8.2.2013

Pukeudutko kaatopaikkajätteeseen?


Vinku-Intiassa valmistetun vaatteen loppusijoituspaikka on liian usein kaatopaikka. Kuten Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli asian ilmaisee: edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa. Keskivertosuomalainen heittää vuosittain pois neljätoista kiloa tekstiilejä. Tästä määrästä yli yhdeksän kiloa menee roskiin. Asia ei tule minulle yllätyksenä, mutta näihin lukemiin ei ehkä sitten koskaan totu, kun aina alkaa niin kovasti harmittaa.

Voimasta luin, että vuonna 2016 tulee voimaan uusi jätelaki, jonka mukaan mätänevää materiaalia ei saisi enää joutua kaatopaikalle. En edes ala puhua biojätteistä, koska sillä(kin) saralla on niin käsittämättömästi vielä tekemistä. Mutta myös luonnonkuidut eli esimerkiksi puuvilla ja pellava ovat mätäneviä, joten niitäkään ei saisi sitten enää pistää kaatopaikkakuormaan. Tekstiilien kierrätyksen olisi siis syytä parantua isosti ja pian.

Uusi jätelaki ei takuulla tule toteutumaan käytännössä kovinkaan hienosti, mutta onpa ihan jännää seurata että kuinka se vaikuttaa tekstiiliteollisuuteen - jos vaikuttaa. Ehkä joku keksii kieltää luonnonkuidut tekstiileissä? Ehkä markkinoille tulee biojätteeseen heitettäviä vaatteita? Tai ehkäpä luonnonkuidut vain keksitään pinnoittaa jollain myrkyllä niin, että ne eivät maadu eivätkä mätäne.

Suomessa on ymmärtääkseni vielä hyvin vähän toimijoita, jotka aktiivisesti kehittäisivät tekstiilien kierrätystä paremmaksi. Suomen poistotekstiilit ry on ilmeisesti aika yksinäinen alallaan, mutta toivottavasti saa pian seuraa. On hienoa, että joku tekee jotain, koska nyt käyttökelpoista materiaalia menee hukkaan: jopa 95 prosenttia kaatopaikalle joutuvasta tekstiilijätteestä voitaisiin käyttää uudestaan jollain tapaa.

Toisaalla taas on tahoja, joilla on materiaalin saannin kanssa vaikeuksia. Eko-ompelijat, erilaiset työpajat ja käsityöläiset käyttäisivät mieluusti tekstiilejä, jos niitä sopivasti jostain saisivat. Kysyntää ja tarjontaa on, mutta ne eivät kohtaa. Marraskuussa 2012 on käynnistynyt POISTARI-projekti, jonka tarkoituksena on selvittää maanlaajuisen materiaalipankin toimintamahdollisuuksia. Toivottavasti selvitys ei jää selvitykseksi, vaan tulokset olisivat sillä tapaa rohkaisevia että jotain konkreettista voitaisiin saada aikaan. Jos ei tänä vuonna niin tulevina.

Aika yllättävän vedon teki H&M, joka alkaa tässä kuussa ottaa myymälöissään vastaan käytettyjä vaatteita. Ensimmäisessä vaiheessa keräystä toteutetaan vain Helsingin myymälöissä, myöhemmin myös muualla. Myymälöihin toimitetut vaatteet päätyvät kunnostaan riippuen joko jatkokäyttöön, uusiokäyttöön tai kierrätettäväksi. En ole aivan varma mitä tästä kampanjasta ajattelen.

Totta kai H&M haluaa tällä tempauksellaan lisätä myyntiään. Jokaista palautettua vaatekassia vastaan saa 15 prosentin alennuskupongin, joten on selvää että kriitiikkiä tämä juttu saa varmasti osakseen; tällainen "osta halvalla - pidä - palauta - osta halvemmalla" -juttu ei takuulla yhtään hillitse halpojen ja huonolaatuisten tekstiilien valmistusta ja ostamista. Henkkamaukka on ollut otsikoissa huonossa valossa, ja tämä kampanja on selvästi viherpesua. Mielestäni tämä ei ole yksioikoisesti mahtava juttu.

Mutta toisaalta on älyttömän hienoa, että näin suuri ja näkyvä ketju on pistänyt pystyyn tällaisen jutun. Tosin luulen ettei tämä nyt ihan ennennäkemätöntä ole, jostain syystä muistelen että Nansolla on ollut joku lyhytkestoinen projekti "tuo vanha Nanso-vaatteesi, saat uuden alennuksella" -tyylillä. Mutta tässä mittakaavassa tämä taitaa olla aika uutta. Yksistään se on hienoa, että joku tekee jotain uutta, mikä saa ihmiset ajattelemaan.

Toivon todella että kampanja saa paljon näkyvyyttä. Ja toivon että mahdollisimman moni vie jatkossa kauppaan ne vaatteet, jotka muuten menisivät roskiin. Jos ei halua ostaa mitään henkkamaukasta, voi kai sinne silti viedä niitä vaatekasseja. Eikö ole hienoa, että tekstiilejä ei tarvitse heittää kaatopaikalle, vaan ne voi viedä kauppaan kierrätettäviksi?

On jotenkin absurdia ajatella, että aika monella voi olla käytössä tekstiileitä viime vuosisadan alusta. Miettikää, sata vuotta sitten valmistettuja juttuja! Ja mitä jää 2000-luvun tekstiiliteollisuudesta jäljelle tulevien sukupolvien tarkasteltavaksi? Räikeän värinen trikookerros kaatopaikan uumenissa. Niin että muistakaahan rakastaa materiaa sen verran, että pidätte huolta tekstiileistänne. Osta laadukasta ja kestävää, voit ostaa harvemmin. Kierrätä, jos et itse enää tarvitse.

8 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Järkevästi taaskin kirjoitit.
Minä teen neuleitani moneen kertaan, kun kyllästyn, purkaan ja taas on uusi vaate :)
Ja UFF:n laatikkoon, ne joista voi vielä olla jollekin hyötyä.
Ei meiltä kyllä vaatteita montaa vuodessa roskiin mene.

Mukavaa viikonloppua sinulle ♥

HootHoot kirjoitti...

Hurjaa.
Ei meiltäkään paljon roskiin vaatetta mene, kaikki käytetään ihan puhki. Mitä ei julkisesti enää kehtaa, sopii kotivaatteeksi vielä MONEKSI vuodeksi. Mulla on ihan järjettömän vanhojakin paitoja kotipaitoina :D
Sukat ja alkkarit menee roskiin, sitten kun ne on niin reikäisiä ettei pysy päällä :D
Kirppiskassissa on jotain vanhoja vaatteita, kun vain saisi vietyä jonnekin!
(ja nythän pitäisi alkaa kerätä kaikki vanhat vaatteet esim. matonkuteiksi!)

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: neuleita voi tosiaan viitseliäs ihminen purkaa ja tehdä uudestaan, se onkin viisasta.

HootHoot: minustakin tuo roskiin heitettyjen vaatteiden määrä kuulostaa tosi hurjalta. Kyllähän meilläkin toisinaan rikkinäisiä vaatteita menee ihan roskiin, mutta yleensä yritän keksi niillekin vielä muuta käyttöä.

Vanhat T-paidat mies on kuluttanut moottoripyörää pestessään. Miehen rikkinäiset farkut ovat minulle hyvää käsityömateriaali. Ehjät vaatteet viedään aina kierrätykseen, ei niitä roskiin laiteta.

Mustikkamaa kirjoitti...

Tää kuulostaa varmasti sellaiselta turhamaiselta ja äärimmäisen kuluttavalta, mutta tietyistä vaatekappaleista (kuten t-paidat, sukat ja alusvaatteet) en viitsi maksaa paljon, koska ne joka tapauksessa kuluu käytössä vaikka olisi kuinka laadukkaita. Ja toisaalta vaihtelu virkistää, kyllästyn vaatteisiin todella helposti... Oon paljon shoppaillut juuri Hennesiltä (ihan vain siksi, että sieltä saa halvalla kivannäköisiä kuteita ja laatu on riittävä). Tiedän kyllä, että Hennesiltä ostaessa tulee vastaan eettinen dilemma. Toisaalta oon miettinyt että esimerkiksi farkut kannattais ostaa laadukkaina, koska ne säilyis tuolloin käytössä jopa vuosia, farkut kun on aina muotia. Ja nythän on rahaakin käytössä, joten pystyis kyllä panostamaan (mutta sitten tulee vastaan myös se, että ostaa "laadukkaampaa" ja päätyy maksamaan enemmän merkistä kuin oikeasti laadusta). Tiedät varmaan sanonnan "köyhällä ei ole varaa halpaan", mutta mun mielestä ihan tyhmä sanonta. Miten köyhällä olis varaa sitten kalliiseen/laadukkaaseen?

Ps. Mulla vanhat lakanat menee kierrätykseen koiran petivaatteiks ja vanhat vaatteet joko UFFille (UFF oli myös jokunen vuosi sitten hämärän julkisuuden valossa)/muualle hyväntekeväisyyteen, kirpputorille (jos jaksan myydä) tai jos on huonokuntoinen, niin äidille ja siskolle käsityötarpeiksi (esimerkiksi matonkuteiksi). Ja sit on tietysti vielä nämä himavaatteet, ne saa olla vaikka mitä lumppuja. Joten en kai kokonaan paha ihminen ole ;).

Yamaba kirjoitti...

Joo, se oli hyvä postaus. Vaatteet on aikamoinen ongelma. Toki niitä pitää viimeistään kotovaatteina pari kolme vuosikymmentä, ja osasta saa hyviä verstasrättejä, mutta lopulta niitä en käytä edes minä. Ei niitä meillä voi muuta kuin joko lähettää kaatopaikalle tai pitää kotona, joten niitä on sitten kotona eri puolilla. Energiajätteeksi mielelläni ne lähettäisi, mutta siihen niitä ei oteta meillä vastaan; ei mene koneista lävitse. Kierrätykseen en toki niitä missään tapauksessa pane; niitä vain dumpataan Afrikkaan ja Intiaan, haitaten näiden alueiden työllisyyttä ja omaa teollisuustuotantoa. Lähinnä pitää olla ostamatta niitä, mutta joskus pitää ostaakin.

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: tiedän kyllä tarkalleen mitä tarkoitat. Ei hinta tai "hyvä" merkki aina ole tae laadusta; ostinpa tässä taannoin kalliit sukkahousut kun ajattelin että ne varmaan sitten kestävät hyvin - kilinkakat, niissä on nyt jo reikä ja Hennesistä ostetut halpisversiot porskuttavat edelleen ehjinä eteenpäin vaikka ovat paljon vanhemmat!

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa on tuttu sanonta. Minusta siinä on totuuden siemen, vaikka se tyhmältä kuulostaakin.

Yamaba: nudismi olisi tähän ongelmaan ratkaisu! :D No, se ei ole täällä kylmässä kovinkaan näppärä veto. Toivon, että jonain päivänä tekstiilijäte kerätään omassa kotikunnassani energiantuotantoon. Mutta siihen menee varmasti vielä pitkä aika...

Mustikkamaa kirjoitti...

Eiks parempi sanonta olis "köyhällä ei oo varaa huonoon" ;). Kun eihän se aina mee niin että huono on halpaa ja hyvä kallista. Eli köyhällä ei oo varaa olla laatutiedoton ;).

Hehkuvainen kirjoitti...

Sinäpä sen sanoit, ystävä hyvä! :)