13.12.2012

Lahja se on joka ratkaisee?


Kun kerron ihmisille että mies palaa kotiin vasta tammikuussa, useimpien kommentit ovat olleet säälivän kauhistelevia ja nimenomaan jouluun liittyviä. "Miten se voi jättää sut just jouluksi yksin?" "Eikö oo tosi kurjaa olla jouluna yksin?" "Olis nyt lähteny reissuun aikaisemmin että ois ehtiny jouluksi kotiin." Olen yrittänyt selittää ettei ongelmani ole joulu. Ne ovat nämä muut päivät, jotka ovat hankalia kestää.

Televisiossa pyörivä Postin mainos on ärsyttänyt minua. Siinä sanotaan jotenkin niin, että "lähetä joulukortti kaikille joista välität". Lukiossa äidinkielen opettaja käski etsiä mainonnasta piilomerkityksiä, eikä tästä ole sitä ollenkaan vaikea havaita. Jokaisella mainostauolla katsojalle kerrotaan, että jos hän ei lähetä joulukorttia, hän ei välitä! Ovelaa, syyllistäminen on kyllä tehokas kannustin.

Viesti on varmasti mennyt perille, kyllä se tuolta jostain alitajuntaan imeytyy. Jos ei televisiosta tai tästä nimenomaisesta mainoksesta, niin muualta. Onhan noita piiloviestejä mediat täynnä. Kuinka moni tietää ainakin yhden ihmisen, joka tuntee että joululahjoja on pakko ostaa ja kortteja pakko lähettää (siis ainakin sukulaisille kun onhan ne sentään sukua)? Löytyykö lukijoiden joukosta ihmisiä jotka ahdistuvat tavattomasti siitä että saavat joulukortteja ihmisiltä joille eivät ole itse lähettäneet korttia? Käsiä nousee.

Kälyäni kuulemma hävettää, kun hän ei ostanut meille lahjoja ja minä lähetin pienen paketin hänelle ja perheelleen. Ehkä häntä hävettää ihan oikeasti, ehkä hän vain sanoo niin kun luulee että niin pitäisi sanoa ja tuntea. Varjele, hänetkin on aivopesty! Jos tässä jonkun pitäisi hävetä, niin minun, kun yritän pienellä joululahjalla paikata sitä, etten ole koko vuonna ollut juurikaan muuten yhteydessä.

Ehkä pitäisi antaa lahjoja muulloin kuin jouluna, niin ihmisille ei tulisi kamalaa oloa siitä ettei heillä välttämättä ole vastalahjaa? Minusta on mukavaa antaa lahjoja (myös muulloin kuin jouluna, mutta jouluna se on jotenkin erityisen mukavaa). Antamisen ilo on suuri, ja yritän antaa sen ilon myös muille. Yritän siis olla ahdistumatta, jos joku muistaa minua kortilla enkä ole lähettänyt vastalahjaa.

Pakko ei ole ihmisen kuin kuolla. Minusta on hirvittävän ikävää, että jouluun liitetään yllättävän monta pakkoa. Lähetä kortti, tai osoitat ettet välitä. Vietä joulu perheesi/sukusi kanssa, tai olet itsekäs/outo/säälittävä tyyppi. Minua alkaa yököttää aina kun kuulen että joulu on perhejuhla (näihin aikoihin vuodesta minua etoo usein). Totta, että varmasti useimmat ihmiset viettävät "perinteisen" joulun perheensä kanssa lahjojen kera. Mutta kuinka moni tekee sen puolittain pakon edessä?

Joulu myy hyvin nimenomaan pakollisena perhejuhlana. Mutta se voisi myydä vielä enemmän, jos sitä markkinoitaisiin kaikkien ihmisten juhlana. Jos sitä siis on joidenkin pakko markkinoida tai kaupallistaa.

Annan lahjoja niille ihmisille, joille haluan antaa lahjan. Mutta voisi kai sitä olla lahjomattakin. Minusta ovat ihan mainioita nämä erilaiset sopimukset kimppalahjoista, lahjanvaihtoleikeistä tai lahjakielloista. Aikuiset ihmiset voivat sopia näistä asioista niin, ettei kellekään tule kurja olo. Siskoni kanssa olemme jo pitkään tehneet niin, että kysymme ihan suoraan mitä toinen haluaa ja hommaamme sitten sen. (Tänä vuonna olin epäreilu ja yllätin, toivottavasti kuitenkin mieluisasti.)

Minun antamani lahjan saa aina palauttaa tai antaa kiertoon. Tietysti toivon lahjan olevan sopiva ja mieluisa, mutta aina ei voi onnistua. En minä siitä pahastu, jos arvaus menee pieleen, mutta se kyllä harmittaa jos lahja hylätään irvistellen jonnekin laatikon pohjalle jos siitä jollekin muulle voisi olla iloa. Vahinko kiertämään vaan!

Kaipaan miestä hirvittävästi, mutta en jouluna sen enempää kuin nyt. Sain häneltä joululahjaksi Huili-lehden vuosikerran, ihanaa. Miehelle ostin kirjan jota hän toivoi (ja hän tietää sen kyllä). Olen yrittänyt muistaa tavalla tai toisella erityisesti niitä ihmisiä, joita en ole vuoden mittaan tavannut ihan niin usein kuin olisin halunnut.

Koska joulu on mielestäni nykyään erityisen pakollista välittämistä (yök), koen tarpeelliseksi sanoa ettei kannata huolestua siitä jos ei saa kortteja ja lahjoja. Se voi tietysti olla vaikeaa, jos uskoo sen mitä ympäristö päähän pusertaa. Eli aiemmin mainittu viesti kääntäen: jos joku ei lähetä sinulle joulukorttia, se joku ei välitä sinusta. Ei oikeasti ainakaan. Ei viitsinyt edes korttia kirjoittaa, olisiko ollut niin iso vaiva.

Ei tätä lahjajuttua pidä ottaa niin vakavasti! Totta kai lahja on viesti välittämisestä, sehän nyt on itsestään selvää (kun ainakin järkevä ihminen olettaa että lahjoja hommataan vain ihmisille joista välittää eikä ketään lahjota siksi kun on pakko). Mutta ei siitä pitäisi ottaa stressiä suuntaan tai toiseen. Ei kai kukaan halua stressata tai aiheuttaa stressiä muille? Ei kuulu ainakaan minun toimintasuunnitelmaani.

Ottakaa rennosti. Kyllä se siitä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, tuossa viimeisessä (pidemmässä) kappaleessasi on jokin ristiriita. (Kun minusta tuntuu, että aiemmin kirjoittamasi perusteella on niitä "pakkolahjoja" paljonkin, jotka eivät kerro muusta kuin perintee... no, mist' ikinä ovatkaan lähtöisin.)

Siksi kysyn:
Olisiko jotenkin selkeämpää, jos lahjat olisivat vain lahjoja (ilman sen kummempia sidonnaisia merkityksiä tai vuodenaikakiinnityksiä), ja välittämisestä kertoisi välittäminen? :-)

*

Hyvän lahjan sait. Juuri mietin, tilaisinko (ja jos, itselle vai kenelle).

Mustikkamaa kirjoitti...

Pakko myöntää, että huono omatunto soimaa kun en tänä(kään) vuonna ole kirjoittanut joulukortteja tai meinaa lahjoa ketään. Tiedän saavani yhdeltä ystävältä lahjan siitäkin huolimatta, että olen vuodesta toiseen kieltänyt hankkimasta lahjaa (koska tiedän että tulee tunne et nyt on pakko hankkia vastalahja, vaikkei olekaan). Haluaisin kaikkien kanssa mieluiten sopia, että lahjan sijasta tehdään tulevana vuonna jotain yhdessä - mikäs sen parempaa, aina kun ei tule nähtyä niin usein kuin toivoisi.

Ja mitä joulun viettämiseen tulee, tänäkin vuonna oma joulu :). Tietysti "asiaan kuuluisi" viettää se perheen kanssa, mutta eipä tuo ole vuosiin inspiroinut, mielummin viettää omanlaisensa joulun. Olet kyllä oikeassa, että jouluun liittyy monenlaista "pakkoa".

Hehkuvainen kirjoitti...

Anonyymi: ajatuksissani ei ollut ristiriitaa, ilmeisesti en osannut kirjoittaa niin että ruudun siellä puolella oltaisiin kärryillä. Ja koska en itse näe ristiriitaa kirjoituksessani, en ehkä ihan ymmärrä kommenttiasi.

Sinun mielestäsi siis ajatus 1 (=lahja on selvä merkki välittämisestä) ja ajatus 2 (=ihmiset antavat lahjoja koska on pakko) ovat ristiriidassa keskenään?

Kai ne olisivatkin, jos näitä kahta ajatusta yrittäisi esittää universaalisina ja toisensa kumoavina totuuksina. Mutta asiapa onkin niin, että minä sovellan elämässäni ajatusta 1 ja surukseni huomaan että toisaalla taivutaan herkästi ajatukseen 2. Ehkä minä sitten olen ristiriidassa muun maailman kanssa.

Tottahan "tykkään susta", "olet tärkeä", "haluan auttaa" ja muut kauniit sanat kertovat yleensä aivan riittävästi. Mutta joskus on mukavaa antaa jotain konkreettista, jotain vähän kouriintuntuvampaa.

Minun elämässäni lahjan antaminen on merkki välittämisestä, ei lahjoja anneta ihmisille joista ei välitetä. Välittäminen on hyvä syy antaa lahja. Huomaan että ympärilläni tämä ei välttämättä ole näin yksinkertaista. Lahjoja annetaan oman edun tavoittelemiseksi ja velvollisuudentunnosta. Ei se ole kiva.

Mustikkamaa: hus pois huono omatunto! Aivan ihanaa omaa joulua sinulle, ystävä kallis :). (Kirje tulee kyllä, kunhan saan sen tehtyä...)

Anneli kirjoitti...

Kyllä tuo sinun kirjoituksesi on melkein kuin minun suustani.

Mutta kyllä minä poden huonoa omaatuntoa, jos saan jotain, enkä ole itse vastaavasti toisella mitään antanut tai lähettänyt.
Kortteja lähetettiin paljon vähemmän kuin ennen.
Yritän olla välittämättä :))

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän. Olennaista on siis se, mistä syystä lahja annetaan, ei lahja itsessään (ihan samoin kuin olennaista joulussasi ei ole päivämäärä, vaan välittäminen ymv.).

Samasta syystä en pode huonoa omaatuntoa lahjojen takaisin maksamisesta.

Mielestäni ajatuksissamme ei ole tässä ristiriitaa, varmaankin vain ilmaisimme asian eri tavalla.

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: omatunnot voisivat tältä osin jäädä hetkeksi lomalle ;).

Anonyymi: kyllä, olennaista on nimenomaan tarkoitusperät. :)