10.6.2013

Muovi meressä


Nyt töppöstä toisen eteen (vaan ei veteen!): Tampereen TR1 Taidehallissa on esillä kansainväliseen muovijäteprojektiin liittyvä näyttely. Me kävimme katsomassa näyttelyn eilen, kun sisäänpääsymaksun hinnalla sai katsella myös Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentin. Dokumentti oli mielestäni hyvä. Se oli hyvin intiimi, hauska ja koskettavakin. Mutta takaisin itse asiaan.


Näyttely paljasti hämmästyttäviä ja kauhistuttavia faktoja. Maailmassa tuotetaan 8000 kiloa muovitavaraa joka sekunti. Kun mietitte miten kevyitä muovitavarat yleensä ovat (se on yksi muovista valmistettujen tavaroiden hyvistä puolista), saa kamaa olla aika järjettömästi että se painaisi tuon 8 tonnia.

Joka vuosi valtameriin päätyy 6,4 miljoonaa tonnia muovijätettä. Valtaosa tästä jätteestä vajoaa pohjaan, 15 prosenttia jää kellumaan veden pinnalle ja 15 prosenttia huuhtoutuu jossain vaiheessa rannoille. Näyttelyn tärkein teos on installaatio, joka on koottu valtameristä peräisin olevasta hylkytavarasta. Pääosa siitä on kerätty Havaijilta. Keko on valtava. Kuvaan mahtui vajaa kolmannes kasasta, tavaraa oli ehkä kaksi kuorma-autollista.


Installaation kokoinen muoviläjä päätyy mereen kahdenkymmenen sekunnin välein. Sitä ei voi oikeastaan tajuta. Kuvitelkaa kuinka lepäilette aurinkovarjon alla jossain paratiisisaarella. Rantahiekka on hienoa ja valkeaa, vesi kirkasta ja niin turkoosia että häikäisee. Aaltojen ääni rauhoittaa, keskipäivän kuumuus tekee raukeaksi ja uinnin jäljiltä tukka on suolavedestä tönkkö.

Sitten kuulette autojen äänet. Rantaan kaartaa suuri kuorma-auto. Kuski peruuttaa tyynesti vesirajaan ja kippaa koko lastinsa mereen. Verkkoja, poijuja, autonrenkaita, hammasharjoja, vaippoja, ämpäreitä, muovimukeja, hiusharjoja, sytkäreitä, muovipusseja. Kuskille tulee kiire poistua, sillä seuraava auto on jo tulossa. Kymmenen sekunnin välein tulee uusi auto, aina täydessä lastissa. Autoja tulee yötä päivää, taukoamatta. Ei ainoastaan rantalomanne ajan, vaan viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Näinhän jäte ei oikeasti päädy mereen, ei niitä kipata yhdestä paikasta suoraan veteen. Suurin osa jätteestä kulkeutuu meriin hiljalleen mantereelta jokien ja jätevesien mukana. Mutta määrä on sama. Aivan valtavan suuri määrä.


Tavallinen muovi ei ole biohajoavaa. Se ei siis hajoa nätisti vedeksi, hiilidioksidiksi, metaaniksi ja biomassaksi. Tavallinen muovi pilkkoutuu hyvin hitaasti yhä pienemmiksi osasiksi auringonvalon ja hankauksen vaikutuksesta ja päätyy lopulta ravintoketjuumme. Pienimpiä hiukkasia sanotaan mikrohiukkasiksi, eikä niitä nähdä enää edes suurennuslasilla.

Tiesitkö että synteettisistä kuiduista kuten polyesteristä valmistetuista kankaista irtoaa jokaisella pesukerralla jopa 1900 synteettistä kuitua? Näitä mikrohiukkasia ei saada vedestä pois, sillä ne eivät tartu suodattimiin vedenpuhdistuslaitoksilla. Niinpä ne jatkavat kulkuaan ja kertyvät vesistöihin.


Yli 260 eläinlajin tiedetään sotkeutuvan jätteeseen tai syövän sitä. Jotkut napsivat pikkiriikkisiä paloja, toiset suurempia. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että 35 prosenttia planktonia syövistä kaloista oli syönyt muovia. Kuolleista myrskylinnuista 95 prosentilla on muovia vatsassaan. Lintu saalistaa kirkkaan värisiä ja helposti näkyviä kappaleita, eikä se osaa erottaa syötävää ja syötäväksi kelpaamatonta ainesta toisistaan. Muovi ei sula linnun elimistössä, mutta lintu ei myöskään osaa ulostaa pieniä muovinkappaleita samaan tapaan kuin vaikkapa ihminen. Muovinpalat jäävät linnun vatsaan, ja se tukehtuu tai nääntyy nälkään. Katsokaa Midway-leffan traileri niin tiedätte.

Tällä hetkellä ei voida täysin tietää tai ennustaa, miten ruoan mukana ravintoketjun eri tasoille kulkeutuva muovi vaikuttaa meihin tai muihin eliöihin. Muovit voivat itsessään sisältää vaarallisia lisäaineita ja jotkut saasteet saattavat tiivistyä muovin pintaan, joten seuraukset voivat olla arvaamattomat ja kauaskantoiset.

Vaikka et söisi merikalaa tai muita meriötököitä, on muovia todennäköisesti kulkeutunut sinunkin elimistöösi. Sitä saattaa olla esimerkiksi hammastahnassa, jonka "valkaisevien mikrorakeiden" avulla uskot saavasi säihkyvämmän hymyn. Sitä on ehkä kulkeutunut elimistöösi muovisesta juomapullosta. Ehkä sitä irtosi ruokaasi jonka käräytit teflonpannulla. Sitä saattaa olla juomavedessäsi.


Täysin ilman muovia on aika lailla mahdotonta elää. Muovi on todellakin tullut jäädäkseen - sitä tehdään koko ajan lisää ja se kestää lähes ikuisesti. Ongelma ei ehkä ole se yksittäinen shampoopullo jonka ostit ja veit muovijätekeräykseen. Se pullo rouhitaan uusiokäyttöä varten tai hyvässä lykyssä poltetaan energiaksi. (Huomasithan että voit viedä vanhat Crocsisi takaisin Crocsin omaan myymälään ja sitten Ekokem tekee niistä energiaa? En tosin käsitä miksi kampanja kestää vain tämän vuoden loppuun, näin hyvä juttu saisi jatkua pidempäänkin.)

Ongelma on tietysti suurempi, monimutkaisempi ja maailmanlaajuinen. Kaikissa maissa ei ole säädeltyä jätelakia tai järjestettyä jätteenkeräystä, vaan yhteiskunnan hylkytavarat päätyvät todella melko suoraan maastoon ja sieltä hiljalleen vesistöihin (tai suoraan vesistöihin). Mutta mielestäni se ei ole mikään autuaaksi tekevä asia; vaikka oma takapiha ja omatunto olisi puhdas, voisi kai silti tiedostaa ongelman koskettavan myös omaa elämää ja sen vuoksi olevan ajattelemisen arvoinen juttu.

Voi olla että se muovinen pullonkorkki, jonka ehkä jätit retkeillessäsi maastoon (hyi hyi!), kulkeutui sadeveden mukana ensin pieneen puroon ja sieltä isompaan jokeen ja sieltä mereen ja sieltä myrskylinnun vatsaan tai kalan masuun. Voi olla että ei. Mutta kannattaa kai tätä vähän miettiä.

4 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

On tuossa pitkässä kirjoituksessasi ajattelemisen aihetta, meille jokaiselle !
Roskaa tulee liikaa, myös muista kuin muovista !

Nan kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja painavaa asiaa! Sekä näyttely että elokuva kuulostavat kiinnostavilta. Katsoin jokin aika sitten telkkarista dokumentin muoviin liittyen ja se oli järkyttävää katseltavaa. Jo se muutti ajatteluani muoviin liittyen. Jotenkin haluaisin itse karsia omaa muovin käyttöäni siten, että sitä ei päätyisi luontoon, mutta vaikeaahan se on, kun muovia on joka paikassa. Tämäkin lienee asia, jossa ihminen on itselleen melkoisen sopan keittänyt.

Sanna kirjoitti...

Linkkasin ja lainasin postaustasi blogissani :) http://ekojalanjaljilla.blogspot.fi/2013/06/meno-meri-hadassa-muovijateprojekti.html

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: roskaa tulee kyllä välillä väkisinkin. On se vaan hyvä että meillä on sentään järjestetty jätteenkeräys, etteivät kaikki roskat päädy hujan hajan pelloille ja pientareille.

Nan: itse itsemme liemeen viemme :/. Tuo näyttely on elokuulle asti täällä, joten kannattaa käydä katsomassa jos vain pääsee.

Sanna: kiitos :).