11.10.2012

Miksi kissat haluavat aina mahan päälle tepastelemaan?


On tämä sairastaminen ja toipilaana olo ihan hanurista. Kaiken muun kärvistelyn lisäksi tuntuu pahalta se, ettei pysty olemaan sellainen tyttöystävä kuin haluaisi olla. Ei ole täällä siis helppoa miehelläkään.

On varmasti vaikeaa katsoa vierestä kipukohtauksiani ja huonoa oloani, kun ei voi tehdä oikein mitään auttaakseen. Kun on erityisen hankala olo, en kestä edes silittelyä, ja se sentään yleensä auttaa vaivaan kuin vaivaan.

Sairaalassa ollessa piti pyytää miestä istumaan tuolilla, sillä sängyn laidalle istuminen aiheutti maanjäristyksen ja merisairauden. Yhtään ei saanut keikuttaa eikä heiluttaa eikä osua.

Nyt kestän sentään jo silittelyä, halittelua ja satunnaisia tissikouraisuja, mutta jotenkin on vieläkin sellainen kosketusarka olo. Tekee mieli olla vakaasti omassa keskipisteessä kenenkään häiritsemättä. Intiimielämä on siis kuollutta, död. Kivahan sitä olisi vähän painia ja jumpata miehen kanssa, mutta kun kroppa on välillä kuin jyrän alle jäänyt, niin ei huvita. Ei viitsi, ei pysty, ei kykene.

Käytökseni on kylmännihkeää. Olen jatkuvasti väsynyt ja alituisesta kipeydestä kiukkuinen, ja sen kyllä huomaa. Sanani ovat piikikkäitä ja pinnani lyhyt. Jaksan kiinnostua lähinnä tyhjyyteen tuijottamisesta ja nukkumisesta. Olen samalla tapaa viehättävää seuraa kuin kimppu nokkosia.

Hirvittävän kärsivällisesti mies silti tuntuu suhtautuvan tilanteeseen. Ainahan se on zen, mutta nyt se zeniys jotenkin korostuu kun itse on epävakaa kaikella tapaa. Aika arvokas ominaisuus tuo positiivinen ja tyyni mieli tällaisina aikoina.

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi kurjaa.... onneksi sinulla on kärsivällinen mies.
Sellaisen minäkin omistan... siis jo 34 vuotta :)
Usko tai älä, kyllä tilanne helpottuu !

ps. kiitos niistä parantavista aalloista!
Toivottavasti lääkekuuri alkaa pian purra. Haluan oman tyhmän pääni, tämän vieraan pään tilalle !!!

Hehkuvainen kirjoitti...

Toivon todella, että helpottuu. Ja toivon että helpottuu nopeasti, ettei tarvitse testailla miehen kärsivällisyyden rajoja... :/ (Oma kärsivällisyys on loppunut aikaa sitten.)

Anneli kirjoitti...

Kiitos taas, ymmärryksestä ja kannustuksesta :)

Mustis kirjoitti...

Luin monta postaustasi. enkä saanut selville mitä podet?

Toivotaan että tilanne paranee ja jään mielenkiinnolla kuulostelemaan jatkoa. Ihania kissoja siellä:)

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: ei kestä kiittää :).

Mustis: ei sitä ole saaneet selville lääkäritkään :(! Huomenna on soittoaika lääkärille, kuulen uusimmat arvaukset asiasta.