10.9.2012

Lukuja


Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus (The Witcher - Noituri, 1. osa)

"Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kuin Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimairoilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi, ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla."

Sapkowskin teksti on helposti luettavaa. En ole tutustunut kirjan pohjalta tehtyyn tietokonepeliin, mutta mies kertoi että pelin maailma on hyvin samanlainen kuin kirjassa kuvattu, siis kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Se mikä ensin näyttää hyvältä, voi ollakin pahaa, ja jokaisella valinnalla on seurauksensa.

Voin helposti kuvitella kirjan tietokonepeliksi. Tapahtumaa ja taistelua on paljon eikä tylsää tule missään vaiheessa. Verta, suolenpätkiä, seksiä ja mustaa huumoria on sen verran runsaasti, ettei tämä mikään lastensatu ole.

Viittauksia satuihin on tosin paljon. Sapkowski ottaa vanhat ja tutut tarinat hienosti mukaan kerrontaansa, muuttaa niitä hauskasti ja koristelee omilla variaatioillaan. Ajassa ja paikassa ketterästi liikkuva kertomus pysyy kasassa ja tarjoaa varsin oivan välipalan seikkailunnälkäisille.

Andrzej Sapkowski: Kohtalon miekka (The Witcher - Noituri, 2. osa)

"Toisinaan hirviöt ja väärintekijät tuntuvat Geraltista läheisemmiltä kuin kukaan hänen toimeksiantajistaan. Kenties siksi vain muutama ihminen onnistuu läpäisemään hänen muukalaisuutensa panssarin. Unohtumattomin heistä on naispuolinen velho Yennefer, uskollisin naiskauneudelle perso trubaduuri Valvatti ja kohtalokkain vihamielisen metsän keskeltä löytyvä orpotyttö Ciri."

Velho, naisiin menevä trubaduuri, kohtalokas orpotyttö... ja onhan siellä niitä haltioita ja sen sellaisia. Lähtökohtaisesti voi kuulostaa klassiselta perusfantasialta, mutta ei tämä ihan sitäkään ole. Noituri-sarjan toisessa osassa on mäiskiminen jätetty vähän vähemmälle ja tunnetta syvennetty.

Geraltin ja hänen kohtaamiensa ihmisten ja otusten kohtalot ovat nyt jotenkin enemmän esillä. Kaikkea ei voi ratkaista miekalla ja magialla. Erityisen herkullisia ovat Geraltin ja hänen hilpeän ystävänsä Valvatin väliset dialogit, niissä Sapkowskin hiukan vino huumori näkyy hyvin.

Sarja tuntuu paranevan edetessään, joten ehkäpä tulee luettua kolmaskin suomennettu osa, jos se jostain käsiini eksyy.

Frédéric Beigbeder: 8,99 €

"Octave Parengo on menestyvä copy, joka elää leveästi ja lujaa. Hän päättää, mikä on Kaunista ja mikä Hyvää. Hän vatkaa aivojesi oikeaa puoliskoa saaden sinut haaveilemaan loputtomiin asioista, joita et koskaan saa. Päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta sisimmässään hän on pohjattoman kyllästynyt elämäänsä."

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi nimellä 24,99 €, pokkariversio on nimeltään 8,99 €. Nimen vaihtaminen sopii tyyliin.

Beigbederin teksti ei ole helpointa mahdollista. Kertojapersoona vaihtuu sujuvasti jopa yhden kappaleen sisällä ja välillä teksti on melkoista tajunnanvirtaa. Päähenkilön maailma on karu mutta mielenkiintoinen, ja tämän kirjan lukaisinkin melkeinpä yhdeltä istumalta. (Asiaa auttoi se, että istuin odottamassa lääkäriä eikä ollut muutakaan tekemistä moneen tuntiin.)

Octaven meno ei naurata, mutta ei myöskään itketä. Elämän ja kuoleman kummallisuudet lipuvat ohitse ja lukija turtuu samaan tapaan kuin onneton päähenkilö; mikään ei tunnu enää miltään. Elämä on niin nopea ja liian täynnä.

Hyviä kirjoja kaikki kolme, jos sattuvat osumaan oikeaan hetkeen.

Ei kommentteja: