18.11.2012

Hyvä hyytymä


Hyydyttää. Niin meillä sanotaan kun iskee lorvikatarri, kun väsyttää tai laiskottaa. Kun ei jaksa tai viitsi. Nöksähdän sohvalle ja mies toteaa että "tyttö hyytyy". Yleensä kyseessä on hyvä hyytymä, sellainen marraskuuhun sopiva (vaikka iskee se muulloinkin).

Tämän viikon olen viettänyt perjantain hierontaa lukuunottamatta kotioloissa. (Töissä on siis kyllä käyty, mutta kotona noin muuten.) Tarjolla olisi ollut burleskia, pubikeikkaa, käsityömessuja, joulun avausta, pikkujoulujuhlaa ja vaikka mitä kivaa, mutta ei riittänyt energia. Perjantai oli erityisen huono mahapäivä, siitä selviäminen vei jotenkin kaikki voimat. Kahdelle seuraavalle viikolle onkin sen verran sopivasti ohjelmaa, että kuittaantuu tämänkin viikon antisosiaalisuus.

Kotona löllityt viikonloput ovat mukavia. Meillä oli eilen taas miehen kanssa treffit, tällä kertaa pienimuotoisen lautapeliturnauksen merkeissä. Hyllystämme löytyy kahdelle hengelle sopivia pelejä sen verran että valinnan varaakin oli.

Pelasimme ensin erän Samuraita. Mies taisi voittaa minut siinä ensimmäistä kertaa. Ja nyt kun se on sen idean oivaltanut, en ehkä enää siinä pelissä koskaan voitakaan. Toisena oli vuorossa Mallorca, jossa mies voittaa aina. Mutta ei se mitään, sillä peli on mukava hävittynäkin.

Giljotiinissa meille tuli yllättäen tasapeli, sellaista ei ole vielä kai koskaan tapahtunut. Keltis on mukava peli, jossa tuurilla on aika iso osuus. Niinpä minäkin sain mahdollisuuden voittaa - ja voitinkin. Turnauksen viimeisenä pelinä meillä oli vanha klassikko Afrikan tähti, jota olen viimeksi pelannut kai joskus lapsena. Minulla kävi käsittämätön tuuri ja voitin, joten turnauksemme päättyi tasapeliin 2-2. Mies oli taitava ja minä onnekas. Oli hyvät treffit.

Kaikkia yllä mainittuja pelejä voin muuten suositella joululahjaksi, jos jollain on vielä ideoista pulaa. Tosin ihan ruokakaupassakin käydessä voi nähdä että ongelmana taitaa enemmänkin olla valinnan vaikeus kuin ideoiden puute... Välillä iskee oikein ihmetys: miten hirvittävästi tässä maailmassa on tavaraa!

Onhan se mukavaa että on mistä valita, löytyy varmasti joka makuun ja tilanteeseen sopiva (paitsi ei minulle vaate- ja kenkäkaupoilla, toim.huom.), mutta tuntuu se silti omituiselta että (ruoka)kaupan kynttilähylly on sen kolme metriä leveä ja kaksi korkea. Kai joku ostaa niitä ruusun- ja kookoksentuoksuisia kuvioituja hilekynttilöitä (minä en kun saan niistä päänsäryn), itse kaipaan vain niitä perinteisiä ja tavallisia malleja ja värejä. Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaiset kynttilät.

Mistä tulikin mieleeni että muistattehan poltella kynttilöitä varovasti. Puinen lyhty on varmasti todella kaunis, mutta ei sovi terassille aidon liekin vartijaksi. Eikä pistetä niitä tuikkuja verhojen viereen tai television päälle (ei nykyisten litteiden telkkareiden päälle kyllä mahdukaan). Palamattomat alustat ja sitä rataa, eikös vaan.

2 kommenttia:

miutsi kirjoitti...

Tuli tosta runsauden pulasta mieleen kun ekan kerran menin sellaseen lelukauppaan kun Toys'r'us.... Muistan kun mietin, että kuka nää kaikki ostaa. Se on (ainakin Turussa) moooonta metrii korkee kauppa ja hyllyt täynnä kattoon asti leluja...

Hehkuvainen kirjoitti...

Kai joku ne ostaa. Ehkä. Minä en. Tänään mietin kaupassa käydessä että ostaakohan joku aina ainoastaan ns. uudesta materiaalista tehtyä vessapaperia. Itse kun ostan aina sellaista, joka on kierrätyspaperista tehty. :D