24.3.2013

Ekovuosi Manhattanilla


Colin Beavan teki perheensä kanssa kokeen ja kirjoitti siitä kirjan. Ekovuosi Manhattanilla on mielenkiintoista luettavaa ja suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat kiinnostuneita ekoasioista, materian vähentämisen ilosanomasta ja luonnonsuojelusta - oli kanta näihin asioihin mikä hyvänsä. Kannattaa tsekata myös Colinin nettisivut, sillä kirja on julkaistu 2009 ja paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen.

Oli mukavaa lukea kuinka Manhattanilla asuva kolmihenkinen perhe (ja koira) teki hiilijalanjäljestään mahdollisimman pienen. Alkuun se jälki olikin aika suuri; perheelle kertyi vain neljässä päivässä 340 litraa jätettä, joka koostui lähinnä noutoruoka-astioista ja vauvan vaipoista. Iso luku tuo 340 litraa! Neljässä päivässä! Kyllä siitä sopii vähän vähentääkin.

Vuoden aikana Colin perheineen löytää luomuruoan, pyöräilyn, kirpputorit ja televisiottoman elämän ilot. Colin löytää myös oman mukavuusalueensa rajat: kun lapsi on oksentanut likaisiksi kahdet lakanat, hän palaa hetkeksi käsipyykistä pesukoneen pariin. Ymmärrän täysin. Minä en viitsisi pestä mitään pyykkiä käsin.

Olisin ehkä kaivannut kirjaan hiukan käytännönläheisempää kertomista, siis ihan konkreettisia esimerkkejä siitä kuinka hiilijalanjäljen minimointi Manhattanilla onnistuu. Esimerkkejä on, mutta kuvittelen että niitä olisi voinut olla enemmänkin. Muoviin pakatusta ruoasta, kertakäyttöisistä tavaroista ja sähköstä luopuminen kun vaikuttaa aika tavalla ihan jokapäiväiseen elämään.

Kirja sisältää yllättävän paljon lähes filosofista pohdintaa elämästä ja sen merkityksellisyydestä, suhteestamme luontoon ja toisiin ihmisiin sekä tietysti kulttuurimme ja kulutustottumuksiemme ympäristövaikutuksista. Colin ei joudu ainoastaan pohtimaan maidon säilyvyyttä sähköttömässä asunnossa vaan myös sitä, mikä on hänen tehtävänsä täällä ja kuinka hän voisi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ja ennen kaikkea: onko hän sellainen ihminen, että haluaa yrittää.

Elämän tarkoitus ei välttämättä valkene tätä kirjaa lukiessa, mutta suuntaa se kyllä antaa. Pidin tärkeänä oivallusta siitä kuinka yksilön on tärkeää tehdä oma osansa. On totta, että yksinään yksilö ei voi tehdä kaikkea, vaan ratkaiseviin muutoksiin tarvitaan kollektiivinen halu muuttaa asioita. Mutta kollektiivista tietoisuutta ja tahtotilaa ei koskaan synny, jos yksilöt eivät aloita liikehdintää. Muutos kohti parempaa maailmaa todella lähtee minusta. Ja sinusta. Me olemme vastuussa.

Toinen oivallus koskee ajattelutapaa, jonka mukaan vähemmän on parempi. Oikeastaan meidän pitäisi suuntautua ajattelemaan, että haluamme enemmän. Monet tekevät elämästään ekompaa kutistumalla ongelmien edessä: minun pitää kuluttaa vähemmän, minun pitää haluta vähemmän, minun pitää kuormittaa vähemmän, minun pitää jotenkin elää vähemmän. Mutta ehkä meidän pitäisikin haluta enemmän: enemmän todellisia vaihtoehtoja nykyiselle energiantuotannolle, enemmän lähi- ja luomuruokaa, enemmän puhdasta juomavettä, enemmän kestävää kulutusta ja teollisuutta, enemmän ympäristötietoisuutta ja ekologisia poliittisia päätöksiä, enemmän yksilöitä luomaan kollektiivista voimaa ja enemmän hyvää elämää.

Suurella osalla maailman ihmisistä ei ole mitään, mistä vähentää. Heillä ei ole puhdasta juomavettä, ruokaa tai sähköä. Heillä ei ole mitään mistä luopua. Se, että me paremmin toimeen tulevat luovumme jostain ei auta, jos vapautuneita resursseja ei käytetä hyvän elämän edellytyksien tuottamiseen niille joilta ne puuttuvat. Meidän tulee kääntää kokonaisten kansojen ajattelutapa. Älykkyyttä ja innovaatioita ei enää sovi käyttää sen keksimiseen, kuinka paljon kuluttavat saataisiin kuluttamaan vielä enemmän, vaan siihen kuinka poistamme nälän ja köyhyyden maailmasta. Luulen Colinin aidosti uskovan että se on mahdollista.

Maailma ei pelastu siksi että Colin perheineen minimoi päästönsä vuoden ajaksi. Mutta maailma voi pelastua siksi että Colin kirjoitti kokemuksistaan kirjan, ihmiset lukevat sen ja alkavat sekä ajatella että toimia samoin kuin hän.

Ei kommentteja: