27.2.2012

Rakas päiväkirja


Kun vielä kävin sekopäisellä psykiatrillani (jestas että siitä tuntuu olevan kauan aikaa!), hän antoi minulle erääksi tehtäväksi Hyvien Asioiden Päiväkirjan pitämisen. Siihen piti kirjoittaa joka päivä edes yksi hyvä asia. Jotain, mikä päivän aikana sai hymyn huulille. Joskushan sitä positiivisuutta oli vähän vaikea vääntää, jos päivä oli ollut suoraan suolesta, mutta aina sinne vihkoseeni jotain tuhersin.

Olen huomannut, että kirjoitan paljon (tai enemmän) silloin kun menee huonosti. On vaikeaa olla luova taiteilija, jos elämä on oikeasti kivaa. Blogi on hyvä esimerkki siitä, miten kivasta elämästä ei tule kirjoitettua samaan tapaan kuin niistä ruikutuksista. Hassua, että myös Hyvien Asioiden Päiväkirja on jotenkin unohtunut, kun on ollut elämää elettävänä, vaikka luulisi että juuri silloinhan merkintöjä olisi jos kaikki on pääosin hyvin.

Teen kyllä muistiinpanoja silloin tällöin, mutta todella harvakseltaan. Pitäisi kyllä aktivoitua sen suhteen, sillä vanhat merkinnät ovat aika mukavaa luettavaa. Eivät ne mitään kovin ihmeellisiä ole, vaan aika tavallisia juttuja. Tosin sehän se pointti koko päiväkirjassa olikin, että oppii näkemään hyviä juttuja ihan tavallisessa arjessa (myös silloin kun arki on sitä harmaata ja pierunhajuista).

Ehkä raapustan jotain vihkoonkin, mutta teen tänään merkinnän tänne blogiinkin. Näin ikkään:

Aurinko paistoi tänään ihanasti.

4 kommenttia:

Urpo Turpo kirjoitti...

(myös silloin kun arki on sitä harmaata ja pierunhajuista)

Kaikessa inhorealistisuudessaan tämä hieman nauratti ja piristi mustaa mieltä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Mä kirjoitin aina teininä päiväkirjaani positiivisia asioita, tai jos oli murheitakin, järkeilin niistä parhaat puolet tai rauhoittelin itseäni asian suhteen. Tää johtu siitä, että luettiin parhaan kaverini kanssa toistemme päiväkirjoja, joten ei kehdannut valittaa ja rypeä niin pahasti. No annas olla: nykyään, kun päiväkirjani on puhtaasti yksityinen, siitä on tullut lähinnä negatiivisten asioiden purkamispaikka. Ja tää on menny niin pitkälle, että oon jo EHDOLLISTUNUT valittamaan päiväkirjaani: jos alan kirjoittaa hyvällä mielellä, huomaan, että pian alan keksiä elämästäni ja tilanteestani kaikkea mätää kirjoittaessani, ja jokainen kirjaus päättyy valittamiseen O_O Yritänkin nyt teinityylin paluuta: koetan taas kirjoittaa optimisesta näkökulmasta ja ilman ylidramatisointia. Ehkä pahimmat purkaukset pitäisi kirjoittaa irtopaperille ja sit symbolisesti repiä tms? :D

Anneli kirjoitti...

Ihan sama, kun pitäisi itsestään keksiä viisi hyvää asiaa, se on vaikeaa. Mutta kun vastaavasti huonoja pitäisi keksiä, ne tullee mieleen heti :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpo Turpo: voit siis kirjoittaa omaan Hyvien Asioiden Päiväkirjaasi, että "Hehkun pierunhajuinen arki piristi" :D.

Anonyymi: mielenkiintoinen havainto! Kannattaa yrittää paluuta positiiviseen. On hyvä idea tuhota ne pahimmat purkaukset. Sillä tavalla niistä pääsee ja päästää irti :).

Anneli: ei oo mitään vaikeuksia keksiä huonoja juttuja, ei! Keksin heti ainakin ne viisi!