25.3.2012

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä...


Olettekos muistaneet siirtyä kesäaikaan? Ihan typerää tällainen kellojen veivaaminen, mutta eipä se mitenkään erityisesti minuun vaikuta. Mutta voin tietysti yrittää pistää siirtymän piikkiin sen, jos töppäilen huomenna töissä. Toivottavasti en. Ainakaan normaalia pahemmin.

Aamu ei kyllä valjennut kovinkaan kesäisenä, sillä yöllä oli satanut lunta. Nyt se tosin on hyvää vauhtia mössöytynyt, koska aurinko on paistanut ja lämmittänyt melkoisen mukavasti. Kaikki on kovin kirkasta ja valoisaa, ja yritän olla katsomatta ikkunoita joiden likaisuuden paiste armottomasti paljastaa.

Mies lähtee reilun viikon päästä käymään Skotlannissa. Hyvä että se kirjoittaa reissusuunnitelmansa ihan julki, niin saatan minäkin olla edes jotenkin kärryillä siitä missä se milloinkin kulkee. Pyysin tuliaisiksi claymorea, mutta ei kuulemma mahdu käsimatkatavaroihin. Typerä tekosyy. No, hyväksyn lohdutustuliaisiksi skottilaista villalankaa, jos sellaista sattuu löytymään.

Kävin pitkästä aikaa kirpparilla ja teinkin varsinaisen löydön: hyllyssä oli ihan minua odottamassa Joka naisen niksikirja, jota olen etsinyt jo vuosia! Ja se maksoi vain kaksi euroa, vaikka yleensä näistä vanhemmista kirjoista pyydetään paljon enemmän. Minun kirjani on tullut painosta vuonna 1957 ja alkusanat on päivätty vuodelle 1952.

Kirja sisältää hurjan paljon niksejä ja olen lukemisessa vasta alussa. Elämä on silloin ennen ollut niin kovin erilaista kuin nykyään. Vai mitäpä sanotte niksistä, joka koskee homeista leipää:

"Homehtuneesta leivästä voi poistaa hometahrat harjalla, talouspaperilla tai puhtaalla rievulla, minkä jälkeen leipä huuhdotaan kylmällä mieluimmin virtaavalla vedellä. Sen jälkeen sitä pidetään kaasuliekin yllä tai pannaan lämpimään uuniin, jossa se saa olla, kunnes on läpeensä lämmennyt. Silloin se maistuu aivan tuoreelta."

Kuinka moni teistä rupeaa rapsuttelemaan homeista leipää ja lämmittää sen syömäkelpoiseksi? Veikkaan ettei kovinkaan moni. Ne emännät, jotka aikoinaan tuohon kirjaan niksejään lähettivät, saisivat varmasti melkoisen kohtauksen kun näkisivät miten nykyään ruokaa haaskataan. Tosin joskus leipä on julistettava menetetyksi, ihan kaikkea ei vanhoillakaan nikseillä voi pelastaa.

4 kommenttia:

Karoliina kirjoitti...

Minulla on tuo sama kirja; 7. painos vuodelta 1952. Kirja on ilmeisesti tuon vuoden bestsellereitä.
Niksit tosiaan tuntuvat usein aika vanhentuneilta, mutta osoittavat suurta kekseliäisyyttä aikana, jolloin vielä oli pulaa aika monista asioista.

Sari kirjoitti...

Joo ei kyllä tee mieli homeista leipää alkaa putsailemaan ja vielä sen jälkeen syömään. Eikös tuon niksin jälkeen ole todella tullut tutkimustuloksiakin, että se homeen poistaminen ei kuitenkaan poista hometta leivästä? Ehkä näissä on osasyy allergioihin meillä nuoremmilla, kun vielä syötettiin pilaantunutta ruokaa....vaikka pakkohan se aikoinaan oli.

Night at Vogue kirjoitti...

Aikamoinen vinkki! :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Karoliina: minulla on 11. painos eli joitakin niksejä on ehkä tullut lisää. Ihailen suuresti juuri mainitsemaasi kekseliäisyyttä. Pula tekee ihmisestä usein melko kekseliään, kun pakko on selviytyä sillä mitä on.

Sari: kyllä se home taitaa tosiaan olla levittänyt rihmastonsa/itiönsä jo muuallekin, näin muistelen kuulleeni. Tosin allergioista olen hiukan eri mieltä; minusta tuntuu että niitä on nykyään enemmän kuin ennen juuri siksi ettei nykyään altisteta allergeeneille. En silti alkaisi hometta syömään siedätyshoitona.

Night at Vogue: siitä vaan käyttöön omalla vastuulla :D!