27.11.2011

Alarm! Aseisiin!


Meille on iskenyt vihannespunkki! Tuo pahamaineinen kotipuutarhureiden ja chilinkasvattajien verivihollinen! Tai ainakin uskon että se on juuri se (tosin chileissä sitä ei vielä näy).

Ensin havaitsin sen muratissani, ihanassa aarteessani, pienessä silmäterässäni. (Muratti on muuten hakusana, jonka perusteella blogiini useimmiten löydetään. Niin että tervetuloa vaan nyt katsomaan kasvini kuolinkamppailua.) Tarkka tutkiskelu osoitti, että neljä muutakin kasvia on saanut tartunnan. Iiiks!

Hyvät uutiset: makuuhuoneessa kaikki kasvit olivat toistaiseksi ok. Huonot uutiset: sekä keittiössä että olohuoneessa oli vammautuneita. Pikainen mäntysuopahoito (kylvetimme köynnöskasvit ja pyyhimme toiset) on tehty ja kasvit siirretty karanteeniin (niin hyvin kuin se näissä tiloissa nyt onnistuu). Kaksi viimeistä Provado-puikkoa on pistetty multiin, lisää täytyy ostaa pikimmiten.

Ihmettelen kyllä tätä invaasiota. Wikipedia (tuo kaikista luotettavin lähde ikinä) kertoo, että "vihannespunkit viihtyvät kuivassa ja lämpimässä kuten muutkin hämähäkkieläimet, joten helpoin torjuntakeino on nostaa ilmankosteutta. Vihannespunkkeja ei pitäisi ilmestyä, jos ilman suhteellinen ilmankosteus on yli 50 %."

Lämmintä meillä kyllä on ollut (nyt ei ole, kun talossa olevan remontin takia lämmöt on käytännössä poikki), mutta kuivaa ei. Kosteusmittarin lukema on nytkin n. 60, eikä se sen alhaisempi ole juuri ollutkaan. Ei täällä voi enää kosteutta nostaa, tai muuten saamme kaveriksi myös ylikivasti homeita, sieniä ja pölypunkkeja.

Mutta kasvit on suihkutettu ja ne ovat tehotarkkailussa. Taistelutta en niistä luovu, vaikka vihannespunkki onkin monen mielestä suora kuolemantuomio. Hyviä poppakonsteja ja vihannespunkintuhoamisvinkkejä saa jakaa. Älkää kertoko niistä tapauksista, joissa menetitte kaikki rakkaat kasvinne, vaan kertokaa rohkaisevia eloonjäämistarinoita!

24.11.2011

Hienkerääjä


Mikä siinä on, että toiset paidat tuntuvat hikistyvän helpommin kuin toiset? Kun normipäivän päätteeksi haistelee puseroiden kainaloita tarkistaakseen, että kehtaako paitaa pitää toisenkin päivän, niin tulos on aina sama: muut paidat voi laittaa päälle uudestaan, mutta ihana turkoosi fleecetakkini on aina muuttunut päivässä hajupommiksi.

Missä vika? Toimistotöissä hikoilun määrä on suunnilleen vakio (=vähäinen), joten työvaatteet joutuvat yleensä samaan rasituskokeeseen. Onko vika materiaalissa vai mallissa? Kerääntyykö tämä yksi pusero jotenkin erityisesti kainaloihin ja hautoo bakteereista oikein mehevän yllätyksen? Harmittaa.

21.11.2011

Pientä sivubisnestä


Tänä vuonna joulukortteja valmistui myös tilaustyönä. Kolmekymmentä korttia tein, ja olinkin erittäin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tilaajakin oli tyytyväinen - toivottavasti myös korttien ulkonäköön eikä pelkästään niiden alhaiseen hintaan... Olisi pitänyt pyytää vähän enemmän, mutta kun en ilennyt.

Pimeässä kuvaamisen ihanuus, voilà:


Tukeva valkoinen kartonki sai kaverikseen aaltoilevaksi tehtyä vaaleansinistä kopiopaperia (samaa pistin sitten sisäsivuiksi, tosin sileänä). Siihen tökkäsin sitten paksummilla tarroilla valkoisen paperin, johon tulostin lumihiutalekuvia. Ja hillitynhallitusti vain yksi bling per hiutale. Hyvät tuli!


Olenpas tehnyt viime aikoina poikkeuksellisen paljon kuvallisia postauksia. Onkohan sanottava loppunut kun pitää kuvia tunkea...? Ehkä ei sentään. Ehkä on ollut vain tavallista enemmän näytettävää!

19.11.2011

Kaikki hoituu!


Tarkan markan blogi pelasti päiväni paljastamalla keinon korjata mitä tahansa:

Nerokasta!

17.11.2011

Totuus vai tehtävä...?


Johanna antoi minulle tunnustuksen ja pisti mukaan haasteen. Ensin se tunnustus:


Ja sitten se haaste: minun pitää

1. Kiittää tunnustuksen antajaa. (Iso kiitos!)
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni sekä vastata kysymyksiin.

Huh huh, on siinä tekemistä! Olen jo kertonut niin kovin (liian?) paljon itsestäni, mitähän tässä vielä olisi kerrottavana... no, keksitäänpäs jotain. Eli kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

1. Vasemman käteni nimetön on selvästi pidempi kuin oikean käden nimetön tai kumpikaan etusormistani. Tutkimusten mukaan tämä viittaa siihen, että olen sikiönä killunut ympäristössä, jonka testosteronipitoisuus on ollut korkea suhteessa estrogeenin määrään. Minulla on siis tässä suhteessa miesmäiset kädet.

2. Muuten käteni eivät ole miesmäiset. Ne ovat niin pienikokoiset, että se herättää toisissa aina hämmästystä. Mutta kyllä minä näyttäisin typerältä, jos minulla olisi kovasti paljon suuremmat kädet.

3. Olen ihan älyttömän huono valehtelemaan. Minulla on kyllä pokkaa kertoa ihan päättömiä juttuja, mutta paljastan aina itse huijaukseni. Totuus ei lipsahda, vaan se on pakko kertoa, koska muuten omatunto ei anna rauhaa.

4. Olin ala-asteen alussa koulukiusaaja. Syrjin erästä tyttöä vain siksi, että muka vahvemmat oppilaat käskivät. Onneksi sitä kesti vain hetken, asia selvitettiin ja olimme tytön kanssa koulun loppuun asti läheisiä ystäviä. Vasta myöhemmin tiedostin, että syrjiminen ja joukosta pois sulkeminen on pahimman laatuista kiusaamista. Häpeän ja kadun syvästi tätä ehkä viikon kestänyttä episodia elämässäni.

5. Olen äärimmäisen pikkutarkka. Tästä on hyötyä käsitöissä ja kirjanpitäjän töissä. Joskus, kun joistakin asioista voisi selvitä vähemmälläkin nysväämisellä, siitä on haittaa. Askartelu voi joskus olla hankalaa, kun se puolen millin heitto pistää silmään niin kamalan pahasti.

6. Asettelen kirjat hyllyssä pituusjärjestykseen.

7. Olen notkea kuin rautakanki. Aina silloin tällöin koitan venytellä itseäni vetreämmäksi, mutta en taida olla riittävän motivoitunut saavuttaakseni oikeasti tuloksia. Tosin hierojanikin sanoi, että minä vain taidan olla sitä "kimmoisaa" tyyppiä, joka ei ikinä muutu notkeaksi vaikka mitä tekisi. Hän sen kuulemma jotenkin lihaksista huomaa, että toiset ovat rentoinakin kireämpiä ja joustamattomampia kuin toiset. Ikävä kyllä tämä ei tarkoita sellaista maagista kiinteyttä, joka poistaisi selluliitin reisistäni.

8. Yksin ollessani puhun paljon. Ääneen.

Ja sitten pitäisi vielä vastata kysymyksiin! Tai siis listata suosikkeja:

Suosikkiväri: tällä hetkellä vihreä
Suosikkieläin: kettu
Suosikkinumero: 17
Suosikki alkoholiton juoma: vesi
Facebook vs. Twitter: ei kumpikaan
Intohimoni: jugurttirusinat (yliannostuksen vaara on ilmeinen)
Saada vai antaa lahja: molempi parempi!
Suosikkikuvio: ympyrä
Suosikkiviikonpäivä: vapaapäivä
Suosikkikukka: kehäkukka

Noin! Normaalisti en näitä tunnustuksia jakele eteenpäin, mutta tänään tuntuu siltä että voisi muistaa joitakin bloggaajia ja blogeja. En kahdeksaa, vaan viittä:

1. SipuliPapuli ansaitsee tunnustuksen paitsi erinomaisen nimensä myös sisältönsä perusteella. Vaikka itse olenkin niin onneton uusien ruokien kokeilija, enkä varsinkaan pidä mausteisesta ja tulisesta ruoasta jota Korppisusi ja Grandpa Cthulhu rakastavat, on kasvissyöjäpariskunnan blogissa mukavaa vierailla.

2. Hannin lätinät saavat hyvälle tuulelle. Periaatteessa inhoan sanaa "elämänmakuinen", mutta tämä blogi on sellainen hyvässä mielessä. Hanni on monessa asiassa idolini, toivon että minä olen joskus isona yhtä rohkea ja reipas kuin hän.

3. Susikairan akka ja hänen viisi miestään ovat jo legenda. Oma elämä näyttää aika valjulta (onnellisen seesteiseltä) kun lukee suurperheen vilkkaasta (kaoottisesta) arjesta. Akka kirjoittaa hyvin ja on niin aito, ettei voi muuta kuin ihastua.

4. Evil Dressmaker on suhteellisen uusi tuttavuus, mutta jäin heti koukkuun. Olen aloittanut historiaintoilun keskiajalta, mutta tunnun hiljaa hivuttautuvan 1900-luvun alkupuolelle. Rhia on taitava ja selkeästi asialleen omistautunut, ja blogi on lukijaystävällinen (enkä nyt kehu vain siksi että satuin voittamaan blogiarvonnassa). Vintage on niin this season!

5. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Anneli, joka ei halua tunnustuksia. Arvaan kyllä miksi ei: niitä tulvisi aivan valtavasti, naisparka ei muuta ehtisikään tehdä kuin esitellä palkintojaan. Ollaan siis ihan hipihiljaa vaan tästä, ja käydään kaikki kurkkimassa niitä mahtavia ja mielikuvituksekkaita töitä joita Anneli meille vaatimattomaan tyyliinsä esittelee. Blogi on niin täynnä hyvää mieltä että sitä tarttuu väkisin mukaan.

Kiitos kaikille kanssabloggaajille, teitä on ilo seurata!

16.11.2011

Zen haussa


Kansanedustaja Pentti Oinonen (pers*) on ilmoittanut jättävänsä linnan juhlat väliin, koska homojen tanssiminen loukkaa häntä henkilökohtaisesti. (Häntä siis loukkaa se, etteivät homot hae häntä tanssimaan...?)

Oinosen lausunnot loukkaavat minua. Ne saavat minut voimaan fyysisesti pahoin. Verenpaineeni nousee ja saan oinostuhoisia ajatuksia. Oli pakko käydä tekemässä aivan järjetön ripulikakka, että olo paranisi edes hiukan. Sisäinen paine helpotti, mutta paskan haju toi mieleen em. kansanedustajan ja uusi huonovointisuuden aalto iski.

Koska Suomessa on sananvapaus, ja medialla on oikeus julkistaa vapaiden ajattelijoiden vapaita sanoja, voitaisiinko Oinosen olemassaolo jotenkin kieltää? Uutissivusto Ampparit tarjoaa jo mahdollisuuden suodattaa uutisotsikoiden joukosta pois BB-uutiset ja "ohhoh, katso kuvat" -otsikot. Olisiko mahdollista saada maailmaan jonkinlainen aivopierusuodatin? Voinko hakea jostain korvauksia tästä henkisestä kivusta ja särystä, jota Oinosen sanat aiheuttavat? Voisiko Aamulehti lisätä etusivulleen jonkinlaisen hienovaraisen varoituksen siitä, että aikoo julkaista oinosmateriaalia?

No, on se toisaalta hyvä tietää edes se missä Oinonen ei aio olla ja esiintyä. Uskallan siis ehkä tänä vuonna katsoa lähetystä linnasta.

14.11.2011

11.11.11



Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

-Eeva Kilpi-


Onnelliset kihlautuneet ottavat onnitteluja vastaan.


10.11.2011

Pitsiä


On se myönnettävä: pokkarini valoteho ei riitä millään näissä pimeissä sisäkuvissa. Ei auta edes jalustan käyttö. No, kuvaa tulee silti.

Näin lähestyvän talven kunniaksi olen hitaasti mutta varmasti puikotellut kevyen kesävaatteen. Novitan pitsikaitalehihatin oli kivan näköinen malli, ja tuleehan se kesä kuitenkin taas ensi vuonna.

Edestä (huomatkaa käsien luonteva/luonnollinen asento)...


...ja takaa (miten voi saada jalustankin kanssa näin epätarkan kuvan?).


Ohje: Novitan verkkosivut
Lanka: Novitan Tennessee 255 grammaa
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm pyöröt

Pitsikaavion oppi nopeasti ulkoa eikä tämän kanssa muutenkaan ollut mitään hankaluuksia (en tosin pidä lainkaan neulesaumojen ompelusta mutta sujuihan tuo nyt jotenkuten). Silti olen jotenkin pettynyt; ei tämä olekaan ihan niin kiva kuin olin ajatellut. Kaulus tahtoo kääntyä ylöspäin, kuten yläkuvasta ehkä huomaa. Mutta ehkäpä tätä tulee sitten ensi kesänä käytettyä. Sitten, kun pitää arpoa että tarttisko hihaa vai ei.

6.11.2011

Viikon hyvä työ


En ole unohtanut tämän vuoden "älä osta mitään turhaa" -projektiani, vaikken ole siitä taas vähään aikaan mitään maininnutkaan. Tosin ei se aktiivisesti ole mielessä, sillä ostan oikeasti niin vähän tavaraa, että oston tarpeellisuutta ei juuri tule erikseen pohdittua.

Viime aikoina olen ruoan ja hygieniatarvikkeiden lisäksi ostanut lähinnä muutamia askartelujuttuja. Ne ovat tulleet joululahjuksiin, eli täysin tarpeettomia ne eivät ole olleet. Sitä paitsi ne eivät jää minulle, vaan matkaavat eteenpäin.

Yhden puisen leikkuulaudan ostin, ja se jää tänne asumaan. Lisäksi sain kaverilta kahdet housut ja puseron. Ai niin, ostinhan minä itselleni uuden taskukalenterin, se voidaan varmaan laskea kestohyödykkeeksi. Tavaramäärä on siis kasvanut viidellä.

Mutta poistojakin olen tehnyt! Peräti 13 vaatetta ja viisi kynttiläjuttua (esim. yksi rikkinäinen kynttilänjalka). Niin ja se puhelimeni, joka päätti hajota. Tavaramäärä on siis pienentynyt reippaasti. Tosin ei se missään oikein näy...

Puhelimeen liittyykin otsikossa mainittu viikon hyvä työ. Päätin laittaa hajonneen kännykkäni kierrätykseen, ja mies antoi kaksi rikkinäistä puhelintaan samaan lähetykseen. Emme uskoneet, että niistä romuista enää mitään hyvitystä saisi, mutta arvelimme että jos jotain tulee, niin ne rahat saa kierrätysfirma sitten lahjoittaa yhteistyökumppanilleen eli Syöpäsäätiölle. Jotain kelpaavia osia lähettämissämme puhelimissa täytyi olla, sillä lopulta kolmesta puhelimesta kertyi hyvitystä 8 euroa ja 46 senttiä.

Loistohomma! Me pääsimme näppärästi eroon turhista puhelimista, luurit menivät asialliseen kierrätykseen ja Syöpäsäätiö sai muutaman euron lahjoituksen.

Tavarasaldo 2011: -49

5.11.2011

Ha haa!


Enpä ole piirtänyt mitään pitkään aikaan, mutta nyt tuli palattua vanhaan puuhaan - tosin aivan uusilla menetelmillä! Mies osti jonkun kuvankäsittelyohjelman ja siinä sivussa hommasi sitten piirtolevynkin. Pakkohan sillä oli päästä leikkimään, vaikka ensikertalainen onkin tuollaisen kanssa ihan ulapalla.

Mutta niin vain syntyi kuitenkin jotain! Tässä se nyt on, ihan ensimmäinen piirrokseni tietokoneella ja piirtolevyllä:


Aika söötti, vaikka itse sanonkin! Toinen harjoitus toisella ohjelmalla meni jokseenkin paremmin ja pöllölle syntyi kaveriksi kala:


Hihii! Tuntuu ihan ihmeelliseltä, että on ihan itse tehnyt tietokoneella tuollaista jälkeä. Ihan oikeita kuvia.

3.11.2011

Optimistin kokeiluja


Laitoinpa ihan kokeeksi kuukausi sitten jalapeñon siemeniä multaan. Hiukan harmistuneena luin netistä ettei puolen vuoden (!) itämisaika ole chileille mitenkään poikkeuksellinen. Malttamattoman ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauaa: nämä perhanat itivätkin viikossa! (Ehkä siksi, että siemenet olivat hyvin tuoreita.)


Reippaasti ne hujahtivat tähän korkeuteen ja ovat siinä sitten pysyneet jo muutaman viikon. Alkuspurttia seurasi siis ilmeisesti kooma, joka luultavasti kestää koko talven - mikäli kasviparat ylipäätään säilyvät hengissä.

Olen kuullut, että chilit ovat hyvin herkkiä sekä tuhohyönteisille että kasvitaudeille, joten hiukan jännäksi tämä menee. Mutta onneksi on varastossa lisää siemeniä, pistetään sitten keväällä uusi satsi kasvamaan!