15.4.2012

S-kokoa


Työttömänä ollessa en käyttänyt rannekelloa ollenkaan. Koulussa ja töissä ollessa olen taas palannut kellon käyttäjäksi, tosin viikonloppuisin ja vapaalla pyrin tietoisesti olemaan ilman kelloa. Pärjäisin kyllä varmaan ilman kelloa töissäkin. Onhan minulla koko ajan näkösällä vähintään tietokoneen kello, ellen seinäkelloa jostain syystä satu näkemään. Mutta taukotilassa ei ole kelloa, joten rannekellon avulla voin varmistaa sen ettei ruokatuntini veny kohtuuttoman pitkäksi (tai etten palaa tauolta liian aikaisin vaan käytän sen hyväkseni viimeistä minuuttia myöten).

Rannekello on minulle näppärä ja tarpeellinen käyttöesine, ei koru tai statussymboli. Vaikken kellolla koreilekaan, ei se rumakaan saa olla. Entinen hihna oli kovassa käytössä kulunut, ja niinpä ostin eilen uuden. Muuten samanlaisen kuin vanha, mutta eri värisen - vanha hihna oli musta, uusi on kevääseen hiukan paremmin sopiva tummanruskea.

Kysyin myyjältä rannekkeita, hän mittasi kellostani hihnan leveyden ja toi näytille laatikollisen kelloon sopivia uusia ja hienoja hihnoja. Minä niistä valkkasin sitten mielestäni kivoimman. Kun myyjä vaihtoi hihnaa, kysyin häneltä että voisinko samalla saada hihnaan yhden lisäreiän, kun yleensä valmiit eivät ole riittäneet. Myyjä katsoi minua hieman kummissaan ja sanoi että "olisit pyytänyt S-kokoisen rannekkeen".

S-kokoisen? Nolottaa myöntää, mutta en ole tullut ajatelleeksi että kellon hihnoja on eri pituuksia! Se on tietysti ihan luonnollista, mutta en koskaan ole ajatellut asiaa eikä siis oikein tullut mieleenkään ostoksia tehdessä. Minulla on aina ollut kellossani varmaankin sitten normaalipituinen ranneke, ja siinä jää aina aika paljon sitä häntää. Mutta minusta se on ollut ihan hyväksyttävää ja olen tottunut lyömään hihnaan itse uuden reiän.

Myyjä yritti selvittää tilannetta: "ethän sinä rupea pienentämään ostamiasi vaatteitakaan". Siihen en voinut vastata muuten kuin naurahtaen, että itse asiassa joudun lyhentämään oikeastaan kaikkia ostamiani housuja.

No, opinpahan taas jotain uutta. Ensi kerralla muistan sitten pyytää S-kokoista hihnaa kellooni ja nauttia siitä, että jokin sopii minulle muokkaamattomana.

8 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Eipä ole muuten minullekaan tullut mieleeni, että kellojen hihnoissa voi olla kokoja. Olen aina ajatellut, että hihnat ovat samanpituisia ja reikien lukumäärä ja sijainti on se pointti.

Minullakin jää paljon remmiä yli, mutten ole koskaan häiriintynyt siitä, koska siinähän on se läppä, joka pitää ylimääräisen remmin siistisyi paikallaan.

Minäkin siis olen rannekelloihmisiä. :) Minulla tosin oli vuosien tauko, etten kelloa käyttänyt, koska oli tapana katsoa kännykästä kello. Enää en jaksa kuljetella kännykkää mukana, joten rannekello on kivempi.

Ja pitäähän sen olla nätti! :) Omani maksoi peräti viisi puntaa ja tykkään siitä hirmuisesti. On myös toiminut moitteettomasti ostohetkestä lähtien.

Salla kirjoitti...

No olis kai se myyjäkin voinut kysyä tai katsoa, minkä kokoinen rannekkeen tulisi olla. Kysyyhän vaate- ja kenkäkaupankin myyjä sinulta kokoa, "ettei tarvitse ostoksiaan lyhennellä"...

Hanniina kirjoitti...

Täällä puhuu akka kokoa M, käsi kokoa XS. Hanskaostoksilla kutsuu lastenosasto - muilla asioilla ei kutsunut hemmetti lapsenakaan. :D Ei käy tasan onnen lahjat eikä tasaisesti ruumiinmitat! (Minäkin muuten lyhennän aina joka jumalan ja saatanan housuja, vaikka kokoni pitäisi olla mitä keskimääräisin.)

(Mutta kun niitä rannekkeita tosiaan on eri mittaisia, olen minäkin kummissani, ettei sitä lyhyempää osattu suositella! Miten se ihminen arvioi mittasuhteet? Pyyhitkö juuri pinaattikeittoa suupielistä, vai ihan muuten vaan myyjä erehtyi luulemaan Kippari Kalleksi?)

Hehkuvainen kirjoitti...

Elegia: eipä minuakaan ole häirinnyt liian pitkä remmi. Ehkä se nyt alkaa häiritä kun tiedän että jossain voisi olla minulle sopivampi hihna :D. Onpa hyvä että olet löytänyt mieleisen kellon!

Salla: sasse! Ei ollut ehkä myyjän ihan paras päivä.

Hanniina: ma olla niin korsto! Olin niin ison ja peloittavan näköinen, että myyjätär parka ei uskaltanut muuta kuin myydä normaalia ;D. Pullistelin sille leukalihaksiani ja irvistin!

Yamaba kirjoitti...

En minäkään S-koosta ole kuullut koskaan aikaisemmin. Ennen vanhaan revin kelloista rannekkeet pois ja pidin niitä taskussa. Ajan kulun oppi tietämään kohtuutarkkaan kun ei katsonut sitä koko ajan ranteestaan. Mutta näki tarkankin ajan jos tarvitsi. Sitten minulle ostettiin joskus lahjaksi taskunauris ja sellaista olen käyttänyt sen jälkeen. En ole nähnyt kuin yhden koon vitjoja.

Hehkuvainen kirjoitti...

Taskunauris on hauska ja usein kauniskin esine! Onpa mukavaa että joku vielä käyttää sellaista :).

Rhia kirjoitti...

Ei varmaan olisi mullekaan tullut mieleen kysyä rannekkeista eri kokoja. Ja asiantunteva myyjä toki olisi itse älynnyt kysyä että minkä kokoista ranneketta tarvitaan.

Tuo vaatteiden kokoon vertaaminen on kyllä sieltä hulluimmasta päästä sillä kaupan vaatteisiin juuri kovin monet tarvitsevat korjausmuutoksia. Etenkin pituuteen, mutta usein myös muihin kohtiin. Paremmin olisi ehkä sopinut verrata kenkiin kuin vaatteisiin.

Itse haluaisin sellaisen hoitsun kellon joka ripustetaan rintapieleen ja roikkuu siinä ylösalaisin. Ennen sellaisia oli ainakin ylihoitajilla käytössä mutta eipä taida enää kuulua hoitajien varustukseen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Oi, sellaista hoitajan kelloa minäkin olen himoinnut! Minulla ei tosin ole ainuttakaan puseroa tai mekkoa jonka kanssa se sopisi (olen ymmärtänyt että se kiinnitetään rintataskuun), mutta sehän nyt on ihan mitätön ongelma.