2.9.2012

Harjoittelukappaleena


On typerää ja tosi tylsää olla kipeänä. Mutta kipeänäkin olen mieluusti hyödyksi, jos vain voin olla. Ja tämä on ehkä ainoa paikka, jossa kipeänä ollessa voi olla myös hyödyksi, eikä vain haitaksi.

Tiistaiaamulle on varattu haastatteluaika. Sisätautien erikoislääkäri (vai oliko se joku kirurgi, ei näitä voi muistaa kaikkia) kävi kysymässä että saako tulla opiskelijoidensa kanssa minua kummastelemaan. Yksi itsekseen liikkunut viidennen vuoden lääkäriopiskelija kävikin minua haastattelemassa joku päivä sitten. Ja sehän vaan sopii!

Mitään diagnoosia tai hoitoa lääkäriopiskelijat eivät minulle tarjoa, kyllä tässä hyöty on oletettavasti heidän puolellaan. En tarkoita että olisi kivaa olla erikoisella tavalla kipeä (ette kuulkaa arvaa miten toivon että olisin vaikkapa katkenneen jalan takia hoidossa!), mutta kun nyt kerran kipeä olen ja näppärästi tarjolla, on jollain tapaa kivaa että lääkärit käyttävät hyödyksi tilaani ja voin toimia opintomateriaalina.

Perjantai-iltana tarjosin suoneni sairaanhoitajaopiskelijan pisteltäväksi. (Viihde on täällä tosi vähissä.) Koska syöminen ei onnistu, minulle tiputetaan koko ajan energiapitoista ravintoliuosta. Sen ainoa kurjuus on se, että suoneni ärtyvät siitä, eikä kanyylia ole voinut pitää vuorokautta pidempään samassa paikassa kun turvotus ja kipu käy sietämättömäksi.

Totta kai minulla oli oikeus kieltäytyä harjoittelijan pistelystä ja vaatia jotakuta kokeneempaa pistämään, mutta pakkohan se on harjoitella että hyväksi oppii joten siitä vaan. Olinkin sitten hiukan haastava tapaus (sana on jo levinnyt osastolla että olen hankala kanyloitava, eilen iltahoitaja ei lähtenyt itse edes yrittämään), sanoivat että suonet ovat niin kovin pienet ja hennot.

Kolmannen hudin jälkeen opiskelija tunnusti tappionsa. (Täytyy nostaa pojalle hattua! Oli koko ajan rauhallinen ja tyyni, kyllä hänestä vielä hyvä hoitaja tulee.) Hänen ohjaajansa pisti kerran ja epäonnistui myös. Kutsuivat sitten paikalle jonkun gurun, joka sai hänkin pistää kahdesti ennen kuin onnistui. Kuudes kerta toden sanoo! Melkein tunti siinä meni neulatyynynä maatessa.

Muuten en vastustaisi uutta pistelyharjoittelua, mutta suonet loppuvat kesken. Jatkossa siis toivon, että tippakäden vaihto onnistuu kerralla.

3 kommenttia:

Päivänsäde kirjoitti...

Hyi yök kamalaa neuloja!
Paranemisia!

Sari kirjoitti...

Pikaista paranemista! Onneksi sinulla ei ole neulakammoa, muutoin tuo olisi aivan kamalaa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Päivänsäde: tänks!

Sari: ei neulakammoa, mutta sairaalakammo kylläkin... täällä on niin paljon sairaita ihmisiä :/.