22.11.2012

Rummussa


Kävin aamulla sappiteiden magneettikuvauksessa. Onpahan sekin nyt sitten kokeiltu.

En yhtään ihmettele että joku voi saada paniikkikohtauksen sinne putkeen joutuessaan. Minulla ei ole ahtaanpaikankammoa ja minä olen tämmöinen rimpula että rumpuun jää kyllä ympärilleni hyvin tilaakin, mutta ei se silti mitenkään miellyttävää ollut. Vähän siinä sai itseään psyykata, ettei paniikki iske.

Tunneli oli valaistu (valoa ei ollut tunnelin päässä, hek hek, vaan joka puolella) ja ilmastoitu, joten siinä mielessä oli mukavaa. Pidin tosin koko ajan silmiäni kiinni etten näkisi miten lähellä seinät ovat. Tuuletus oli mukava, se antoi illuusion avarasta tilasta. Mutta se oli myös niin viileällä, että alkoi paleltaa.

Tunti siinä kaikkiaan meni kun kone hurisi, naputti ja piippaili. Kuulokkeista sain kuunnella iskelmäradiota ja välillä hoitaja sanoi jotta pitää pidättää hengitystä. Pistivät vähän varjoainetta suoneen ja se maistui suussa tunkkaiselta ja metalliselta. Ei siinä oikein rentoutua osannut, kun paleli ja vähän jännitti. Mutta selvisin kuitenkin.

Kuvauksesta köpöttelin suoraan labran puolelle taas kupattavaksi. Ensi tiistaina menen sitten lääkärin pakeille juttelemaan kuvista ja verikokeiden tuloksista. Sitä odotellessa vietän hiukan omaa lomaa. Ihan kotosalla vain, mutta se onkin parasta.

2 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Hyvä kun tutkitaan! Toivottavasti joku syy löytyy.

Hehkuvainen kirjoitti...

Toivottavasti. Kiitos kirjeestä, palaan asiaan mahdollisimman pian :).