9.1.2013

Stressi on tartuntatauti


Ja vieläpä paha sellainen.

Kevät on tilitoimistoissa tunnetusti kiireistä aikaa. Valtaosalla yrityksistä tilikausi päättyy joulukuun loppuun, joten tammi-huhtikuussa tehdään paljon tilinpäätöksiä. Lisäksi työlistalla ovat vero- ja vuosi-ilmoitukset tavallisten kuukausikirjanpitojen ja palkanlaskennan lisäksi. Jokaiselle riittää töitä vähän liiaksikin.

Minua ei stressaa työn määrä, vaan se, että kaikki muut touhottavat. Ne muut aloittivat jo hyvissä ajoin ennen joulua sen manauksen: "kyllä vielä on rauhallista, kohta loppuu kiva ja alkaa kauhu". Ja nyt sitten hösätään ja valitetaan ihan koko ajan siitä, että on niin hirveä hässäkkä. Ei ehdi, ei pysty, ei kykene, kamalaa. "Ai ai, kyllä meillä nyt on niin kiire." Nyt jo alkaa selvästi eräillä pinna kiristyä, huhtikuussa ovat valmiita hullujenhuoneelle.

Eräs kollegani on oikein ottanut tavakseen ulostautua säännöllisin väliajoin huoneestaan palloilemaan aulaan ihan vain kertoakseen kuinka hänellä on niin kiire. (!) Aivan absurdin oloista hommaa. Lisäksi kyseinen työtoveri on erityisen kunnostautunut siinä, kuinka hän koko ajan osaa korostaa omaa kiirettään. "Kyllä nyt täytyy ruveta tekemään pitkää päivää." "Eilenkin tein tunnin ylitöitä", hän sanoo niin kuin meidän muiden täytyisi kumartaa hänelle siitä hyvästä.

En aio kumartaa. Pomo on tehnyt selväksi, ettei meillä tehdä ylitöitä. Ymmärrän, että kiire on ja aikarajat ovat tiukat. Tiedän, että olen varmasti pulassa useiden asioiden kanssa. Mutta ei se kiire asiasta vouhottamalla vähene! Enkä ymmärrä mitä valittamista niillä kokeneemmilla on. He ovat tehneet näitä töitä jo 10-20 vuotta ja ovat selvästi jääneet henkiin jokaisesta tilinpäätöskaudesta. Heillä on rutiinia ja osaamista, heiltähän nämä hommat käyvät vasemmalla kädellä. Toista se on kuulkaa meikäläisellä, kun ekakertalaisena on vastuussa useamman yrityksen selviämisestä kunnialla seuraavalle tilikaudelle! Minunhan tässä kuuluisi panikoida!

*syvä huokaus*

Teen kaikkeni ollakseni rauhallinen. Vaikka muut stressaavat ja oikein lietsovat paniikkia, minun täytyy yrittää pysyä tyynenä. Se on vaikeaa, mutta yritän silti. Hullut ympärilläni näyttävät huonoa esimerkkiä ja sylkevät päälleni kiirekiukkua, minä rakennan rauhaa. Suojaisikohan käsidesi stressitartunnalta...?

5 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Oikee asenne sulla! Ja eikös joku viisaskin sanonut että "kiire on vain illuusio"? Jotain perää siinä taitaa olla :). (Vaan ei ehkä kannata tätä päästää suustaan töissä...)

Sari kirjoitti...

Tuo on niin tyypillistä. Jotenkin tuntuu, etteivät toiset saa mitään aikaiseksi, ellei heillä ole hirveä kiire ja sitähän pitää sitten kaikille kovasti kuuluttaa. Kyllä ne tosiaan aina ovat niistä selvinneet ja henkiin jääneet. Tosin en kyllä tiedä montaakaan tilitoimistoa, jossa ei oikeasti tässä vaiheessa vuotta tehdä ylitöitä ja rajusti. Hienoa, jos selviätte ilman.

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: joo, parempi olla puhumatta kiireestä ollenkaan. Tänäänkin oli hiukan vaikeaa pysyä rauhallisena, kun paine kasvoi kuin painekattilassa, mutta kukaan ei ole vielä räjähtänyt. Vielä.

Sari: taitaa olla enemmän ajatustasolla toimiva tuo "ei ylitöitä" -juttu... Ei vaan, on se ihan ääneenkin sanottu, mutta kyllä pitkää päivää silti tehdään. Tai siis jotkut tekevät, minä en ole siihen vielä ryhtynyt. Vielä.

Ymmärrän ettei pomo halua maksaa ylitöistä. Luultavasti hän sillä tarkoittaa sitä, että jos tällä viikolla tehdään pitkää päivää niin ensi viikolla (tai joskus) tehdään sitten lyhyempää.

Katsotaan kuinka meikäläisen käy! En kyllä rupea venyttämään päivää ellei ole ihan pakko.

Mustikkamaa kirjoitti...

Pakko vielä lisätä, että mun mielestä kiire on vain hyvä asia (jossei se oo jatkuvasti ylimitoitettua). Aika menee äkkiä :). Ja tuleehan aina niitä hiljaisempiakin aikoja, kun joutuu pyörittelemään peukaloita...

Hehkuvainen kirjoitti...

Sopiva kiire on kivaa. Tai se on kivaa, ettei ole tylsää. Mutta jatkuva liiallinen kiire on tosiaan kyllä pelkästään vahingoksi. :/