17.5.2013

Muistoja menneisyydestä osa 2


Tavallisen päiväkirjan lisäksi pidin aikoinaan unipäiväkirjaakin. Olen aina nähnyt paljon unia ja ilmeisesti usein myös heräillyt sellaisessa unen vaiheessa että muistan yölliset filmit. Unielämäni on fantastista. Tarkoitan sillä sitä, että kaikki on minulle mahdollista unissani. Tässä esimerkki toukokuulta 2011:

Olen joku vompatti, joku karvainen metrin korkuinen nallemainen olento, jolla on kyky puhua ja ajatella ja kommunikoida kuin ihmiset. Olen testaamassa vasta saamaani rannekorua, jonka avulla voin mennä mm. ovien läpi.

Mutta se ei onnistu ilman pientä säätöä: ensin täytyy säätää pistorasian vierestä kahta nappulaa (aika ja "läpimeno"-toiminto). Väännän nappuloita ja testaan. Onnistun, mutta jotain outoa hommassa on: karvainen ruumiini hyppää oven läpi huoneeseen, mutta minä jään käytävään, enkä siis edes näe muuta kuin käytävän.

On myöhäinen ilta ja joudun hyppimään salaa ja hiljaa, sillä kaikki talon asukkaat eivät edes tiedä olemassaolostani, eivät kai edes usko.


Normiyö.

3 kommenttia:

Päivänsäde kirjoitti...

Unipäiväkirjaa ois kyllä kätevä pitää...vois aina tarkistaa kaikki dejavuu jutut, että näkikö niistä joskus unta :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi niin tiedän nuo "normiunet". Tuskin ihan samoilla yksityiskohdilla (se olisikin mielenkiintoista), mutta samalla vastaansanomattoman loogisella unen logiikalla. :-)

Päivänsäde: Joo, jos tietäis muistavansa. Nauhuri ois kova sana.

Hehkuvainen kirjoitti...

Monet uneni naurattavat minua aamulla ihan silkalla mahdottomuudellaan. Niitä hassuimpia unia olisi ehkä hauska muistella myöhemminkin, eli jonkinlainen tallentaminen olisi siinä mielessä tarpeen. Mutta olen ehkä liian laiska nykyään, tai sanotaanko ettei kiinnosta kuitenkaan riittävästi. Jään odottamaan sitä, että unet voidaan tallentaa videomuotoon.