7.4.2013

Ottakaa, rouva hyvä, lattia allenne ja istuutukaa!


Osuin sattumalta lueskelemaan urbaanin orangin kirjoitusta lattialla istumisesta. Hyvä kirjoitus, ja se johdatti minut englanninkieliseen blogiin, jossa käytetään termiä floor living, jota en osaa kääntää sujuvasti suomeksi (koska lattiaelämä kuulostaa jotenkin omituiselta). Joka tapauksessa molemmissa kirjoituksissa käsitellään sitä, kuinka lapsena olemme jatkuvasti luonnostaan liikkeessä ja suuri osa elämästä tapahtuu maantasassa. Esitellyn teorian mukaan jämähdämme aikuisina luonnottomiin asentoihin tuoleihin ja jäykistymme.

Minusta tässä on perää. Jos vain suinkin voin toteuttaa kehoni toiveita, istun äärimmäisen harvoin tuoleissa ergonomiaoppaiden esittelemissä asennoissa. Meillä viihdytään hyvin lattialla - asiaa ehkä auttaa se että lattialämmityksen ansiosta paljaallakin lattialla on mukavaa oleskella. Vaikka pöydän ääressä olisi tilaa, syön mieluummin ja useimmiten ateriani lattialla istuen. Luen lehdet aina lattialla kyykistellen, vaihdan kukkien mullat lattialla ja teen paperiaskarteluni lattialla. Piirrän kaavat ja leikkaan kankaat lattialla.

Divaani toimii usein pöytänä: läppäri pötköttää divaanilla ja minä istun vieressä lattialla. Pelaamme miehen kanssa lautapelejä aina lattialla. Töissä teen arkistointihommia usein lattialla, vaikka pöytätilaakin olisi. Jos istun tuolilla, istun hyvin harvoin "oikein". Virallisissa tilaisuuksissa tai vaikkapa ravintoloissa oleilu on joskus tuskallista, sillä "nätisti" istuminen on minusta hivenen epämukavaa. Istun usein tuolillakin jalkojeni päällä tai jalat jotenkin mutkalla, koukussa tai ristissä. En osaa ajatella sitä mitenkään kummalliseksi, koska olen aina tehnyt niin. Syöttekö te ruokanne lattialla istuen?

Minulle lattialla oleskelu ei ole minkään ideologian noudattamista tai erityisen tietoinen valinta, se vain tapahtuu enkä pistä ollenkaan pahakseni. Kuten urbaani oranki Kenukin kirjoituksessaan totesi, lattialla oleskelu ei ole staattista jumittamista vaan jatkuvaa liikehdintää. Minä olen taipuisa ja venyvä kuin rautakanki, joten uskon runsaan lattialla oleilun tekevän pelkästään hyvää liikkuvuudelleni, tasapainolleni ja yleiselle kehonhallinnalleni.

Pystyn helposti laskeutumaan lattialle ja nousemaan ylös vaikka minulla olisi käsissäni kaksi täyttä keittolautasta (enkä läikytä tippaakaan). Kyykistyminen, polvistuminen, risti-istuntaan meno ja lattialta ylös nouseminen onnistuu vaivatta ilman käsiä. Olen aina yhtä hämmästynyt jos joku terveraajainen aikuinen ei pysty kyykistymään niin että kantapäät pysyisivät lattiassa. Minulta onnistuu sekä sammakkoasennossa kyykkiminen (eli jalat levällään) että tiukka kyykky polvet yhdessä (ja ne kantapäät pysyvät koko ajan lattiassa).

Kodin sisustusta miettiessä mietin harvoin tuoleja tai muita istuimia. Useammin mielessä on se, että lattiatilaa tulee olla riittävästi. Ei siksi että asunnon tulisi olla yleensä ottaen suuri ja tilava, vaan siksi että elän ja touhuan niin paljon lattialla. Sen myönnän että kolmen tunnin pituinen elokuva on kivempi katsoa divaanilla röhnöttäen kuin lattialla pyörien, mutta perusajatus tuolissa istumisen luonnottomuudesta on mielestäni uskottava.

Minulla on kuitenkin sellainen olo, että vieraita varten pitäisi olla ainakin muutamia tuoleja. Olisiko teistä outoa käydä kylässä teellä ja istuutua lattialle? Minusta se ei ole lainkaan omituista, enkä ottaisi kuuleviin korviini jos emäntä pahoittelisi tuolien puuttumista, mutta minulle onkin luontevaa tämä japanilainen seiza eli korrekti istuminen. Tosin länsimaalaistuneet japanilaiset istuvat nykyään pöydän ääressä tuoleilla.

Sanotaan usein että lapsen paikka on lattialla. Mistähän tämä sanonta on peräisin, tietääkö joku? Onko se perua ajalta, jolloin huutolaislapset ja muut vähempiarvoiset ihmiset nukkuivat aina lattialla? Liittyykö sanontaan ajatus siitä että lapset ovat aikuisia alempiarvoisia ja joutavat pyöriä lattiansasossa, vai liittyykö se sittenkin siihen että lapsen sensomotorisen kehityksen kannalta sylin jälkeen paras paikka on lattialla? En tiedä, mutta ainakin meillä myös aikuisten paikka on usein lattialla. Ihan vapaaehtoisesti.

10 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Tätä oli hauska lukea :D
Kyllä minäkin lattialla luen sanomalehden ja korttiaskartelujakin teen. Mutta syön ja juon tuolissa.

Tuskin anoppi tulisi enää kylään jos lattialla kahvit tarjoilisin.
Tuota voisikin kokeilla "ei toivottujen" vieraiden kohdalla :)

Mustikkamaa kirjoitti...

Musta olis kivaa istuskella lattialla, mutta mun fysiikka ei oikein anna siihen mahdollisuutta. Mulla on oikea lonkka jotenkin niin jäykkä (fysioterapeutti ihan todennut tämän), etten pääse edes risti-istuntaan, eikä se venyttelemällä parane (joku kohta kinnaa pahasti, vissiin lonkkaluu tmv). Tästä syystä joogaharrastus aikoinaan jäi, kun istumasarjoja oli mahdoton tehdä mukavasti. Ei onnistu polvien päällä istuminenkaan (jalat puutuu parissa minuutissa) eikä jalat suorina edessäkään (tulee selkä kipeäksi), joten yritä siinä sitten :(.

Urpo Turpo kirjoitti...

En syö ruokaani lattialta vaan ihan pöydän ääressä istuen. Istuma-asento saattaa kyllä olla joskus totutusta poikkeava mutta sekin riippuu siitä, minkälainen istuin sattuu takapuolen alla olemaan. Työtuolissa ja yleensäkin tietokoneen ääressä istuessa en juuri pysy paikallani. Välillä saatan valua tuolissa alaspäin, niin että olen melkein vaakatasossa, joskus jalat on pöydällä, toisinaan nojaan jommalla kummalla kyljellä selkänojaan jne jne.

Ehkä lapsen paikka on lattialla siksi, että sieltä ei niin helposti muksahda lattialle niin kuin jostain sohvalta. Riippuuhan se tietysti lapsen koostakin mutta luultavasti taaperoikäistä saisi koko aika vahtia putoamisen varalta, jos tämä istuisi jossakin lattiaa korkeammalla. Ja voihan siinä olla ehkä sitäkin, että suurimmaksi osaksi nämä istuimet taitaa olla tehty aikuisten mitoilla, jolloin pienempien on (luultavasti) huonompi saada oikeanlaista istuma-asenta.

Zepa kirjoitti...

Nuorempana, porukassa ja kokolattiamattojen aikaan elettiin kyl paljon lattialla. Varsinkin ihan semmoinen joutavanpäiväinen istuskelu suoritettiin aina matalalla. Nytkin wanhana voin poikkeusoloissa (remonttia tms pöytätilan puuttumista) tarita wanhoille vierailleni kaffet lattialta, mutta mieluummin ei.

Lattiatilaa kyllä pitää olla, just jumppaa ja venyttelyä varten. Mutta muuten oon sen verran puolivammainen jo että lattialta nouseminen on kiljoonasti isompi juttu kuin tuolista tai petistä nouseminen. Joten jooei.

Toisaalta just jumpatessa huomaa, että kun vetää lattialle pitkäkseen, ruoto oikenee ihan varmasti..

Kunnioitan tuota, että pystyt laskeutumaan ja nousemaan ilman käsiä. Vau.

Sari kirjoitti...

Kuulun kanssasi selvästi samaan heimoon. Kotona vietän suurimman osan ajastani lattialla istuen tai maaten. Pystyn hyvin syömään lattialla. Meillä oli alkuaikoina pulaa tuoleista omassa kodissamme ja niinpä lattialla istumisesta on tullut meille ihan tapa jo noilta ajoilta. Mutta samalla tavalla minä piirrän kaavat ja leikkaan kankaat lattialla kuin sinäkin. Nyt koiran aikana en ole vielä kokeillut miten onnistuu. Se kun tahtoo olla kaikessa mukana.

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: siinäpä tulisi vähän kuntoiluakin, kun kiikuttaisi kaikki tuolit aina varastoon kun tulisi vieraita joiden ei halua viipyvän pitkään ;D.

Mustikkamaa: perin ikävää :(. Ei siis niinkään siksi että lattialla istuminen ei onnistu (siinä nyt ei oikeasti menetä kovin paljoa jos ei voi lattialla oleilla), vaan siksi että tuo tuntuu varmasti ikävältä muutenkin.

Urpo Turpo: meillä mies harrastaa samaa kuin sinä eli istuu tuolilla niin että jalat on pöydällä. Onneksi sillä on pitkät apinakädet että ylttää näpelöimään näppistä joka on myös pöydällä :). Se on muuten ihan totta, että lapsen on parasta olla lattialla kun muutenhan se olisi pää edellä putoilemassa lattialle.

Zepa: kyllähän tämä tosiaan minulta vielä onnistuu, mutta katotaanpa sitten jos joskus loukkaan jalkani... tai kerään 20 vuotta ikää lisää. Minä en paljoa jumppaile. Pitäisi.

Sari: osallistuvat lemmikit tuovat elämään Jännän :). Kuulostaa siltä että sinä olet lattialla vielä enemmän kuin minä - mikä ei ole huono asia.

Mrs.Marple kirjoitti...

Toisinaan tykkään olla ja istuskella lattialla toisinaan tuolilla. Vähän riippuu mitä tekemässä ja kenen kanssa :D

Olisi kiva joskus kokeilla täysin istuimetonta asumista, eiköhän siihenkin tottuisi..

Hehkuvainen kirjoitti...

Tilanne- ja tapauskohtaista tämä minullakin on. Ehkä joskus tulevaisuudessa panostamme lattialla oleiluun esimerkiksi istuin- ja lattiatyynyjä ostamalla. Luultavasti siihen tottuisi helpostikin, että esimerkiksi ruokailuryhmä olisi lähempänä perinteistä japanilaista tyyliä kuin tavallista länsimaista jäykistelyä.

Yamaba kirjoitti...

Tarkka 正座 on aika kivulias jos sitä pidempään tekee, mutta miellyttävä kun pitää ajat kohtuullisina. Hyvin olet pitänyt ruumiistasi huolta kun noin pystyt liikkumaan; sitä vain pitää jatkaa niin pääset 60-vuotiaanakin lattialle ja ylös keittolautasten kanssa. Helpointa jos on lämmin lattia. Meillä se onnistuu vintillä, mutta ei alakerrassa.

Hehkuvainen kirjoitti...

En tunne pitäneeni ruumiistani kovinkaan hyvää huolta. Siksi olen kiitollinen siitä, että laiminlyönneistä huolimatta se vielä toimii - ainakin joillain osa-alueilla.