12.3.2013

Luovuuden kukat kukkikoon!


Löysin tässä taannoin mielenkiintoisen blogin. Minimalismin ilo on erään naisen kertomus matkasta kohti minimalistisempaa elämää. Postaukset ovat selkeästi huolella laadittuja (asia jota kovasti arvostan) ja vaikka blogi ainakin kertarysäyksellä luettuna tuntuu välillä vähän toistavan itseään, on kirjoituksissa paljon ajattelemisen arvoista asiaa.

Vaikka olen jo mietiskellyt paljon minimalistiseen elämään liittyviä asioita ja toteuttanutkin niitä jonkin verran, tarjosi Tuulian blogi uusia oivalluksia. Ei välttämättä niinkään kovin konkreettisten asioiden osalta, sillä olen melkoisen tyytyväinen tavaranhallintakykyihini, säästäväisiin kulutustottumuksiini ja kotini järjestykseen. Mutta jotain pientä aina tarttuu matkaan ajatustasolla. Moniakin juttuja on jäänyt aivoihin hautumaan, mutta nyt mietityttää erityisesti minimalismin ja luovuuden suhde. Askarteluun hurahtaneena mietin luovuutta nimenomaan käsitöiden kannalta.

Teoriani on tämä: luovuus kukkii parhaiten sopivasti minimalistisessa ympäristössä. Monille meistä esimerkiksi muovipussit ovat roskia, mutta jollekin toiselle ne voivat olla monien mahdollisuuksien materiaalia. Useimmat meistä voivat ostaa esimerkiksi uusia laukkuja, mattoja, koreja ja koristeita milloin huvittaa, harva tulee miettineeksi että ne voisi myös tehdä itse muovipusseista, sanomalehdistä, muovipulloista, rikkinäisistä vaatteista tai muista "roskista". Ympäristölle haitallinen kertakäyttökulutus ja modernin yhteiskunnan tavaranpaljous ovat haitaksi myös luovuudelle.

Onhan se välillä hauskaa käydä katselemassa vaikkapa askartelutarvikeliikkeessä kuinka tavaraa on hyllymetri toisensa jälkeen. Ihania kimaltavia juttuja, uusinta uutta, mielettömiä mahdollisuuksia ja juuri sitä mitä olet itsekin aina halunnut muttet koskaan tajunnut. Erityisesti askartelu- ja käsityöliikkeiden viesti on ymmärtääkseni se, että vain ja juuri heiltä saat kuumimmat/viileimmät ja muodikkaimmat/hienoimmat askarteluideat - ja sopivasti myös tykötarpeet projekteihisi. Markkinamyllyn tarkoitus on synnyttää ostotarve ja saada luovuuden kukka puhkeamaan vaikka väkisin.

Pakon edessä luovuus usein saakin siivet. Kun on hätä ja tarve, ihminenhän kehittää vaikka minkälaisia virityksiä. En toivo kenellekään sellaista hätää, että pitäisi kehittää kävystä kumivene ja tulitikusta talo. On hienoa, että vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on niin tekniikoissa kuin materiaaleissakin. Mutta ostaminen on usein liian helppoa. Mielestäni tavan askartelijan olisi välillä syytä pidättäytyä kauppojen valmiiden ratkaisujen toteuttamisesta. Kannattaa hankkiutua sopivasti minimalistisiin olosuhteisiin (sekä ulkoisesti että sisäisesti) ja antaa oman luovuuden puskea pintaan.

Minusta tuntuu että olin luovempi ennen. Muistan kulkeneeni ainakin parit kesäjuhlat asukokonaisuudessa, jonka olin koonnut saatavilla olevista materiaaleista. Tein hameen äitini vanhoista silkkihousuista ja yläosan vanhoista verhoista. Verhot muokkautuivat liivimalliseksi miehustaksi ja kiinnitin siihen hihat isän vanhasta kauluspaidasta. Ei kuulosta ehkä kummoiselta, mutta oli oikeasti varsin onnistunut kostyymi.

Tekemiseni lähtökohta oli usein materiaali, jonka olin jostain saanut käsiini. Ei ehkä välttämättä sovi minimalistiseen ajattelutapaan se, että keräilee kaikenlaisia juttuja mahdollisia tulevia askartelu- ja luovuuspuuskia varten. Mutta kierrätys on mielestäni olennainen osa minimalismia, joten on mielestäni järkevämpää säilyttää se vanha lakananriekale tulevaa inspiraatiota varten kuin ostaa sitten inspiraation iskiessä uutta kangasta.

Valmiiksi tarjoiltu maailma ja liian helppo elämä turruttaa oman ajattelun ja surkastuttaa luovuusrauhasen. On toki kivaa että voin ostaa bambulankaa jos tuntuu siltä että olisi kivaa neuloa siitä tiskirättejä, mutta haluaisin silti palata hieman enemmän niihin aikoihin, jolloin materia (tai sen puute) oli luovuuden lähde. Haluan haastetta aivoilleni. Ruoanlaittoa rakastava ihminen ei halua lämmittää mikrossa eineksiä, vaan saa kiksit siitä että aloittaa puhtaista raaka-aineista. Se sama pätee minuun käsitöiden osalta.

Aion siis jatkossa hakeutua entistä useammin luovuuteni lähteelle ja entistä harvemmin kauppaan. Minulla on kyllä materiaalia vaikka kuinka paljon, minun täytyy vain keksiä mitä siitä tekisin. Voisinpa tehdä esimerkiksi lisää näitä kukkakoruja, jotka olen askarrellut alumiinitölkistä.


3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Aivojen pitäminen virkeinä on kyl tärkeä juttu. Onnistuu monellakin tavalla, joista yksi kiehtovimpia on varmaan just nää vähän haasteellisemmat luomistyöt elikkäs luovuusprojektit.

Mustikkamaa kirjoitti...

Kirje putosi tänään postilaatikkoon, josta postimies (tai -nainen) sen toivottavasti maanantaina noukkii sulle toimitettavaks :). Kirjeeseen asti ei ehtinyt (vaikka aihetta vähän sivusinkin), mutta ajattelin tässä kevään aikana tuunata vanhoista farkuista - sellaisista joita ei noin muuten tule käytettyä ja lojuvat kaapinperällä - kesäksi farkkushortsit. Vähän projektia, vanhasta uutta, eikä näin tarvitse uusia shortseja hankkia :)!

Hehkuvainen kirjoitti...

Zepa: tänään aivoni eivät ole kovinkaan virkeät, tosin nyt onkin sunnuntai eli lepopäivä. Haluan silti hiukan paneutua askarteluunkin, koska sillä on jännästi myös meditatiivisia vaikutuksia :).

Mustikkamaa: kivaa, kirje! Hyvä suunnitelma sinulla, toivottavasti tulee kesälle paljon shortsikelejä :).