22.8.2012

Olisin, jos osaisin


Olen tainnut aiemminkin mainita, ettei loma oikein tunnu lomalta jos en saa olla kotona. En ole mitenkään luonteva reissaaja, joten matkailu ei yleensä ole rentouttava ajatus tai kokemus.

Mutta nyt oivalsin jotenkin ensimmäistä kertaa oikein toden teolla sen, ettei kotona lomailu ole välttämättä yhtään sen rentouttavampaa kuin reissaaminen. Se voi olla päinvastoin jopa stressaavampaa. Ainakin jos on tällainen suorittaja ja liika-ajattelija kuin minä.

Matkaillessa hermoilen asioita, joita kotona ollessa ei tarvitse miettiä. Mutta kotona en osaa ihan vain olla, sillä tiedostan koko ajan kaikki tekemistä ja huomiota vaativat asiat. Pyykit pitää pestä, tiskit pitää tiskata, pari kukkaa mullata... askartelutarvikelaatikko on pitänyt siivota jo puoli vuotta sitten, ikkunoiden pesukin pitäisi tehdä, ehkä nyt ehtisi vihdoin poistaa muruset aterinlaatikosta kun on lomaa. (Juuri nyt ei ole lomaa, mutta kohta on, ja siksi asia on mielen päällä.)

Olen välillä todella kateellinen miehelle, joka osaa juurtua säkkituoliin ja sulkea mielensä ulkopuolelle kaikki kodinhoidolliset asiat. Yleensä se ärsyttää, koska minusta on jotenkin mahdotonta olla niin muissa maailmoissa; miten tuo voi vain istua tuossa tyytyväisenä vaikka täällä olisi niin paljon tehtävää! Mutta on se vaan hyödyllinen tuo putkiaivo silloin kun olisi tarve rentoutua.

Ei onnistu rentoutuminen, jos tulee heti huono omatunto kun ei tee mitään (järkevää). Se on ihan typerää. Vaikka hyörisin kämpässä koko lomaviikon kuin aavikkopiru, en varmastikaan saisi kaikkia tekemättömiä hommia tehtyä. Ja minähän olen kyllä hyvä keksimään koko ajan lisää tekemistä...

Pieni ja reipas ahkerointi antaa yleensä mahdollisuuden oleiluun: kun olen ensin tehnyt jotain järkevää ja tarpeellista, voin omatunnon kolkuttelematta löllöillä loppupäivän. Mutta ei se tunnu oikealta. Lomalla (ja muutenkin) minun pitäisi rentoutua niin kuin mies - heti ja suorittamatta.

Terapiassa käydessäni opettelin ahkerasti olemaan tekemättä mitään. Se oli oikein tavoitteena, etten saisi mitään aikaan ja olisin siitä huolimatta tyytyväinen itseeni. Onnistuinkin tavoitteessani kai melko hyvin, mutta olen selkeästi lipsumassa taas tähän liikaan suorittamiseen. Alitajuntani on unohtanut, että tekemättömyys on ihmiselle tärkeää.

Kuinkahan sitten selviän tulevasta lomastani, jonka aion viettää kotona? En tiedä. Toivon että loma sujuu liikoja miettimättä.

3 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Niin tuttu tunne! Mä ainakin kaipaan rutiineja... töiden alkua odotellessa, alkaa tää liikaa vapaa-aika riittämään ;).

Anneli kirjoitti...

Voi juku... olet kyllä todella samanlainen kuin minäkin :)
Aina sitä siivoamista riittää !!!
Paras lomailupaikka on kyllä koti tai mökki.
Aikaisemmin halusin joka vuosi etelään ja Madera on upea paikka, ja siellä käytiin kolme kertaa peräkkäin. Mutta kai tuo vanhuus on tehnyt sen, että kotona on HYVÄ olla :)

Yritä nyt hieman nauttiakin lomasta :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa: rutiinit voivat olla joko siunaus tai kirous. Loma eroaa arjesta juuri siksi, ettei ole pakko noudattaa (arki)rutiineja. "Liika" vapaus ei pitäisi olla ahdistavaa, mutta kyllä se joskus on :/.

Anneli: kyllä minä varmasti nautin, uskon niin :).