15.5.2013

Muistoja menneisyydestä osa 1


Viime viikonloppuna tapahtui tosiaan paljon tavaroiden siirtoa, ja muiden kamojen mukana käsiini kulkeutui vanha päiväkirjani. Sen lukeminen on samaan aikaan huvittavaa ja pelottavaa, kamalaa ja helpottavaa. Yli kymmenen vuoden takainen minä on välillä säälittävä ja välillä yllättävän rohkea hahmo. Erityisen lämpimästi nauroin seuraavalle pätkälle:

Ja tämä on ihan pakko kertoa. Tapasin Simon iltakävelyllä ja kävelimme taas yhtä matkaa alaovelle. Siinä hän sitten meni aika vaikeaksi, punastuikin. Kakisteli: "Nyt on ihan pakko kysyä... me kun nähdään aika harvoin..." Olin jo aivan varma että no nyt se pyytää mua ulos, niin kuin tälleille tai jotain sellaista. Mut jätkä töräyttääkin: "Kun... tosiaan niin harvoin... niin olen unohtanut neidin nimen."

Miehet. Uskomatonta.


Näin hurjia olivat miesseikkailuni vuosituhannen vaihteessa.

3 kommenttia:

Urpo Turpo kirjoitti...

*hymähtää*

Anonyymi kirjoitti...

Simo ois varmaan saanut paremmat pointsit, jos ois nimen lisäksi kysynyt "tälleille". Pointsit kuitenkin ujolle pojalle avautumisesta. :-D

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpo Turpo: *hymähtää takaisin*

Anonyymi: pointsit! Hyvä Simo! :) (Toivottavasti Simo on omalla tahollaan löytänyt onnen ja naisen/miehen, jonka nimen voi muistaa.)