17.3.2013

Hatut ja viikset


Pidimme eilen kotonamme juhlat teemalla hatut ja viikset. Vieraina oli seitsemäntoista ihmistä ja yksi kani, ja kaikki olivat oikein ihanasti panostaneet teeman mukaiseen pukeutumiseen. Muutamilla oli viiksetkin omasta takaa, mutta talo tarjosi viikset niille joilla niitä ei ollut. Urheasti ihmiset taistelivatkin koko illan huonosti pysyvien ja kutittavien irtokarvojen kanssa.

Miehellä oli aivan järkyttävän irstaat viikset, jotka illan mittaan muuttuivat pulisongeiksi. Minä helpotin omaa iltaani sillä, että irtoviiksien kanssa sähläilyn sijaan piirsin mustalla kajalilla kiemuraviikset itselleni. Ne eivät putoilleet tai kutittaneet, mutta taisivat muutamaan otteeseen vähän levitä.

Yksistään hattujen ja naamakarvojen ihmettelemisessä ja niille nauramisessa tuntui vierähtävän hyvä tovi, mutta oli meillä pikkuisen ohjelmaakin. Tiukka viiksivisa ratkesi bonuskysymyksen avulla ja voittajajoukkue sai palkinnoksi kertakäyttöhöyliä. Kuvavisa taisi olla sopivan hankala, sillä yksikään joukkue ei saanut kaikkia vastauksia oikein (piti siis kuvasta tunnistaa, kenen viikset on kyseessä - ja luonnollisesti kuvaa oli rajattu niin että siinä ei kovin paljoa muuta näkynyt).

Illan aikana myös punnittiin hatut ja palkittiin niistä kevyin ja painavin. Painavin hattu oli aito englantilainen knalli ja omistaja sai palkinnoksi Muumi-saippuakuplia. Kevyin päähine oli merirosvohuivi ja se palkittiin ilmapalloilla (jotka taktisesti unohdettiin juhlapaikalle). On se hyvä että ystävämme eivät ole turhan kranttuja ohjelman suhteen, vaan lauantai-illan viihteeksi näyttää riittävän huikean jännittävä hattujen punnitseminen keittiövaa'alla.

Muutenhan tuollainen ihmismäärä kehittääkin ohjelmaa jo ihan itsestään. Koko illan trilleriksi muodostuikin erittäin tiukka Mastermind-kamppailu. Hauskaa, että peli oli niin monelle tuttu lapsuudesta. Saavutimme siis mukavasti sen kriittisen massan, joka pöhisee keskenään ja antaa isäntäväelle mahdollisuuden keskittyä huoltopuoleen.

Ruokahuolto pelasikin ilmeisesti sopivan hyvin. Ennen juhlia ehti iskeä kyllä jo sellainen emännän kauhu, että nämä tarjottavat eivät millään riitä. Mutta riittivät ne, ja ylikin jäi (parempi niin). Ihmiset napsivat mukavasti sekä suolaista että makeaa. Olen jotenkin salaa ylpeä siitä, että varalle ostettuja sipsipusseja ei tarvinnut korkata vaan muu tarjottava riitti.

Viimeiset vieraat saatiin kotimatkalle puolenyön tietämillä. Aamulla on pistetty sekä pyykkikone että astianpesukone pyörimään ja kerätty keittiön pöydän alta pullot ja tölkit, jotka vieraat ystävällisesti jättivät kolehdiksi.

Suuret kiitokset vieraillemme, te teitte kokoontumisesta juhlan! Ehkä joidenkin vuosien jälkeen jaksaa taas järjestää uudet pippalot.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Huh, on tuossa ollut järjestämistä! Tosi hauskalta iltanne kyllä kuulosti, joten varmasti kannatti.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauska oli ilta, kyllä tosiaan kannatti :). Mutta ihan heti ei kyllä tee mieli järjestää samansuuruisia tapaamisia uudestaan..