1.1.2012

Kuinkas sitten kävikään...?


Noin vuosi sitten lupasin, etten osta vuonna 2011 mitään turhaa. Lisäksi päätin, että hankkimieni kestohyödykkeiden vastineeksi luovun jostain minulla jo olevasta tavarasta. Tarkoituksena oli siis sekä pienentää kulutusta että seuloa varastoista pois hyödyttömät tavarat. Nyt on aika katsoa, kuinka tässä projektissa onnistuin.

Vuoden 2011 loppupuolellekin tuli hankintoja. Ostin villa(sekoite)kankaisen hameen, muovisen saippua-alustan ja housut, joiden alle mahtuu kalsaritkin. Lisäksi ostin kameran, mutta sen hankinnan kumoaa edellisen kuvaimen traaginen menettäminen.

Poistopuolella olen ollut reipas: hame, CD-levy, kahdet sukat, puhki kuluneet alushousut, toppi, hihakkeet, kirja, mortteli, kaksi koriste-esinettä ja vanhan kameran rikkinäinen suojapussi.

En ole oikein varma pitäisikö kihlasormus laskea hankinnaksi. Mies sen maksoi, joten oikeastaan se on lahja häneltä eikä lahjoja lasketa. Lisäksi olen pyrkinyt muutenkin pitämään lukua lähinnä omista tavaroistani. Mies on kuluneen vuoden aikana ostanut niin monta kirjaa, levyä, peliä ja pienelektroniikkahärpäkettä, etten kertakaikkiaan ole pysynyt laskuissa mukana. On hän kyllä tehnyt ihan kiitettävää siivoustakin; vaatekaapista ja elokuvahyllystä on hävinnyt ihan mukavasti tavaraa. No, ehkäpä laitan kihlasormuksen silti omaan hankintalistaani, sillä on todennäköistä että unohdan siitä kuitenkin jonkun muun asian.

Kun siis lasketaan edellisiin saldoihin nämä neljä hankintaa ja 12 poistoa, on vuoden 2011 lopullinen tavarasaldo -57. (Ja kun teen tarkistuslaskelman edellisten postausten perusteella, huomaan sen hiukan heittävän tästä tuloksesta. Mutta ei kerrota kellekään.) Noin viiden tavaran kuukausivauhdilla olen siis siistinyt kotia, mikä on lopulta ihan hyvin. Paremminkin olisi silti voinut mennä, uskon niin.

No entäpä sitten ne turhat ostokset? Sillä saralla uskon pärjänneeni melkoisen hyvin. Tavaraostokset ovat tulleet kyllä tarpeeseen ja välittömään käyttöön. En muista ostaneeni mitään vain siksi, että olisi kivaa omistaa jotain uutta. (Luonnollisesti muistini saattaa tässä kohden jännästi pettää...) Se yksi kynsilakkahairahduskin oli lahjakorttiostos, ja väri on osoittautunut typeryydestään huolimatta ihan käyttökelpoiseksi.

Varsinaisesti "turhat" menoerät ovat sitten varmaan huvittelupuolella. Kävin viime vuonna esimerkiksi Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja Sirkus Finlandian juhlavuosinäytöksessä. Junamatkoihin ja pääsylippuihin upposi ihan sievoinen summa, jonka olisi voinut käyttää muutenkin. Myös joulusaunan Rajaportilla maksoin ihan omalla rahalla. (Teatterissa ja elokuvissa olen myös käynyt, mutta muiden kustannuksella.)

Sirkuksessa käyminen ei ole mitenkään välttämätöntä, se on ihan puhdasta hupia, mutta kuten maalausprojektin kohdalla todettiin, on jonkinasteinen hömppä ihmiselle välttämätöntä. Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että välillä saa jotain piristystä elämäänsä. (Sirkus on oikein piristävää! Minulla on siitä arviolta kahdenkymmenen käyntikerran kokemus!)

En usko että kovin paljoa huijaan, jos sanon että hoidin vuoden 2011 ostokset ja hankinnat erittäin kurinalaisesti ja suunnitelmallisesti. Kuten alussa arvelinkin, näin toimiminen ei aiheuttanut mitään suurta tuskaa tai armotonta pinnistelyä - pihistely on osa luonnettani. Pieniä lipsahduksia olen itselleni sallinut, ja olen nauttinut elämästäni rahavarojeni sallimissa rajoissa.

En aio asettaa vuodella 2012 mitään erityistä tavoitetta tai projektia, mutta aion kyllä jatkossakin tarkkailla kulutustani. Jos jonkun paikan kotona otan erityisen syynin kohteeksi, on se vaatekaappini. Sillä saralla riittää paljon parannettavaa, ja siitä kitisinkin jo Rhian kommenttilaatikossa. Lisäksi erityistarkkailun ja listainnostukseni kohteeksi joutuu kotimme sähkönkulutus. Mies kirjoittikin jo aiheesta oman postauksensa, minä palaan asiaan luultavasti myöhemmin. Lisää tätä samaa huttua on siis luvassa myöhemminkin, kiinnosti tai ei!

4 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Mistähän kumman syystä minä en edes uskaltaisi tehdä tuollaista luetteloa :=)

maiju kirjoitti...

Kannattaa luvata, että lupaa mitään. Koskaan niitä lupauksia ei vaan pysty pitämään ;)

Rhia kirjoitti...

Jotenkin koen että tavara voi olla turhaa, mutta elämykset eivät ole koskaan turhia. Eli konsertit, leffat, näytelmät, näyttelyt, museot ja vaikka ne sirkuskäynnit eivät ole turhia ostoksia. Ne ovat sijoituksia omaan mielenterveyteen, sosiaalisuuteen, yleissivistykseen ja elämänkokemukseen :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Anneli: tämä sopiikin vain lievästi neuroottisille masokisteille :P.

Maiju: minä pidän minkä lupaan! (Siksi en tee lupauksia joita en aio pitää.) ;D

Rhia: kiitos synninpäästöstä ^_^! Olenkin aika mukavasti saanut elämyksiä viime vuonna... hitsi, listasta jäi mainitsematta burleskibileet, kävinhän minä niissäkin! (Mitenkä tulikin sinusta mieleen... :D)