8.8.2012

Lorvikatarri


Meillä on pieni tietokonekennel. Miehellä on taas karannut mopo käsistä, ja sen vuoksi meillä on nyt kuusi läppäriä. (Vain yksi niistä on minun, mikä tuntuu hiukan epäreilulta.) No, osa niistä jatkaa matkaansa kunhan mies on saanut hiukan harrastaa. Luulen, että säätämisen jälkeen läppärikanta vakiintuu noin kolmeen. On hauskaa katsella, kun mies hyrisee tyytyväisenä koneidensa kanssa.

***

Säikyttelen ihmisiä töissä. En tahallani, vaan vahingossa. Syyttävät minua hiiviskelystä, mutta en minä hiiviskele. Minä en vain pidä ääntä kulkiessani. Ei ole minun vikani että toiset istuvat selkä kohti ovea ja miettivät juttujaan niin ankarasti etteivät huomaa minua ennen kuin sanon jotain. Tänään yritin välttää säikyttämisen hymisemällä äänekkäästi ennen työtoverin huoneeseen tuloa. Ei auttanut. Hymisin kuulemma liian rauhallisesti. Täytyy varmaan opetella huutamaan jo tuolilta noustessani jotta "täältä tullaaaaaan".

***

Viime aikoina minua on vaivannut kevyt lorvikatarri. Aamuisin nukuttaa aivan vietävästi, vaikka olen mennyt ajoissa nukkumaan. (Töihin pyöräily tosin herättää mukavasti - yleensä.) Iltaisin en oikeastaan ole jaksanut tehdä muuta kuin käsitöitä. Hirveästi olisi ohjelmaa, jos vain jaksaisi osallistua. Mutta ei oikein jaksa, ei huvita.

***

Huvittaa tehdä käsitöitä. Projekteja on taas käynnissä hiukan enemmän kuin olisi tarpeen, mutta minkäs teet. Into on kova ja uusia ideoita syntyy sitä vauhtia etten kohta kaikkia muistakaan. Tekeillä on joululahjoja, joista ei voi vielä kamalasti puhua, ja muita hauskuuksia. Työkaverilta sain pienet nöttöset huovutusvillaa, pistin ne kaappiin muhimaan. Aloitettu on paljon, valmiina on vähän vähemmän.

***

Maha on kiukutellut viime aikoina. Tai oikeammin suolen puoli, mutta ehkä ei ole tarpeen kertoa enempää yksityiskohtia. En tiedä mistä nyt kiikastaa, luulen että se on vain tämä ärtyneen suolen oireyhtymä tai joku muu vamma, joka tulee ja menee. Olo on kuitenkin ollut huonompi kuin parhaina hetkinä, ja elimistön selkeä epätasapaino häiritsee välillä suurestikin. Ehkäpä yleinen väsymys johtuu siitä, että sisälmys on jotenkin kurjana.

Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa, sillä se ei paranna tilannetta. Nautin niistä hetkistä kun mihinkään ei koske eikä vatsassa kierrä, kurise, murise, pulputa, pörise tai tunnu muuten vain ontolta, valjulta tai heikolta. Ei haittaisi jos niitä hetkiä olisi enemmän.

5 kommenttia:

Yamaba kirjoitti...

Siitä oireyhtymästä on hankala päästä eroon. Pitäisi lopettaa kaiken tekeminen ja kaikesta huolehtiminen jokseenkin pitkäksi aikaa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Minä en halua olla tekemättä mitään. Mutta haluaisin kyllä olla huolehtimatta kaikesta! Huolehdin kyllä mielestäni hirvittävän paljon vähemmän kuin aiemmin, mutta ehkä sitten vieläkin vähän liikaa. :/

Yamaba kirjoitti...

Mahansa kanssa voi kyllä tulla toimeen vuosikymmenet. Se ei tapa.

Mie taas kirjoitti...

Saiskohan mun läppäri tulla kenneliin hoitoon joskus..? :D Käynnistymisessä menee iäisyys ja muutenkin masiinasta on tullut tuskastuttavan hidas.

Täällä on toinen huolehtija! o/ Ja vatsa kiittää heti, kun pidempään "turhia" asioita miettii. Ja vaikka kuinka on aiheellisiakin asioita, mutta jollei ne pelkällä pohtimisella parane niin tulos on sama. Voi plääh.

Hehkuvainen kirjoitti...

Yamaba: kyllä mahakin voi tappaa, jos se oikein pahaksi äityy! Mutta toivottavasti ei syty sotaa, yritetään nyt tulla vaan toimeen, maha ja minä. :)

Sie taas: sun pitää ottaa se kone mukaasi kun tulet seuraavan kerran kylään. Meidän vatsamme osallistuvat vähän turhan hanakasti näihin pohtimisiin. Jättäisivät murehtimisen pään tehtäväksi!