13.2.2012

Maraton


Olimme miehen kanssa hiukan hulluja ja pistimme kestävyytemme koetukselle: pidimme jouluna Harry Potter -maratonin. (Joulusta on jo hiukan aikaa, tiedän, enkä muista tapauksesta enää juuri mitään, mutta kirjoitan silti.) Joulu oli viime vuonna melko lyhyt, joten kolmeen päivään piti mahduttaa kahdeksan elokuvaa. Elokuvien yhteenlaskettu pituus on tainnuttavat 1178 minuuttia. Kyseessä oli siis melkoisen vaativa suoritus!

Selvisimme siitä silti melko hyvin. Olimme valmentautuneet hienosti: elokuvien katsominen ei ollut ihan uutta meille. Jaksotimme maratonin viisaasti ja muistimme pitää säännöllisiä taukoja. Oikea tankkaus oli tärkeä osa onnistunutta suoritusta. Lisäksi toisen tuki oli tärkeää, yksin tätä ei olisi kyllä jaksanut taistella läpi.

Mutta siitä huolimatta loppupuolella tuli se seinä vastaan. Iski se uupumus, jonka jokainen maratoonari tuntee. Vasta loppumetreillä tuli suuri helpotuksen tunne, ja rasituksesta toipuminen kesti yllättävän pitkään. Meillä ei katsottu varmana viikkoon ainuttakaan elokuvaa!

Minä en ole lukenut kirjoista kuin ensimmäisen, mies on lukenut kaikki seitsemän (joista viimeinen on siis jaettu kahdeksi elokuvaksi). Sen huomasi kyllä, että kirjojen lukemisesta oli etua elokuvia katsellessa. Minulta jäi joitakin vihjauksia ja juonikuvioita jotenkin tajuamatta, kun ne eivät auenneet kirjoja lukemattomalle. Se on tietysti elokuvan tekijöiden vika, ei minun. Kyllä elokuvan pitää toimia yksinäänkin.

Ja kyllähän nämä suurimmaksi osaksi toimivatkin. Ihan hyvin pysyy perässä vaikkei velhomaailmaa entuudestaan tunnekaan. Ja jokaiselle löytyy kyllä jotakin, se on varma.

Ensimmäiset elokuvat ovat selkeitä lasten elokuvia. Ne ovat jännittäviä, seikkailullisia ja tietyllä tapaa viattomia. Kun tarina etenee, maailma synkkenee. Viimeiset elokuvat eivät ole enää pikkulapsille sopivia, niissä on jo sen verran suuresti aikuisten teemoja.

Erityisen toimiva kokonaisuus on siksi, että sen tekemiseen on käytetty kymmenisen vuotta ja hahmot kasvavat sitä mukaa. Siis sekä hahmot että näyttelijät vanhenevat aidosti. Tämä ei ole mikään Viisikko, jossa lapset pysyvät lapsina ainakin kolmekymmentä kesää. Näyttelijät vanhenevat tarinan kanssa samassa tahdissa, he kasvavat lapsista nuoriksi aikuisiksi. Sitä on oikeasti aika mukavaa seurata, ja se tekee kaikesta todentuntuisempaa ja uskottavampaa.

Ikävä kyllä Harry Potteria esittävän Daniel Radcliffen näyttelijänlahjat eivät tunnu kehittyvän ihan samaa tahtia. Ron ja Hermione jättävät Harryn monesti varjoonsa. Mutta Alan Rickman varastaa kyllä shown ihan täysin! Hänen tulkitsemansa Severus Snape on kerrassaan herkullinen hahmo, paljon monisyisempi ja... kerroksellisempi kuin kukaan muu (ja tässä nyt siis vain elokuvatulkinta, kirjoissa tilanne voi olla täysin toinen).

On vaikea sanoa mikä sarjan elokuvista oli mielestäni paras. Ensimmäinen elokuva on uutuudenviehätyksensä takia omaa luokkaansa, siitä kaikki alkaa. Toisaalta minusta oli mukavaa että elokuvat alkoivat hiukan vakavoitua ja loppupuolella olla aikuismaisempia. Kaikissa elokuvissa oli hyvin ja huonosti toimivat osuudet, kaikissa oli jotain hyvää ja jotain huonoa.

Kokonaisuutena kuitenkin erinomainen pläjäys, suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa. Joskin suosittelen myös, että otatte hiukan enemmän aikaa projektille. Kolme päivää oli aikamoinen puserrus.

6 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Minä olen lukenut kaikki kirjat lapsille iltalukemisena ja katsonut alkupään elokuvat, mutta kannattaisi varmasti katsoa noin niin kuin "putkeen" niin siitä saisi enemmän irti. Kaikki ne meiltä kyllä löytyvät.
Hyvää ystävänpäivää!

Elegia kirjoitti...

En ole lukenut enkä katsonut Pottereita. Kuullut toki olen, sillä niiden kuulemiselta ei ole voinut välttyä. Jostain syystä ei vain ole kiinnostus herännyt tarpeeksi lukemista tai katsomista varten.

En usko, että jaksankaan noita lukea (on niin paljon muuta luettavaa, hehe), mutta ehkä voisi ehdottaa miehelle Potter-maratonia. Miestä ei tosin kiinnosta senkään vertaa kuin minua, mutta ainahan voi yrittää käännyttää ;)

Meillä on joulupyhinä Dexter-maraton. Katsottiin koko uusin tuotantokausi (en muista mones, mutta sitä ei ole vielä edes esitetty täällä - törkeästi imutettiin netistä se).

Anneli kirjoitti...

Kiitos... , Oikein Hyvää Ystävänpäiväiltaa Sinulle :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Sari: kun kirjat on kerran luettu niin kannattaa kyllä katsoa elokuvatkin :P. Hyvää ystävänpäivää!

Elegia: no siinä sitä onkin käännyttämistä, jos aikoo oikein tosi jästin saada katsomaan tuntikaupalla Potteria :D. Seuraavaksi meillä otetaan ehkä Rambo-maraton. Tai joku muu :P.

Anneli: nopeasti onkin tämä päivä taas iltaan ehtinyt... enkä minä ole ehtinyt tehdä mitään! Ääk!

Yamaba kirjoitti...

Minäkin luin ne kirjat kaikki ääneen tyttärelle, ja pidin niitä oikein hyvinä. Yhden elokuvan olen katsonut ... mutta en yleensä kärsi katsoa elokuvia kirjoista, jotka ole lukenut. Kaikki on niin harmaata ja kömpelöä niissä elokuvissa verrattuna siihen mitä kirjoissa näkee.

Hehkuvainen kirjoitti...

Siinä mielessä minun olikin hyvä katsella kun en ole lukenut kaikkia kirjoja. Ei tullut sellaista pettymystä, että joku olisikin ollut ihan erilainen kuin oli kirjan perusteella kuvitellut.