24.9.2012

On arvontalaulun aika...


Lääkäri soitti eikä osannut kertoa juurikaan mitään. Tulehdusarvot ovat lähes normaalit ja maksa-arvot edelleen kivasti laskussa (ne olivat osastolla ollessa niin korkeat, että normalisoituminen ei ihan hetkessä tapahdukaan). Viimeiset tähystysnäytteetkin olivat valmistuneet, eikä niissä näkynyt mitään.

Tartumme siis pikkuruiseen oljenkorteen: yersiniabakteerin ja Epstein-Barrin viruksen vasta-aineet eivät olleet negatiivisia eivätkä positiivisia, vaan raja-arvoja. Lääkäri ei uskonut yersiniaa syylliseksi, vaan halusi tutkia enemmän Epstein-Barria. Wikipedian mukaan se aiheuttaa pusutaudin, mutta ilmeisesti se kykenee siis myös aikaansaamaan suolistotulehduksen.

Minä en usko virukseen enkä bakteeriin, kumpikaan ei oikein sovi siihen että minulla on ollut samankaltaisia oireita aiemminkin. Lääkärikin myönsi ettei oikein kuulu kuvaan, mutta tutkitaan nyt sitten ihan loppuun asti kun kerran on tutkimaan ruvettu! Lauantaina siis taas uusiin verikokeisiin (katsotaan vasta-ainekontrollin lisäksi muutkin arvot) ja 2-3 viikon päästä lääkäri soittelee uudelleen.

Jos Epstein-Barr saa silloin synninpäästön, on seuraava askel ehkä ohutsuolen varjoainekuvaus. Siinä kuulemma voisi sitten näkyä jotkin tulehdusmuutokset, joita ei muuten ole nähty. Minä kyllä luulin että kapselikamera tutki ohutsuolen mutta ehkä sekään ei huomaa kaikkea - tai ehkei lääkäri jaksanut katsella jokaista kapselin toiminta-aikana (8 h) otettua kuvaa.

Tässä meneekin sitten taas muutama viikko mukavasti ihmetellessä, että mikähän minua mahtaa vaivata. Olo on ok, mutta vatsa muistuttelee itsestään päivittäin. En todellakaan ole vielä terve ja kunnossa, joten asia ei jää tähän.

7 kommenttia:

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Missä on Dr. House kun sitä tarvitaan, toivottavasti pian saat selkiyttä mikä sua kiusaa! Ja lisään toivelistaan ettei ole mitään ikuista/vakavaa.

Elegia kirjoitti...

Ääh, onpa ikävä sairaus, mikä nyt sitten ikinä onkaan. Toivottavasti jokin ei-vakava selitys löytyisi ja oireilu paranisi pian. Ja toivottavasti et joudu uudelleen sairaalaan! Voin kuvitella, ettei hirveästi innosta lojua sellaisessa ympäristössä.

Lähettelen täältä parantavia ajatuksia <3

Tanja kirjoitti...

Vuorostani toivottelemassa toipumisia ja toivotaan jonkin syyn löytyvän. Sairataminen ei ole mukavaa, varsinkaan epätietoisuudessa.

Itse otin pari päivää omaa lomaa. Onneksi opettaja ymmärtää tilanteen. Meillä kiukutellaan taas :(

Sari kirjoitti...

On tuo tosi rankkaa, kun ei saada selville mikä vaivaa. Tsemppiä!

Anneli kirjoitti...

Voi itku, ettei syy ole selvinnyt.
Tuollainen epätietoisuus on kamalaa.

Minä olen odottanut nyt yli kuukauden sitä tähystysaikaa, joka piti lähteä kiireellisenä. Viime viikolla soitin sinne ja seuraavana päivänä eli perjantaina piti aika tulla. EI vieläkään. Olen ilmeisesti jo liian vanha, ettei minuun enää kannata satsata :((

Kiitos ihanan itkettävästä kommentistasi.
Kun olen jo maineeni menettänyt ja hullun maineen saanut, voin esitellä vaikka mitä hassua :)

Mustikkamaa kirjoitti...

Voihan kökkö! Toivottavasti syy löytyy...

Itse sain vajaa vuosi sitten ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosin vatsavaivoihin, mutta se on mun mielestä niin nolladiagnoosi - sellanen joka lykätään kun ei muuta keksitä tai jakseta tutkia (en usko edes sellasen olemassaoloon, kyyninenkö, ehkä). Nyt hiljattain sain vihdoinkin keliakia-vasta-aineiden verikokeisiin lähetteen, niitä tuloksia odotellessa. Mutta kirjeessä lisää, mullakin kurjia vatsauutisia (vaikkei ne kyllä vedä vertoja näille sun jutuille...).

Hehkuvainen kirjoitti...

Kukkahattuneiti: kuule ihan samaa olen miettinyt! Jos olisi House hoitamassa, olisin varmasti jo terve - tosin olisin ehtinyt olla vähintään kahdesti kuolemassa väärän hoidon takia. Kaikki välittömästi vakava on onneksi rajattu pois, ei siis ole kasvaimia, haavoja tai tukoksia.

Elegia: sairaalassa on hyvä olla silloin, kun on oikeasti todella kipeä. Mutta pikaisen kotiutuksen merkitystä ei voi kylliksi korostaa, sillä sairaalassa on ympärillä vain sairautta eikä siellä makaaminen kauheasti edesauta toipumista. Kiitos parantavista ajatuksista, saa tulla lisää!

Tanja: sinä jos kuka tiedät millaista on olla koko ajan enemmän tai vähemmän mystisesti kipeä. Parempia vointeja!

Sari: kiitos tsempistä, sitä ei ole nyt ollenkaan liikaa.

Anneli: kamalaa on tuollainenkin kun joutuu vain odottelemaan että tutkittaisiin. Se sentään oli hyvä tuossa osastolla olossa, että pääsin viikon sisään kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin. Tosin nythän tämä on sitten taas odottelua itselläkin... Toivon että pian saat sen ajan!

Mustikkamaa: minä uskon ärtyvän suolen oireyhtymään ja siihen että olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia. Ainakin minulla on sellainen stressimaha, että henkinen tila näkyy takuulla fyysisessä tilassa. Tulehdusta se ei kyllä selitä, joten nyt odottelen jotain tarkempaa syytä. Ihan pelkkä pään vippaus ei nyt riitä. Jään innolla odottamaan kirjettäsi!