10.3.2012

Viimeisiä viedään


Niin se vain kuulkaa on, että vuoden mittainen valokuvaprojekti on huomista vaille valmis. Vuosi on vierähtänyt, eikä yhtään kuvaa ole jäänyt väliin (no, huomisen kuvan ehdin vielä sössiä). Olemme olleet varsin reippaita!

Koko projektin tavoitteena oli innostua ottamaan enemmän kuvia ja rohkaistua julkaisemaan niitä vähemmän onnistuneita. Kuvia on kyllä otettu, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän innostuneina. Ja julkaistu on niitä huonojakin kuvia.

Tunnustan, että välillä on oltu aika paiseessa kun joku kuva pitäisi saada mutta mitään ei ole ollut mielessä eikä varastossa. Muutamana iltana kämpässä on käynyt melkoinen pyörinä ja hyörinä, kun on jostain pitänyt repiä kuvan aihe. Eilen oli juuri sellainen ilta. Onneksi lopputulos oli kuitenkin ihan siedettävä.

Yllättävän vähän niitä paniikkipäiviä on kuitenkin ollut. Muutamaan otteeseen on käynyt niinkin, että viikon aikaraja on tullut harmillisesti vastaan eikä ole voinut julkaista kaikkia hyviä kuvia. Mitään ihan älyttömän hienoja helmiä ei ole kuitenkaan jäänyt julkaisematta, ei ainakaan minulla.

En usko että itsekritiikkini on mitenkään laantunut projektin aikana. Kyllä se edelleen sieppaa ihan vietävästi, jos pitää julkaista kuva johon ei ole täysin tyytyväinen. Se on kaameinta, kun kuvassa ei ole mitään ideaa ja sitten se on vielä toteutukseltaankin melko huono. Kyllä huomaa että ovat vitsit vähissä kun pitää kuvata saippuapullon sisälle muodostuneita vesipisaroita. Tai nenäliinoja. Tai kuplamuovia. Kyllä hävettää.

Joskus sentään onnistui. Kesällä oli kiva kuvata, kun oli valoa. Kauniita olivat maisemat, eläimet ja kukat.

Mies on ottanut projektin tosissaan, ja onkin kuluneen vuoden aikana viettänyt kymmeniä tunteja kuvankäsittelyohjelmien parissa ja netin kamerapornoa selaillessa. Varustelu on lähtenyt miehellä ihan lapasesta: koko ajan on mielessä uuden optiikan tai jonkun lisävarusteen osto.

Hifistely ja armoton säätäminen on tuottanut tulosta. Saatan olla hieman puolueellinen, mutta sanonpa silti että mies on ottanut kertakaikkiaan upeita kuvia. Lemppareitani ovat Sininen hetki ja kukkakuvat.

Hauska projekti, mutta ihan kiva että se on nyt päätöksessään. Jatkossakin meillä varmasti kuvaillaan paljon. Jos onnistun erityisen hyvin, lupaan laittaa kuvan tännekin esille. Mutta käykää nyt ihmeessä katselemassa kulunutta vuotta ja kommentoikaa lempparikuvianne. Olisi mukavaa tietää ketkä ovat seurailleet meitä pitkin vuotta.

9 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Jokaisen kuvan olen kurkkinut, mutta tapani mukaan olen yltiö-laiska kommentoija!

Korppisusi kirjoitti...

Oh, mä tykkään juurikin noista arkisista kuvista, saippuapullosta, nenäliinoista ja muista sellaisista. Kun ne kuvaa mielenkiintoisista kuvakulmista (kuten esimerkit ovat), näkee että ei aina tarvi ottaa kuvia erikoisista hetkistä tai merkkitapauksista.

Arki on erittäin mielenkiintoinen kuvauskohde, kun sen osaa. Toki pidän hirmusti myös muista esimerkeistä, mutta yhtään ei tarvi hävetä noita edellämainittuja. Etenkin saippuapullo on hirmu kaunis <3

Pitääpä tässä pikkuhiljaa kommentoida kuvablogiinkin, ei kai se mihinkään ole häviämässä kuitenkaan? Harmi, että lopetatte, kuvablogi on ollut ihana ikkuna päivittäiseen elämäänne <3

Salla kirjoitti...

Pieni silta ja Vanha tie oli mun suosikit. Joka päivä olen kiiruhtanut kurkkimaan päivän kuvat!

Voi kun jaksaisi/malttaisi itsekin tuollaisen projektin toteuttaa... Ihana oli seurata vuoden kulkua luonnossa ja arjessanne!

Kiitokset vielä!

Urpo Turpo kirjoitti...

Suuri muinainen vei humoristisuudellaan pisteet kotiin. :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Tanja: kiva kun olet kuitenkin seurannut :).

Korppisusi: voi kiitos! Oma arki ei aina tunnu kovinkaan jännittävältä, mutta jonkun toisen arki voi kuvina ollakin ihan hauskaa seurattavaa. Eikä blogia olla mihinkään hävittämässä, se saa jäädä katseltavaksi ja kommentoitavaksi :).

Salla: täytyy tunnustaa, että yksin tuosta projektista ei varmaan olisi tullutkaan mitään. The key to success on siis kannustava partneri! :)

Urpo Turpo: hih! Kyllä hymyilytti minuakin, sekä kuvaustouhuja että kuvaa katsoessa.

Yamaba kirjoitti...

Minä kävin siellä satunnaisesti, niin kuin täälläkin. Silloin kun on joutanut ja jaksanut. Olen tykännyt paljon teidän järvikuvistanne, Pyhäjärvikö lienee. Kuin sieniä sateella ja Jäähyllä ovat myös miellyttäviä, mutta kaikkein eniten pysäytti Valohoidossa. Se meni jo toiseen maailmaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Pyhäjärvihän tuo taitaa useimmiten olla. Hauskaa että sinullekin löytyi suosikkikuvia. :)

Yamaba kirjoitti...

On nyt muutama päivä, vai liekö jo viikkokin siitä kun selasin kaikki teidän kuvanne lävitse. Tänä aikana sieltä on noussut suosikiksi yksi, joka ei silloin heti pitänyt meteliä itsestään, mutta joka ajan kuluessa nousee ylitse muiden. Kuva nimeltään 'Käsin tehty' - jota luulin taikinapalloksi, ja joka toi mieleen sen miellyttävän muinaisen lauantaiaamupäivän tunnelman kun emäntä leipoo.

Mutta nyt kun katson sitä uudestaan, ei siinä ole tunnisteita jotka liittyisivät keittiöön tai ruokaan, vaan taiteeseen. Kommenteissakin kävi selväksi, että pallo ei ole taikinaa. Ei se haittaa. Kuvassa on täydellinen lauantaiaamupäivän leivontahetken tunnelma, oli aine mitä tahansa.

Hehkuvainen kirjoitti...

"Taikinasta" tuli sydänkoristeita joulukortteihin. Söpöjä, mutta eivät syötäviä.

Mukavaa, että sinulle tuli kuvasta hyvä mieli :). Kuva on mielestäni aika onnistunut, yksi parhaistani.