5.4.2013

Kvanttimekaniikkaa ja säieteorioita


Kvanttivaras on kovasti ylistetty teos, ja toivoin pitäväni siitä. Hannu Rajaniemi on kirjoittanut kirjan alunperin englanniksi, mutta minä luin suomennetun version. Varmaankin hyvä niin. Voi tietysti olla että jotain kirjan hienoudesta katoaa käännöksen myötä, mutta luulenpa että tarina olisi jäänyt vielä hämärämmäksi jos olisin tankannut sitä vieraalla kielellä. Matemaattinen fysiikka kun ei ole ihan se vahvin alani...

Kirja ei sinällään kerro säieteorioista, mutta kyllä siinä vahvasti näkyy Rajaniemen tohtoristasoinen osaaminen alalla. Pidän tieteiskirjoista eikä minua ollenkaan haittaa se, että näkyvän todellisuuden ja tunnetun maailman(kaikkeuden) osasia ja rajoja muotoillaan uusiksi. Yleensä nautin lukemisesta vaikken ihan kaikkea ymmärräkään. Joskus ei kai ole tarkoituskaan ymmärtää, uskominen riittää.

Mutta Kvanttivaras meni ehkä liian vaikeaksi. Voi olla että olen hiukan yksinkertainen. Oma yksinkertainen mielipiteeni on se, että Rajaniemi on kirjoittanut kirjan melko pienelle ja tietyllä tapaa älykkäälle yleisölle. Tässä pieni lainaus tekstistä. Selvennöksenä sanottakoon, että Perhonen on avaruusalus ja Mieli sen ohjaaja.

"Hän polttaa varamoottoreiden antimateriasäiliön tyhjäksi ja heilauttaa aluksen 2006RJ103:n matalaan painovoimakaivoon. Perhosen runko valittaa, kun varastoivan hiukkaskiihdyttimen antiprotonit muuttuvat kuumiksi plasmasuihkuiksi. Alus kanavoi osan energiasta runkoa koossa pitäviin vahvikesauvoihin. Sapelialukset seuraavat vaivattoman oloisesti, saavuttavat Perhosta koko ajan ja laukovat lisää ohjuksia. Perhonen kirkuu tuskaansa Mielen aivoissa, mutta autismi pitää hänen aistinsa keskittyneinä taisteluun. Hän ajattelee Perhosen pieneen asevarastoon säilötyn outomaterian ympärille kvanttipistetorpedon ja laukaisee sen kohti asteroidia."

Jännää, mielikuvituksellista ja hienoa, mutta aika raskasta luettavaa sitten kun tätä samaa jatkuu 440 sivua. Vähän samanlainen olo on kun tavaa Verohallinnon syventäviä vero-ohjeita - sillä erotuksella että niistä sentään joskus tajuan jotain.

Enkä nyt tarkoita että lukuelämykseni olisi pilalla jos en täysin tajua kvanttipistetorpedon toimintamekanismia. Tarkoitan että mieluusti lukisin tarinaa joka selittäisi itse itsensä. Enkä sano että pitäisi olla ydinfyysikko, tähtitieteilijä tai raketinrakentaja että voisi nauttia tästä Rajaniemen kirjasta. Ihan varmasti on hyvää luettavaa jollekin, ei vain sopinut minulle.

Kvanttivaras oli minulle kuin pulmapeli. Sellainen metallinen tai puinen vänkyrä, jossa on lankoja tai ei ole, ja joka pitää saada solmuun tai avata ja solmuttaa uudestaan. Tartun palikkapeleihin aina innolla ja jaksan pitkäänkin ihan oikeasti pohtia niiden saloja ja toimintamekanismeja. Mutta jossain vaiheessa innostus lopahtaa kun logiikkaa ei löydy kovan yrittämisen jälkeenkään. Sitten luovutan ja yritän sattuman ja vimman voimalla. Vääntelen ja kääntelen osasia ja yleensä jokin sitten loksahtaakin kohdalleen ihan vahingossa. Lenkit irtoavat toisistaan, solmut aukeavat, iso palikka mahtuu maagisesti pienestä reiästä ja mahdoton tulee mahdolliseksi. Pulma ratkeaa, mutta en ymmärrä miten. Ja se vasta harmittaakin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Vähän samanlainen olo on kun tavaa Verohallinnon syventäviä vero-ohjeita"

Räjähdin nauruun. Tiedän niiiin, mitä tarkoitat. Rajaniemeä en ole lukenut, ainakaan vielä, mutta niitä toisia.

"Kvanttivaras oli minulle kuin pulmapeli. Sellainen metallinen tai puinen vänkyrä, jossa on lankoja tai ei ole, ja joka pitää saada solmuun tai avata ja solmuttaa uudestaan. ... Ja se vasta harmittaakin."

IHana vertaus.

Suomenkielinen oli varmaan hyvä. Rajaniemi kehui jossain, että siinä on pari juoniaukkoa paikattu, ja että yllättyi siitä, miten suomentaja oli tehnyt tarinasta uuden, ei vain kääntänyt. Se on kai hyvän suomennoksen merkki. Ilmeisesti ainakin kieli oli kuitenkin toimivaa? Olen kyllä samaa mieltä tuosta pätkästä. Aika... brassailua.

Toisaalta... ehkä vieraalla kielellä on helpompi antaa asioiden liukua ohi, vaikkei olisi joka sanasta ihan kartalla. Joskus suomen kieli vieraannuttaa minua.

Hehkuvainen kirjoitti...

Brassailu oli juuri se sana mikä minulla oli mielessäni kun tuota kirjoitin.

Kieli oli kyllä toimivaa. On tainnut olla suomentajalla aika vapaat kädet, jos on saanut tehtyä tarinasta ihan uuden O_o. :D

Kannattaa antaa Rajaniemelle mahdollisuus, jos tieteiskirjallisuudesta tykkää. Jos tuosta kirjasta tehdään elokuva, haluan nähdä sen.

Alitsa kirjoitti...

Minä muistaakseni tykkäsin Rajaniemestä ja on se kirja tuossa hyllyssäkin, mutta en minä oikein näin jälkikäteen osannut sanoa, että mistä siinä puhuttiin. Ja vaikka niin kovasti tykkäsin, niin ei tee mieli tarttua kirjan jatkoon "Fraktaaliruhtinaaseen".

Juurikin pulmapeli on hyvä nimike tälle kirjalle. Herätti ajatukset, mutta ei se oikein nautinnollinen lukukokemus ollut.

Hehkuvainen kirjoitti...

Herätti ajatukset, mutta ei kovinkaan pysyvästi. Muutama tunti kirjan viimeisen luvun lukemisen jälkeen en muistanut mitä päähenkilöille tapahtui. Ei tosiaan houkuttele jatkamaan. Harmi.