29.1.2012

Kaikkea ei vaan ehdi


Se nyt on jo moneen kertaan todettu, että työ haittaa harrastuksia. Kokopäivätyö haittaa oikein erityisen paljon, sen olen tässä nyt saanut huomata. Olen siinä mielessä onnekas, etten mitenkään voi tuoda töitä kotiin. Kun lähden työpaikalta, työt todellakin jäävät sinne. Mutta kyllä ne aamuvalmistelut, työmatkat, seuraavan päivän suunnittelut ja pakolliset ruoka- ja hygieniahuollot vievät aikaa niin paljon, että päivään jää kovin vähän tilaa höpöhöpöilylle.

Lisäksi olen tässä kohta kahden kuukauden ajan tehnyt erästä pientä sivutyötä, ja hyväksyin juuri sen suhteen esitetyn jatkosopimuksen. Kyseessä on oikeastaan enemmän harrastus kuin työ, mutta koska siitä kuitenkin pientä korvausta saan, lasketaan se työksi. En ole ajatellut täällä tämän enempää asiasta puhua, mutta mainitsenpa nyt kun ajankäytöstä on puhetta. Blogi voi toisinaan siis päivittyä hiukan harvakseltaan, kun töiden lisäksi teen töitä.

Vapaa-ajalla minulle tärkeintä taitaa olla lepääminen, mutta ettei nyt menisi ihan omissa oloissaan makoiluksi, niin täytyyhän sitä muutakin tehdä. Ja kyllä pää kaipaa vaihtelua: välillä on hyvä pyöriä muidenkin kuin omien seinien sisällä. On myös tärkeää nähdä muitakin ihmisiä kuin työkavereita. Eikä tekemisen puute onneksi ole mikään ongelma.

Minulla on tapana toisinaan laittaa tietylle kaveriporukalle sähköpostilla tapahtumavinkkejä. Kerään siis yhteen ja samaan sähköpostiin lähiaikojen tapahtumia, joiden arvelen kiinnostavan kavereitanikin. Ei niin, ettenkö uskoisi ystävieni keksivän itselleen tekemistä. Päinvastoin, tiedän heidän olevan hyvinkin kiireisiä ja meneviä. Mutta voihan olla että joskus minä bongaan tapahtuman tai tilaisuuden, joka heidän tutkastaan on jostain syystä mennyt ohi.

Tampere on siitä kiva kaupunki, että aina löytyy jotain mielenkiintoista nähtävää, tehtävää ja koettavaa. Edellisessä menovinkkisähköpostissani mainostin esimerkiksi tällä viikonlopulla ollutta Vapriikin vintagehenkistä tapahtumaa. Toivottavasti siellä on ollut paljon väkeä ja hyvä tunnelma, itse en paikalle sitten ehtinytkään. No Rhia on ainakin ollut menossa mukana, toivottavasti saamme lukea hänen blogistaan kuulumisia tapahtumasta.

Lauantai meni siivotessa ja ystävien luona lautapelailemassa, saimme kokeilla paria uuttakin peliä. Kuvablogin puolella näkyvä Marrakech ihastutti ainakin minut, se oli simppeli ja varsin toimiva peli. Sunnuntai on ollut kauppapäivä: kävimme hakemassa jotain mistä pitäisi tulla eräänlainen laatikko (hiisi kun on niin ronkeli ettei mitenkään kelpaa mikään valmis) ja ostin samalla reissulla ruokaa.

Vaan nyt olen jo sivupoluilla. Sitähän minä oikeastaan alunperin aloin kirjoittaa, että työn vaihduttua osa-aikaisesta kokopäiväiseksi on tuo bassonsoittelu pitänyt tyystin jättää. Ei mitään suurta draamaa, ei valtavia "taiteellisia erimielisyyksiä" tai muutakaan, kaikkea ei vaan ehdi. Olin päässyt soittamisessa niin pitkälle kuin harjoittelematta voi päästä, tästä eteenpäin kehittyminen olisi edellyttänyt kotona treenaamista. Ja kun minä olen alusta asti vannonut, että kotona en bassoon koske.

Bändin muut jäsenet kyllä harjoittelevat kotona, joten he ansaitsevat joukkoonsa sellaisen basistin jolla on samalla tapaa intoa ja energiaa edistyä, kehittyä, harjoitella ja ehkä joskus jopa esiintyä. Porukassa on potentiaalia ja ihan hyvä tekemisen meininki, on kiva kun on saanut olla mukana. Soittaminenkin on ollut mukavaa, jopa ne tahmeat päivät tuntuivat käynnistyvän kun sai basson murisemaan. Oli kivaa, mutta nyt se on ohi.

Sain tosin joululahjaksi viisikielisen kanteleen (miettikää!), joten sitten kun opin sitä soittamaan, voinen tehdä jo menestykseen singahtaneen bändin jollekin levylle vierailun. Hih.

26.1.2012

Verta, luita, hampaita!


No ei sentään niitä luita. Paitsi hammasluuta. Tänään minulta vietiin viimeinen viisaudenhammas. Kun kolme muuta poistettiin vuosia sitten, kuvittelin ettei neljäs viisuri koskaan tule näyttäytymään. Röntgenkuvassa näkyi selvästi kuinka se oli syvällä ikenessä 90 asteen kulmassa muihin hampaisiin nähden. Mutta niin se vain vuosien saatossa kääntyi ja puski itseään kohti päivänvaloa, niin että poistettavahan se oli.

Ja nyt olikin juuri oikea aika tehdä se: uudessa röntgenkuvassa näkyi pieni alkava tulehdus viisurin kyljessä. Se olisi myöhemmin levinnyt laajemmalle ja aiheuttanut ongelmia, jotka olisivat haitanneet poistoa (ja elämää muutenkin.)

Alunperin suunnitelma oli, että röntgenkuva otetaan 8:15 ja leikkaus on 9:15. Mutta lääkäri ottikin minut käsittelyyn heti kuvan ottamisen jälkeen, ja niinpä koko prosessi oli ohi puolessa tunnissa. Hyvä niin, eipä tarvinnut odotella.

Ei se edes tikkejä laittanut, kaivoi vain hampaan esiin, repi sen irti ja sanoi että se oli sitten siinä. Eikä tuntunut missään. Oli nopea ja näppärä lääkäri, hyvä hyvä. Tunto alkaa hiljalleen palailla, saapa nähdä tarvitseeko ottaa särkylääkettä ollenkaan. Inhottavintahan tässä on tämä veren syljeskely. Tämän päivän olen poissa töistä ja otan rauhallisesti.

Sain hampaan mukaan hammaskeijua varten. Tosin en taida sitä keijulle antaa, kun siinä on harvinainen kiillehelmi. Hampaan kyljessä tosiaan nököttää ihan aito itse kasvatettu helmi! (Varoituksen sana: tämä saattaa hyvinkin päätyä huomenna kuvablogiin.)

Mutta sitten se spooky juttu. Makoilin siinä tuolissa tuppoa purren ja lääkäri tarkasteli juuri poistamaansa hammastani. Sitten se kysyi: "onkos sinulla ollut teini-iässä akne?" Mjuu, vastasin tuppo suussani. "Ja sitä on pari kuukautta lääkittykin?", jatkoi lääkäri. Mjuu, mistäs herra lääkäri sen voi tietää?

Roaccutan on kuulkaa niin kova myrkky, että se on värjännyt kasvuvaiheessa olleeseen hampaaseen selvän raidan! Siis ihan ikenen sisällä piilossa kasvaneeseen hampaaseen! Hammaslääkäri näki ja tiesi elämäni käännekohdan vain katsomalla hammastani. Se jos mikä on pelottavaa.

22.1.2012

Viikon jutut


Viikon sarjaprojekti oli The Prisoner, jonka kolme viimeistä jaksoa saimme maanantaina katsottua Alitsan ja Siippansa kanssa. En ole ihan varma pidinkö sarjasta vai en. Se oli omituinen ja paikoin aika vaikeaa seurattavaa takautumien, kuvitelmien ja aikahyppelyiden vuoksi. Näyttelijät olivat kyllä hyviä, siitä pisteet sarjalle. Ja jotain oudosti koukuttavaa siinä kaikessa omituisuudessa oli; jokseenkin loogisena otuksena halusin nähdä kaiken ja yrittää ymmärtää. En ole varma ymmärsinkö.

Viikon elokuva oli sunnuntaipiirretyn virkaa toimittanut The Crimson Pirate. Arrrr! Kerrassaan mainio seikkailupätkä, ymmärrän kyllä miksi mies on tähän lapsena ihastunut. Kuka kymmenvuotias poika ei tykkäisi nokkelista ja koheltavista merirosvoista, joille sattuu ja tapahtuu?

Elokuvassa elämä on yhtä seikkailua eikä merirosvon duuni ollenkaan hullumpaa. Joskus voi taistelun tuoksinassa puujalka jäädä onnettomasti kiinni laivan kannen ritilään tai tukka vähän kärvähtää tiedemiehen tehdessä kokeitaan, mutta sitten kiikutaan taas jo uljaan purjelaivan naruissa ja voitetaan kaikki kunnon nyrkkitappelussa. Tämä on se aito ja alkuperäinen merirosvoelokuva, Pirates of the Caribbean on pelkkä kalpea kopio!

Viikon onnistumiset on koettu keittiön puolella. Leivoin eilen ihan onnistuneita sienipasteijoita, tänään uunista tuli mehevää vuokaleipää ja kenties tuotekehittelynsä huipun saavuttanutta pizzaa. Koska minä en voi syödä tomaattia, on pizza ollut poissa ruokalistoilta pitkään. Mies tutustutti minut pizzaan, jossa tomaattisose on korvattu ranskankermalla, enkä tomaattiversiota enää kaipaakaan.

Viikon ärsytys on pyyhkeet, tai oikeastaan niiden kiinnityslenkit. Joko niitä ei ole ollenkaan, tai ne irtoilevat tai ovat kiinni väärällä (=lyhyellä) sivulla. Viikon ärsytykseksi voisi myös listata liian usein kipuilevan pään, mutta ajattelin etten nyt suo sille kovinkaan montaa ajatusta.

Töissä viikon puheenaiheena on ollut laittautuminen. Pomon tytär meni lauantaina naimisiin, joten eukot ovat koko viikon kohkanneet kynsistään, ripsistään, hiuksistaan ja puvuistaan. "Ai sulla on ihan tavalliset geelikynnet, mulla on silkkikuitupidennykset!" "Mä meen tänään ripsien laittoon, onneksi kokeilin ajoissa pukua niin ehdin ostaa uuden kun en mahtunutkaan entiseen!" Toivon että voimme ensi viikolla puhua jo jostain muusta. (Not likely.)

19.1.2012

Perästä kuuluu


Luin naistenlehdestä, että ihminen pieraisee keskimäärin 15 kertaa päivässä. Usein pieru tulee huomaamattomasti ulostamisen yhteydessä. Minulla on pari päivää pörissyt mahassa siihen malliin, että meinaa uloste tulla huomaamatta pieraisun yhteydessä. Mitähän teen väärin?

Ehkä olen saanut jonkun suolen sijoiltaan. Ostin nimittäin sellaisen 1,2 kiloa painavan hulavanteen ja olen sitä nyt jonkin verran pyöritellyt. Ajattelin että siitä olisi apua vyötärön katoamisen ehkäisyssä. Kyllä sillä jotain vaikutusta on, varmasti. On meinaan aivan tappovehjes! Hirveä möykytin! Pakkauksessa luki, että gentle massage. Juu ei.

Otti silti enemmän vatsalihaksiin se, kun katsoin miehen hulailua - tai siis hulailuyritystä. Nauroin vedet silmissä ja ihan kippurassa. Siinä on kyllä takuuvarma piristäjä, jos joskus ahdistaa ihan kamalasti. Kiitos, kulta! <3

Voihan olla, että vatsani yrittää nyt jotain stressiärtyilyä. En tosin tunne olevani mitenkään erityisesti stressaantunut. Töissä on niin kamala kiire, että olen siirtynyt paniikkivaiheesta hälläväliin; kun paperipino työpöydällä kasvaa epätodellisen suureksi, siitä ei enää jaksa edes välittää. Paperi kerrallaan, niin kuin aina.

Ensi viikolla minulla on torstaina vapaapäivä = viisurinpoistoleikkaus. Heti ensimmäisenä aamulla röntgenkuvaan ja toiseksi aamulla leikkaukseen. Minut leikkaa suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri = luultavasti kallis mies. Lompakkoni ja leukani vuoksi toivon, etten vie hampaani kanssa kovinkaan kauaa lääkärin aikaa. Ajattelin pitää loppupäivän vapaata, vaikka kai ne työt sujuisivat verta syljeskellenkin.

Kyllähän tämä elämä nyt meinaa väkisin olla pelkkää työtä ja nukkumista (yritän välttää töissä nukkumista, vaikka se säästäisi aikaa). Mukavaa, että viikonlopulle ei ole mitään suuria suunnitelmia.

15.1.2012

Less is more?


Olen jo pitkään käyttänyt Santen hennaväriä hiusteni värjäämiseen, ja olenkin ollut erittäin tyytyväinen. Moittimista ei värissä ole edelleenkään, aloinpa vaan ihmetellä viimeksi ostamani paketin sisältöä.

Vasemmalla vanha, oikealla uusi. Paketin ulkonäköä on näköjään muokattu. Hyvin vähän, mutta silti. Huomattavasti dramaattisemmin on muuttunut paketin pohjassa näkyvä ainesosaluettelo - siitä on kadonnut suurin osa!

Yllä uusi, alla vanha. Kuvaa saa kyllä klikattua suuremmaksi, mutta kirjoitanpa tähänkin sisällöt selvennykseksi.

Vanha INCI: hydrolysoitu vehnäproteiini, merileväjohdannainen, [+/- henna, senna, saksanpähkinänkuorijauhe, indigo, raparperi, ratania, kahvi, kurkuma, punajuuri].

Uusi INCI: hennanlehtijauhe, merileväjohdannainen, hydrolysoitu vehnäproteiini.

Mihin hävisivät punajuuri, kahvi ja muut? Oliko niitä vanhassakaan tuotteessa, kun listassa on mystinen merkintä +/-? Oletan, että vanhassa värissä oli muutakin kuin hennaa. Olen käyttänyt sitä juuri sen takia, että väri ei ole ollut ihan niin oranssi kuin pelkällä hennalla värjätessä, vaan hiukan syvemmän punainen. Ja entäs nyt tämä uusi väri?

Hankala sanoa. Hennalla värjätessä tulos voi muutenkin hiukan vaihdella kasvierästä riippuen, joten tämä voi mennä ihan luonnollisen vaihtelun piikkiin, mutta sanoisin silti että tästä puuttuu nyt se syvyys. Oranssia on. Ei paha, en sillä sano, ei vaan ehkä ihan sitä mitä tilasin.

Tuotteen hintahan ei ollut pudonnut lainkaan, vaikka ainesosissa onkin säästelty. Kumma juttu! Jotenkin jäi tästä nyt pieni kusetuksen maku suuhun (yök). Jos tässä uudessa pakkauksessa nyt tosiaan on vain hennaa ja sidosaineita, harkitsen vakaasti vaihtamista toiseen ja puolet halvempaan merkkiin.

13.1.2012

Muovit talteen (tai ainakin syyniin)


Vuodenvaihteessa Pirkanmaan Jätehuolto aloitti kahdeksan kuukautta kestävän muovinkeräyskokeilun. Jätettä ei ilmeisesti edelleenkään tässä vaiheessa ainakaan kokonaisuudessaan hyödynnetä, vaan kerätään ja analysoidaan.

"Ekopistepilotissa kerätään tietoa ja kokemusta keräysmenettelyistä, kustannuksista, pakkausten laadusta sekä hyödyntämismahdollisuuksista."

Hieno homma, mutta mitähän kerätylle, tarkastetulle ja analysoidulle muovijätteelle sitten tosiaan tapahtuu? Viedäänkö muovit kuitenkin lopulta kaatopaikalle, kun tällä seudulla ei (vielä) ole jätteenpolttolaitosta joka energiajätteen voisi vastaanottaa?

Meni minne meni, me halusimme kuitenkin osallistua pilottiin, kun yksi keräyspisteistäkin osui sopivasti matkan varrelle. Tätä on kaivattu, enkä tainnut olla ainoa: keräyslaatikko oli viikossa täyttynyt ääriään myöten.

Toivottavasti kokeilu onnistuu ja tuottaa sellaista tietoa, josta on oikeasti hyötyä tulevaisuuden kierrätysjuttuja suunniteltaessa. Me kannamme muovimme kekoon!

8.1.2012

Tekemisissä viranomaisten kanssa


Tein ihan periaatteesta netissä rikosilmoituksen kamerani varastamisesta. Siitä tuli sitten postissa kopio kotiin, ja huomasin työllistäneeni kolmea poliisia. Paperiin oli hienosti merkitty erikseen tutkinnanjohtaja ja peräti kaksi tutkijaa (joista toinen oli ilmoitukseni vastaanottanut ja käsitellyt).

Kyllä melkein hävettää. On niillä varmaan muutakin tekemistä kuin omaa tyhmyyttään kameransa menettäneiden ihmisten ilmoitusten käsitteleminen. Eikäpä tuosta mitään hyötyä varsinaisesti ollut, en minä sitä kameraa enää takaisin saa. Mutta tulipahan kokeiltua (siis rikosilmoituksen tekemistä).

Meinasin myös uuden työsopimuksen (huhtikuun loppuun asti täyspäiväinen) kunniaksi tilata uuden verokortin netistä. Vuoden 2010 tietoihin perustuva ennakonpidätysprosentti kun on auttamatta liian pieni, ja vaikka alkaneen vuoden tuloja on mahdotonta tietää tarkasti, on kuitenkin kivampi maksaa hiukan liikaa veroja kuin aivan liian vähän. No, näpyttelin sitten pankkitunnisteeni Verohallinnon verokorttipalveluun, ja sieltäpä lävähti silmille seuraava viesti: "palvelun käyttäminen on mahdotonta, koska Verohallinnon tietojen mukaan sinulle ei ole aiemmin tehty verokorttia".

Öm... Mikähän taho minulle on joka vuosi lähettänyt lapun, jossa lukee että verokortti? Kyllä minä aina työnantajalle olen jonkun lipukkeen vienyt, onkohan sitten ollut kauppalista kun verokorttia minulla ei ilmeisesti olekaan ollut. No, puhelimitse sain sitten tilattua uuden kortin (mutta en saanut selitystä sille miksei netissä tilaaminen onnistunut). Nyt on sitten pidätysprosenttikin suurempi - niin että uuden sopimuksen myötä tullut palkankorotus ei näy eikä tunnu missään. Tää on niin tätä.

Vaaliviranomaisetkin laittoivat postia. Presidentinvaalit ovatkin jo ihan kohta, ja pitäisi se ehdokas päättää. No, oikeasti olen kyllä jo hetken tiennyt ketä äänestän. Ja selvää on se, että kun oikeus on, niin äänestän. Jännää on ainoastaan se, että ehdinkö tällä kertaa ennakkoäänestykseen vai jättäisikö suosiolla ihan viralliseen vaalipäivään saakka. Joko sinulla on oma ehdokas selvillä? Jos ei, saattaa Helsingin sanomien vaalikone auttaa.

Muuten en ole politiikkaa seurannut sen enempää kuin ennenkään, enkä vaalikampanjoitakaan. Mutta se on sanottava, että ainakin Haavistolta näyttää löytyvän kykyä nauraa itselleen. Muuten ei tämä Pertti Jarlan strippi olisi kampanjassa mukana...

5.1.2012

Lahjontaa osa 3


Vaikka neulerintamalla olikin hiljaista jouluna, kortteja värkkäsin sitten sitäkin enemmän. Tässä joitakin näytekappaleita.


Piltti-purkin kannen avulla tapetinpaloista syntyi helposti ympyröitä, jotka ovat siis olevinaan kuusenkoristepalloja. Ääriviivatarra-arkista palloille sai narutkin. Yksinkertainen on kaunista, tycker jag. Sain siskolta jonain vuonna samantyylisen kortin, ja apinoin ideaa.


Kohokuvioitu tapetti sopi mielestäni oikein kivasti tähän, vaikkei nyt kovin jouluisen väristä ollutkaan. Joulutervehdyksiä lähti viemään myös lumiukkojen joukko. Siitä on kiittäminen ystävääni, joka lainasi lumiukkoleimasintaan.


Kiitos myös toiselle kaverilleni, joka lainasi vinkeää askarteluvekotintaan; sen avulla tavallinen kopiopaperini muuttui hauskaksi nyppypaperiksi. Kaikkea ne keksiikin! Erityisen tyytyväinen olen tekemiini vahasydänkortteihin:


Sydämet on tehty huoneilmassa kovettuvasta askartelumassasta. Tein massasta ensin levyn, sitten tein siihen leimasimen avulla koukerokuvion ja viimeiseksi painoin pienellä piparimuotilla sydämen. Tai okei, aivan viimeiseksi tein reiän ripustuslankaa varten. Massaa on vielä jäljellä iso köntti, mutta se on jo niin vanhaa että meinaa väkisin kuivua käyttökelvottomaksi. Ihmeen monta vuotta se onkin pakkauksessaan säilynyt edes jotenkin hyödynnettävässä kunnossa...

2.1.2012

Lahjontaa osa 2


Täksi jouluksi valmistui ihmeen vähän neuleita. Jotain sentään, kun oikein erikseen toivottiin. Tilauslahjana (eli en antanut itse lahjaksi vaan tein tilauksesta lahjaksi) valmistui miehen lapaset, pienen tytön lapaset ja samaisen tytön sukat.


Toivelankoina olivat raidallinen ja pinkki 7 veljestä, ja nehän ovatkin kivat sekä yhdessä että erikseen. Lähinnä itselle muistiin: puikot 3,5 mm, isot lapaset 72 g, pienet lapaset 41 g ja pienet sukat 66 g.

Samaan osoitteeseen lähti sitten kämmekkäät, jottei ranteita niin palelisi. Tässä mallina omat kädet.


Ohje on oma, tekohetkellä luotu. Lankana uskoakseni Isoveli (43 g) ja puikot 4,5 mm.

Tilaustöistä jäi lankaa oikein mukavasti. Raidallisesta langasta tein itselleni peruspipon. Raitalanka sai kaverikseen pinkkiä kun tein ystävän muksulle pikkiriikkiset sukat. Näitä en ehtinyt punnitakaan, kun menivät pakettiin niin vikkelästi.


Mies toivoi joululahjaksi pipoa, ja saikin sellaisen - hieman myöhässä tosin. Tein valkoisen Jacques Cousteau -pipon, mutta en ole siihen oikein tyytyväinen. Muuten tosi kiva, mutta se tahtoo vähän nousta päälaelta hiipaksi. Täytyisi siis kaventaa hiukan reilummin kuin ohjeessa. Saapi nähdä missä välissä jaksan asian korjata, vai sanonko vaan miehelle että vetää pipon tiukemmin päähänsä.

1.1.2012

Kuinkas sitten kävikään...?


Noin vuosi sitten lupasin, etten osta vuonna 2011 mitään turhaa. Lisäksi päätin, että hankkimieni kestohyödykkeiden vastineeksi luovun jostain minulla jo olevasta tavarasta. Tarkoituksena oli siis sekä pienentää kulutusta että seuloa varastoista pois hyödyttömät tavarat. Nyt on aika katsoa, kuinka tässä projektissa onnistuin.

Vuoden 2011 loppupuolellekin tuli hankintoja. Ostin villa(sekoite)kankaisen hameen, muovisen saippua-alustan ja housut, joiden alle mahtuu kalsaritkin. Lisäksi ostin kameran, mutta sen hankinnan kumoaa edellisen kuvaimen traaginen menettäminen.

Poistopuolella olen ollut reipas: hame, CD-levy, kahdet sukat, puhki kuluneet alushousut, toppi, hihakkeet, kirja, mortteli, kaksi koriste-esinettä ja vanhan kameran rikkinäinen suojapussi.

En ole oikein varma pitäisikö kihlasormus laskea hankinnaksi. Mies sen maksoi, joten oikeastaan se on lahja häneltä eikä lahjoja lasketa. Lisäksi olen pyrkinyt muutenkin pitämään lukua lähinnä omista tavaroistani. Mies on kuluneen vuoden aikana ostanut niin monta kirjaa, levyä, peliä ja pienelektroniikkahärpäkettä, etten kertakaikkiaan ole pysynyt laskuissa mukana. On hän kyllä tehnyt ihan kiitettävää siivoustakin; vaatekaapista ja elokuvahyllystä on hävinnyt ihan mukavasti tavaraa. No, ehkäpä laitan kihlasormuksen silti omaan hankintalistaani, sillä on todennäköistä että unohdan siitä kuitenkin jonkun muun asian.

Kun siis lasketaan edellisiin saldoihin nämä neljä hankintaa ja 12 poistoa, on vuoden 2011 lopullinen tavarasaldo -57. (Ja kun teen tarkistuslaskelman edellisten postausten perusteella, huomaan sen hiukan heittävän tästä tuloksesta. Mutta ei kerrota kellekään.) Noin viiden tavaran kuukausivauhdilla olen siis siistinyt kotia, mikä on lopulta ihan hyvin. Paremminkin olisi silti voinut mennä, uskon niin.

No entäpä sitten ne turhat ostokset? Sillä saralla uskon pärjänneeni melkoisen hyvin. Tavaraostokset ovat tulleet kyllä tarpeeseen ja välittömään käyttöön. En muista ostaneeni mitään vain siksi, että olisi kivaa omistaa jotain uutta. (Luonnollisesti muistini saattaa tässä kohden jännästi pettää...) Se yksi kynsilakkahairahduskin oli lahjakorttiostos, ja väri on osoittautunut typeryydestään huolimatta ihan käyttökelpoiseksi.

Varsinaisesti "turhat" menoerät ovat sitten varmaan huvittelupuolella. Kävin viime vuonna esimerkiksi Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja Sirkus Finlandian juhlavuosinäytöksessä. Junamatkoihin ja pääsylippuihin upposi ihan sievoinen summa, jonka olisi voinut käyttää muutenkin. Myös joulusaunan Rajaportilla maksoin ihan omalla rahalla. (Teatterissa ja elokuvissa olen myös käynyt, mutta muiden kustannuksella.)

Sirkuksessa käyminen ei ole mitenkään välttämätöntä, se on ihan puhdasta hupia, mutta kuten maalausprojektin kohdalla todettiin, on jonkinasteinen hömppä ihmiselle välttämätöntä. Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että välillä saa jotain piristystä elämäänsä. (Sirkus on oikein piristävää! Minulla on siitä arviolta kahdenkymmenen käyntikerran kokemus!)

En usko että kovin paljoa huijaan, jos sanon että hoidin vuoden 2011 ostokset ja hankinnat erittäin kurinalaisesti ja suunnitelmallisesti. Kuten alussa arvelinkin, näin toimiminen ei aiheuttanut mitään suurta tuskaa tai armotonta pinnistelyä - pihistely on osa luonnettani. Pieniä lipsahduksia olen itselleni sallinut, ja olen nauttinut elämästäni rahavarojeni sallimissa rajoissa.

En aio asettaa vuodella 2012 mitään erityistä tavoitetta tai projektia, mutta aion kyllä jatkossakin tarkkailla kulutustani. Jos jonkun paikan kotona otan erityisen syynin kohteeksi, on se vaatekaappini. Sillä saralla riittää paljon parannettavaa, ja siitä kitisinkin jo Rhian kommenttilaatikossa. Lisäksi erityistarkkailun ja listainnostukseni kohteeksi joutuu kotimme sähkönkulutus. Mies kirjoittikin jo aiheesta oman postauksensa, minä palaan asiaan luultavasti myöhemmin. Lisää tätä samaa huttua on siis luvassa myöhemminkin, kiinnosti tai ei!