31.12.2012

Töllöttimen ihmeitä


Kylläpä tunsin itseni eilen vanhaksi kun katsoin Innoa televisiosta. Sisustivat siinä nuoren naisen ensikotia ja kävivät kierrätyskeskuksessa katselemassa kalusteita. Ja sitten se järkytys: tyttönen ei tiennyt mikä on puhelinpöytä. Jos joku lukijoistani on iciwanha niin kuin minä, muistaa hän varmaankin sellaiset kapistukset kuin lankapuhelimet ja puhelinpöydät, joilla niitä puhelimia yleensä pidettiin. (Ja aina tiesi missä puhelin on, ei ollut koskaan hukassa.)

Näköradio tuottaa järkytyksiä muutenkin. Oletteko nähneet Unikulman mainoksen? Siinä sellainen ehkä kolmen vanha tyttönen istuu sängyllä ja kertoilee seuraavasti: "Etkö saanut mieluista joululahjaa? Me Unikulmassa olemme koonneet valmiiksi parhaiden unien kokonaisuuksia... blaa blaa blaa."

Hetkinen! Miten niin "me"? Siis se pikkuinen tyttökin? Jonkun pitäisi mielestäni puuttua siihen, että Unikulma käyttää ilmeisesti lapsityövoimaa - ja vielä mainostaa sillä. Oi tapoja, oi aikoja!

5 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Joo, minä oon just niin vanha, että tiedän mikä on puhelinpöytä. Ja jopa niin vanha, että olen asunut taloudessa, jossa oli tuommoinen kapistus. Herregyyd.

Ja minua muuten ärsyttää se ihan sama mainos, mutta hiukkasen eri syystä. Niiden tuotevalikoima on nimittäin aivan sairaan kallis, ja sitten mainostavat, että yhden yön hinta semmoisella pedillä olisi muutama kymmenen senttiä (tosin niissä pallukoissa on se pikkuteksti niin pientä, että sitä ei todellakaan silmillä näe, joten varma en voi olla reunaehdoista). Aika monta vuosikymmentä saa kyllä nukkua, että semmoiseen yöhintaan pääsee. Ja määrätä vielä testamentissa, että perikunnankin on siinä nukuttava!

Salla kirjoitti...

Ja se mainos missä se hyvinravittu DNA-setä kertoo piirtäneensä kiertopalkintopakettiin porolle viikset... Eiks sitä pakettia ole kukaan aukaissut? Mietin vaan...

Hehkuvainen kirjoitti...

Miia: se on kyllä totta, että ihan niihin hintoihin per yö ei kovin helposti pääse... suositusten mukaan patjaakin pitäisi vaihtaa kymmenen vuoden välein.

Salla: ehkä heillä ei ole tapana avata niitä lahjoja joista arvaavat mitä sisällä on...? O_o Kyllä meillä vaan on avattu aina vaikka ois tiedetty että nyt on suklaarasia/CD-levy/kirja. (Muuten pidän kyllä mainitsemastasi mainoskampanjasta, se on ihan onnistunut.)

Omppu kirjoitti...

Thihii. Minullakin on ollut kotikotona/omassa kotona puhelinpöytä... herranen aika, vielä yli puolet elämästäni. Lankapuhelimesta luovuin vasta 2000-luvun puolella. :-)

Hehkuvainen kirjoitti...

Oikeastaan aika ihania sellaiset puhelinpöydät. Ihmiset keskittyivät siihen puhelimessa puhumiseen ihan eri tavalla kuin nykyään.