9.2.2012

Sivistystä


Vaikka eilen päätä särki oikeastaan koko päivän ja vaikka olen tällä viikolla ollut jotenkin erityisen väsynyt, jaksoin silti kruunata keskiviikkoiltani kulttuuripläjäyksellä (sekä sopivalla annoksella ystäviä).

Harmitti kovasti tässä taannoin, kun en jaksanut mennä Vapriikkiin luennolle, joka kertoi Tampereen keskiaikaisesta elämästä (hassua sanoa noin, eihän se luento oikeastaan kertonut vaan se luennoitsija). Ilokseni sain eilen vihiä siitä, että luento oli niin suosittu että se saatetaan järjestää toistamiseen - ja a vot! niinpä järjestetäänkin. Jospa jaksaisin siis maaliskuussa uusintakierrokselle.

Takaisin eiliseen. Vääntäydyin töistä enemmän tai vähemmän haamun näköisenä ja oloisena pääkirjastolle kuuntelemaan esitelmiä keskiajasta, tarkemmin sanoen esitelmiä käsityöläisleskistä, keskiajan yrittäjäkulttuurista ja Hämeen linnasta työnantajana 1500-luvulla. Ihan ensimmäistä kertaa kuulin keskiajan tutkimuksen seurasta ja monesta muustakin asiasta.

Kovin oli hienot esitykset ja juttua olisi varmasti riittänyt koko illaksi. Harmikseni unohdin kysyä millaista kirjanpitoa yrittäjät keskiajalla pitivät. Veroja on maksettu, joten jotain tietoa varallisuudestakin on ollut. No, en minä kuitenkaan olisi saanut laskea luennolla istumista työajaksi (siitähän olisi pitänyt pyytää jo sekä ylityökorvausta että iltalisää!), joten ehkä hyvä että keskityin välillä muihin asioihin.

Kummasti siinä piristyi kun ajatteli millaista elämä on Hämeen linnassa ollut aikoinaan. Se on ollut vähän niin kuin Särkänniemi on nyt: yksi alueen suurimmista työnantajista, paljon kausityöläisiä ja monelle se ensimmäinen työpaikka uran varrella. Ja jos ei ole helppoa yrittäjällä nykypäivänä, niin jotenkin erikoisen hankalaa se oli keskiajalla naiselle, joka jäi leskeksi.

Vai mitäs sanotte siitä säännöstä, että naisen ei sovi jatkaa ammattinsa harjoittamista ellei vuoden sisällä miehensä kuolemasta ole mennyt uusiin naimisiin? Miesten yksityisyrittäminen oli helpompaa - tai tutkijan mukaan sitä ei oikeastaan tainnut juurikaan esiintyä. Ainakaan sitä koskevia sääntöjä ja säännöksiä ei tutkijan silmiin ollut osunut.

Ja miksei? Selitys on hyvin yksinkertainen: mies meni leskeksi jäätyään hyvin nopeasti uusiin naimisiin koska tarvitsi jonkun huolehtimaan kodista ja lapsista. Nainen sen sijaan kykeni hoitamaan yksin sekä kodin että yrityksen, joten naisten yksityisyrittämistä piti säännöksillä rajoittaa (etteivät valtaa liikaa alaa). Hah!

No ei nyt ehkä ihan näin suoraviivaisesti sentään, vaikka tutkija piti tätä ihan mahdollisena skenaariona. Ne jotka eivät olleet paikalla kuulemassa ammattilaisia, saavat tyytyä minun selvitykseeni. Lälläslää.

Ei kommentteja: