23.11.2012

Omenia ja kääpiöitä


Eilen meillä olikin talo täynnä, kun vietimme kerrassaan satumaisen elokuvaillan. Lumikin tarina on tuttu ja hyvin vanha, mutta näköjään siihenkin saadaan aivan uusia näkökulmia kun pistetään oikeat ihmiset asialle.

Mirror, mirror oli juuri niin hyvä kuin toivoinkin ja ansaitsee mielestäni ehdottomasti enemmän tähtiä kuin IMDb:ssä annetut 5,5. En kuulu Julia Robertsin suurimpiin faneihin, mutta tässä elokuvassa hän loisti suorasukaisen ilkeänä kuningattarena (ja tuntui nauttivan roolistaan).

Ohjaaja Tarsem Singh valloitti sydämeni elokuvallaan The Fall, ja osasin odottaa hienouksia tälläkin kertaa. Ja oi että olikin hienoa! Yleisöstä heitetty kommentti kertoo jotain: "Tim Burton on kohdannut voittajansa".

Väriä on paljon, sitä on rohkeasti. Yksityiskohtia on valtavasti, ja ne ovat tarkkaan harkittuja. Kaikki on sadunhohtoisen epätodellista, mutta silti jotenkin uskottavaa. Elokuva on kauttaaltaan kaunis, maalauksellinen ja mielikuvituksellinen. Visuaalinen puoli on Tarsemilla selvästi hallussa.

Juoni on kepeä ja ihanasti höttöisä. Suosittelen tätä elokuvaa erittäin lämpimästi kaikille sopivasti lapsenmielisille. Harmiton, söötti ja herttainen elokuva. Ei asioita pidä aina ottaa niin vakavasti.

Illan toinen elokuva, Lumikki ja metsästäjä, tarjosi sitten vakavuutta ihan riittämiin. Kaikki värit ovat kadonneet, jäljellä on vain synkkyyttä, pimeyttä ja kurjuutta. Poissa on pukuloisto, tanssi ja laulu. Jäljellä on vain resuiset vaatteet, veriset miekat ja kurassa niiskuttavat lapset. Hilpeää.

Muiden mielestä Kristen Stewart oli yhden ilmeen näyttelijä ja hänen Lumikkinsa oli masentunut ja epäuskottava. En yhtynyt kritiikkiin: tässä elokuvassa Lumikilla ei juurikaan ole aihetta hymyyn, joten minusta nuoren naisen sopikin olla jatkuvasti ahdistuneen näköinen. Olisit itsekin, jos olisit viettänyt viimeiset kymmenisen vuotta lukittuna torniin ja pelkäisit koko ajan henkesi edestä.

Chris Hemsworth oli metsästäjänä kyllä uskottava ja komea, mutta ei ollenkaan niin hottis kuin olin toivonut. Ei iskenyt tulta, ei kipinää. Voi sentään, jotenkin lässähti. Kuningatar varasti shown - pelottava muija.

Muutamat hyvät oivallukset ja tasaisen laadukas puvustus olivat tämän elokuvan vahvuudet. Minä haluan satuihini onnellisen lopun, tämä jäi osittain hämäräksi enkä pitänyt siitä.

Elokuva ei ollut huono, mutta ehkä se vähän kärsi siitä että ensiksi katsottu oli niin hyvä. Suosittelen, mutta en ihan varauksetta.

3 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Moi. Kävin ihan tahallani elokuvissa katsomassa Robertsin Lumikki-hommelin - mutta toisen jätin yhtä tahallani pois. Aika pitkälti samat fiilikset kuin sullakin. Mielellään sen katsoi, ja Julia oli ihanan sarkastinen koko matkan :-)

Anneli kirjoitti...

Sinullahan olikin kulttuuria kerrakseen yhdelle päivälle :)
Mukavaa viikonloppua !

Hehkuvainen kirjoitti...

Zepa: oikein onnistunut elokuva oli, nautin kovasti. Oivallinen valinta :).

Anneli: hirmuisen kivaa oli, kun oli hyvää seuraa ja hyviä eväitä. Ihanaa viikonloppua!