20.5.2012

Melkein 10 000 naista


Olin eilen ensimmäistä kertaa mukana Likkojen Lenkillä. Työpaikka kustansi joten mikäs siinä, varsinkin kun sääkin muotoutui varsin mukavaksi. Pomo ja muut pitkäsääret kirmasivat kävelijöiden kärkijoukkoon, minä ja muut töppöjalat tultiin sitten omaa vauhtia perässä.

Melkoinen tungos oli, vaikka tänä vuonna oli kuulemma vähemmän väkeä kuin vuosiin. En minä tiennyt mihin piti mennä, mutta ei varmasti kovin moni muukaan. Perille pääsi kun meni sinne minne kaikki muutkin. Siellä sitten Pyynikin maastossa mentiin kuin sopulilauma.

Muut jaksoivat valittaa oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Tapahtuman paidat olivat huonolaatuisia ja omituisen kokoisia, eväät huonoja, lenkin varrella oli liian vähän tarjoilua, yllätyskassit täynnä roskaa ja muutenkin tunnelma vaisua. Muut puhuivat monen vuoden kokemuksella, minulla ei ollut asiaan oikein mitään sanottavaa kun olin ekakertalainen.

Minulla oli kuitenkin ihan kivaa. Flunssasta edelleen toipuvana nautiskelin sopivasta kävelytahdista ja hyvästä ilmasta. Reitin varrella sai koko ajan ajantasaista tietoa kiekkopelin kulusta, ja kun se meni miten meni niin ei oikeastaan edes harmittanut ettei ollut näkemässä.

4 kommenttia:

Mustikkamaa kirjoitti...

Inhottavaa tuo valittaminen, ehkä se olis vähän nostattanut tunnelmaa kun olis sen lopettanu...

Mrs.Marple kirjoitti...

Valittaminen, Suomalainen kansallisaarre. Talvisin on liian kylmä, kesäisin on liian kuuma, syksyisin liian märkää ja keväisin liian kuraista.
:D

Anonyymi kirjoitti...

Melkoisen hyvä elämänviisaus Bambi-leffasta: "Jos sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa, älä sano mitään." -Äiti Kani ;)

Hehkuvainen kirjoitti...

No, ehkä minäkin valittaisin jos olisin ennen saanut samalla rahalla jotain hurjasti paljon parempaa ja nyt jotain vähän huonompaa.

Mutta on minua kyllä ehkä astetta helpompi viihdyttää kuin työtovereitani - ja se laskettakoon edukseni.