitä tosiaan kädet melko kipeiksi tuli, mutta ei se mitään :).

Sari: suosittelen! Kesäaikaan on auki, talviaikaan ei.