23.4.2013

Lentsu


Pomoni on välillä varsin viihdyttävä. Hän on ollut viikon verran kovassa flunssassa mutta ei ole tietenkään hidastanut menoaan tippaakaan. Tänään hän tuli esittelemään veristä nenäliinaansa. "Kato, kato." Ihmekö tuo, jatkuvan niistämisen seurauksena limakalvot ovat varmasti kovilla. Oli kuulemma veri valunut nenästä niin yllättäen että sitä on nyt jonkun asiakasparan kirjanpidossakin sitten. (Pieni kosto siitä että melko usein asiakkaat ovat tahrineet paperinsa kahvilla, kuralla ja aineilla joiden alkuperää en haluakaan tietää.)

Pomolla oli varmasti kuumettakin, sen verran punaisina posket hehkuivat. Työpaikan lääkekaapista löytyi kuumemittari ja sitä tarkastellen pomo kysyi että mihin se kuuluu työntää. Vastasin että kannattaa laittaa se kainaloon. Arvaatteko kuinka paljon harmitti heti kun olin sen sanonut? Kun olisi voinut keksiä jonkun jännemmänkin paikan ja katsoa totteleeko pomo. (Onnistuessaan temppu olisi kuitenkin johtanut siihen etten koskaan voisi itse enää käyttää kyseistä kuumemittaria, joten ehkä parempi näin.)

Sitä ei tiedä kuinka äkisti tässä on itse tautisena. Pomon käyttäytyminen eli sairaana töissä olo tuntuu olevan ristiriidassa sen toiveen kanssa, että meillä työntekijöillä olisi poissaoloja mahdollisimman vähän. Minut on töissä piiritetty täysin: edessäni istuu pomon tytär (kolmatta viikkoa flunssassa), takanani istuu pomon poika (toista viikkoa flunssassa) ja pomo käy säännöllisen epäsäännöllisesti esittelemässä pöpöjään minulle. Kotona ei mene juurikaan paremmin: mies oli viikonloppuna kuumessa ja muuttui entistäkin möreä-äänisemmäksi.

Ihme on etten ole sairastunut jo aiemmin (töissä kun on tosiaan menossa jo toinen kierros). Tänään on kurkussa tuntunut ikävää karheutta. Juuri sitä sellaista inhaa oloa, että tekisi mieli nieleskellä koko ajan jotain jääkylmää. Tauti tekee tuloaan, mutta aion vastustella.

Mutta jos flunssa iskee oikein toden teolla (pientä kiusaamista ei lasketa), aion kyllä antautua sille. Vaikka minulla on taipumusta olla liian kiltti, joustava ja tunnollinen, olen myös oppinut tunnistamaan omat rajani. Minulla on sitä paitsi töissä erittäin hyviä varoittavia esimerkkejä siitä kuinka ei missään nimessä pidä toimia.

Eräs kollegani totesi että haluaa säästellä paria viimeistä talvilomapäiväänsä siltä varalta että joutuisi menemään lääkäriin. Hänellä on ollut terveysongelmia, joten lääkäriin joutuminen ei olisi mitenkään yllättävää (mutta ei myöskään erityisen todennäköistä). Mutta ei vuosilomia säästellä sitä varten että voidaan käyttää niitä sitten lääkärillä käymiseen! En tiedä mitä sanoa (tietynlainen tyhmyys vetää sanattomaksi). Minä aion pitää lomani lomana. Sairauslomat ovat sitten asia erikseen.

4 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Musta ei mikään oo niin ikävää, kuin se, että porukka tulee sairaana töihin. Ja sitten ei meekään kauan ku se tauti kiertää kaikki! Montakohan kertaa tänkin talven aikana on sairastettu jonkun töihin tuoma lentsu tai vatsatauti... niin että kiitos vain. Dilemma on se, että yleensä jään kyllä kotiin jos oon kipeenä, mutta tunnollisena tyyppinä yritän sinnitellä töissä viimeiseen jaksamisen rippeeseen asti - koska kaikki muutkin. Siltikin aattelen että jokaisella pitäis olla oikeus sairastaa rauhassa, mutta koska nykyinen työelämä, sehän vaatii paljon. Mulla on vielä sekin, ettei kuume nouse, vaikka olo olis muuten kuin katujyrän alle jääneellä. Ilman kuumettahan ei voi olla kunnolla kipeä (niin monet lääkäritkin tuntuu ajattelevan).

Anneli kirjoitti...

Kyllä tuo alku jutustasi sai taas nauramaan ääneen. Siis se kuumemittarijuttu :D
Mutta olen samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Niin korvaamaton ei kukaan ole, että pitää sairaana töihin tulla.
Meillä on onneksi sellainen reksi, joka asian ymmärtää.

Jäät kotiin jos tauti iskee.... määrää valelääkäri anneli :)

Sari kirjoitti...

Tuossa sen näkee, etteivät pomot ja niiden perheet osaa sairastaa. Kotona tuossa kunnossa kuuluisi olla. Toivottavasti pysyt itse terveenä. Ja olen samaa mieltä kanssasi, että loma lomana ja sairaslomat erikseen. Viime vuonna kun sairastin keuhkokuumeen, minulla oi kova kiire lääkäriin, ettei vain lomapäivät kulu sairastaessa. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: tiedän tunteen :/. Mullakaan ei kuume oikein nouse. Se kotiin jääminen on helpommin sanottu kuin tehty. Mulla sitä paitsi flunssa voi hyvinkin kestää kaksi viikkoa, enkä todellakaan kehtaa olla niin pitkään poissa töistä jos nenä pikkuisen vuotaa tai vähän yskityttää. Hiukan puolikuntoisena tulee sitkiteltyä ja töissä käytyä. Mutta joku raja.

Anneli: ooh, ihan oikean valelääkärin ohje! :D Toivon kovasti että viikonloppu riittää tälle taudille, sillä vappuna olisi kiva olla jo paremmassa kunnossa.

Sari: pomosta näkee kyllä että se on ollut 40 vuotta yksityisyrittäjänä. Eihän sitä saa tuolta pois ennen kuin se kuolee. Sittenkin se jää varmaan kummittelemaan paikalle :D.