30.5.2011

Näin se alkaa


Ensimmäinen lomapäivä on ollut puuhakas. Kävin työ- ja elinkeinotoimistossa (on siinäkin nimi) ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi. En siksi että saisin nyt rahaa tai työtä, vaan siksi että olisin "työmarkkinoiden käytettävissä" ja voisin ehkä joskus tulevaisuudessa saada tukirahaa. Toimistossa oli aamulla vain kolmen vartin jono, ja minut otti vastaan hauska nuori mies jolla oli tismalleen sama koulutus kuin minulla. Vieläpä samasta koulusta.

En istunut jonottamassa, vaan ehdin omaa vuoroa odottaessa käydä sekä pankissa viemässä stipendirahan tililleni että Sokoksella katsomassa lankoja. Lankoja en ehkä ostakaan, vaan löysin lahjakorteille muuta käyttöä. Siitä myöhemmin ehkä lisää.

Olen vähän siistinyt kotona paikkoja viikonlopun vieraiden jäljiltä. Sisko oli miehensä kanssa kyllä siististi, mutta astian- ja pyykinpesukoneen pyörityksen lisäksi piti vieraspatjat roudata takaisin vinttiin. Minusta tosin oli aika hauskaa, kun olohuoneen lattialla oli patjat pehmusteena. Sitä voisi harrastaa useamminkin. Jos ei jaksa edes röhnöttää sohvalla epäryhdikkäästi, voisi valua mukavasti lattialle levyttämään. Jos äkillinen uupumus tai halu heittäytyä iskisi juuri olohuoneessa, voisi patjoille kellahtaa turvallisesti. Menisi kyllä ehkä elämä ihan matoiluksi. En kävelisi enää, kierisin vain.

Kävin tänään myös kosmetologilla, kun sain valmistujaislahjaksi toivomani kauheudenhoitolahjakortin. Oi oi, kyllä nyt olen taas hieno! En päivääkään ikäistäni vanhemman näköinen! Melkein jaksoi naurattaa tässä hiljattain kulmakarvojen väliin ilmestynyt punainen läikkäkin. Olen pinnistellyt niin ahkerasti koulun loppumetreillä että päästä on katkennut verisuoni.

Kohta lähden vielä käymään lauluharkoissa, koska keskiviikkona on keikka ja jotain siellä pitäisi osata laulaakin. Toivomme parempaa säätä, sillä kyseessä on käsittääkseni ulkoilmaesiintyminen. Vaan kaipa sitä sateessakin laulaa. Onnistuihan se Gene Kellyltäkin.

27.5.2011

Viittä vaille valmis


Ha haa! Koulu on ohi! Tai ainakin melkein; huomenna haen vielä todistuksen ja stipendin. Summaa en tiedä, mutta sen tiedän että stipendi tulee kuitenkin. Kiitos siis peukuista, ehkäpä niistä oli hyötyä!

Raha tulee tarpeeseen, sillä aion hiukan lomailla. Hirmuisen mukava yllätys oli, että pomoni antoi minulle suurella summalla lahjakortteja S-ryhmän kauppoihin. Voin siis ostaa ruokaa ihan omilla rahoilla, eikä tarvitse olla heti kärkkymässä miehen kukkarolla.

Tulevaisuus on hiukan hämärä, mutta on minulla jonkinlainen suunnitelma. Ensin lomailen pari viikkoa, sitten alan etsiä täyspäistä ja täyspäiväistä työtä. Jos sellaista ei löydy, palaan harjoittelupaikkaani, jossa minulle on tarjolla osa-aikaista työtä. Pomoni tykästyi minuun niin, että suositteli minua kollegalleen, jolla saattaisi olla syksyllä tarjolla kokopäiväisempääkin työtä. Näillä näkymin minulla ei ole siis mitään hätää.

Kämppä on siivottu, juhlamekko silitetty ja kynnet lakattu. Vieraat (siskoni miehensä kanssa) saapuvat huomenna. Loma voi alkaa.

24.5.2011

Eloisia kuvia


Huh! Monta tuntia piti elokuvateatterissa istua, mutta tulihan ne liput käytettyä! Ja nämä nähtiin:

Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (3D)

Ei jaksanut sytyttää, ikävä kyllä. Pidin hurjan kovasti sarjan ensimmäisestä ja toisesta elokuvasta, ja niissä tulikin sitten nähtyä ja koettua jo lähes kaikki jännä. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka tylsä elokuva Vierailla vesillä oli.

Johnny Depp on loistava Jack Sparrow, mutta kyllä se loistavuus nähtiin edellisissä pätkissä, tämä tuntuu vain kehittymättömältä toistolta. Depp on sanonut, että voisi heilua kapteenin kuteissa vielä pitkään, mutta toivon ettei hän sitä tee. Harva hahmo voi jatkaa vuodesta toiseen samanlaisena, eikä hiukan sekava toikkarointi jaksa huvittaa minua enää. Tämä on selvästi yhden hahmon varaan rakennettu elokuva, eikä homma toimi.

Siinä missä Mustan helmen kirous oli musiikillisesti hemmetin hieno, tässä yritetään vain lämmitellä niillä vanhoilla tulilla. Tuntuu siltä, että elokuvan musiikkia on tehty tyylillä "laitetaan tähän jotain pilipalia ja muka-hienoa ja sitten tunnarin pätkä että kaikki tietää mistä elokuvasta on kyse ja sitten aloitetaan taas mitäänsanomaton kilkutus ja sitten taas pieni tunnarin pätkä kun se on niin HYVÄ".

Vitsit eivät naurattaneet, elokuva ei koskettanut. Lisäksi olen lopen kyllästynyt Penélope Cruzin aksenttiin. Anteeksi vain.

Thor (3D)

Oikein positiivinen yllätys. Lonkeropiirakasta löydätte kattavan arvostelun, joka paneutuu myös elokuvan sarjakuva-alkuperään, mistä minä en tiedä mitään. Minä voin antaa vain mistään tietämättömän arvion, ja se on tämä: Thor on silmiä hivelevä, viihdyttävä ja hassusti lämminhenkinen elokuva.

Silmiä hivelevät paitsi päänäyttelijän jumalaiset (heh heh) lihakset, myös Asgardin näkymät. Näyttelijät ovat rooleihinsa sopivia, erityisen kiva oli katsella Chris Hemsworthin suoritusta Thorina. Eikä vain niiden lihasten takia.

Suosittelen lämpimästi kaikille vanhojen jumaltarujen ystäville, viihdyttävää elokuvaa kaipaaville ja sarjakuvien lukijoille.

Source Code

Vaikka Thor oli hyvä, rankkaan silti Source Coden tämän kolmikon ykköseksi. Se vie voiton, vaikka en ymmärtänyt sitä ihan täysin. Minulla ja miehellä oli hyvinkin eriävät mielipiteet siitä, mitä elokuvassa lopulta tapahtui ja kuinka se päättyi. Toisaalta inhoan sellaista hämäryyttä, toisaalta pidän joistakin elokuvista juuri siksi että ne ovat minua ovelampia.

Jake Gyllenhaal ei kuulu suosikkeihini, mutta tässä hän on mies paikallaan. Hänen päivänsä murmelina on hirmu jännittävää seurattavaa! Ei nukuttanut lainkaan, toisin kuin Deppin merirosvoilu. Mikään ei ärsyttänyt eikä häirinnyt, vaan kaikki oli jotenkin luontevaa (niin luontevaa ja luonnollista kuin aikahyppely nyt voi olla). Elokuva etenee vauhdilla, mutta tarjoaa myös sopivasti hengähdyshetkiä.

Hyvä scifitrilleri, käykää katsomassa jos suinkin ennätätte. Jos voitte, katsokaa seurassa, niin on sitten joku jonka kanssa väitellä siitä kuinka elokuva loppui.

19.5.2011

Elämä on (rahaa ei)


Edellisen postauksen kommenteissa kyseenalaistettiin lausuntoni siitä, etten saisi minkäänlaista rahallista tukea jäädessäni työttömäksi. Vastasinkin pitkällä kommentilla ja meinasin laittaa sinne lisää perusteluja, mutta tämähän taitaa olla ihan oman postauksen aihe.

Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuessani voisin hakea Kelalta peruspäivärahaa, johon puolison tulot eivät vaikuta. Peruspäivärahaa kuitenkin saa vain, jos täyttää työssäoloehdon, eli:

1) olet ollut palkkatyössä vähintään 34 viikkoa (noin 8 kk) työttömyyttä edeltäneiden 28 kuukauden aikana (= tarkastelujakso) ja
2) työaikasi on ollut vähintään 18 tuntia viikossa ja
3) kokoaikatyön palkkasi on ollut alan työehtosopimuksen mukainen, tai jos työehtosopimusta ei ole, vähintään 1071 e/kk.

Edellytyksenä on lisäksi, että vähintään yksi työssäoloehtoon luettava kalenteriviikko ajoittuu 1.1.2010 jälkeen. Muussa tapauksessa työssäoloehdon täyttymiseen vaaditaan 43 viikon työssäoloa.
(Tämä koskee minua.)

Koska olen ollut kokopäivätoiminen opiskelija ja viettänyt aikaa myös sairauslomalla, tarkastelujaksoa voidaan pidentää. Pidennetty työssäoloehdon tarkastelujakso voi olla enintään 7 vuotta.

Minä olen ollut viimeisen 7 vuoden aikana palkkatyössä 16 kk (noin 64 vkoa) eli sinällään vaadittavat 43 viikkoa täyttyy. Mutta minun 16 kuukauttani sisältävät 12 kuukautta osa-aikatyötä, jolloin työaikani oli 15 tuntia viikossa, eikä suinkaan vaadittua 18:aa.

Ihan vitun säälittävää. Oikeasti. Ei voi sanoin kuvailla.

Jos joku siellä nyt minua viisaampana tietää, että olen väärässä, sen kertokoon. Mutta minä en keksi miten voisin peruspäivärahaa saada, kun en kertakaikkiaan täytä ehtoja. (Ja Kelan setä äsken puhelimessa alustavasti arvioni vahvisti.) Ei tule tätä rahaa, ei.

Työmarkkinatuki (lähtökohtaisesti samansuuruinen kuin peruspäiväraha) on tarkoitettu niille, jotka eivät täytä työssäoloehtoa (eli minulle). Tätä rahaa sainkin viimeksi työttömänä ollessani, mutta silloin olinkin sinkku ja asuin yksin. Nyt olen avoliitossa, ja puolison tuet vaikuttavat tarvehankintaiseen työmarkkinatukeen. Ja mies tienaa sen verran, että kaikki rajat paukkuvat. Toisin sanoen: ei tule tätäkään rahaa minulle.

Puolison tulot torpedoivat tässä tapauksessa myös toimeentulotuen, joten sitäkään en voi hakea. Yleistä asumistukeakaan en saa, sillä asun puolisoni omistusasunnossa. Tuloni ovat valmistumiseni jälkeen tasan nolla euroa.

Tämä on nyt "valitusta"-kategoriassa, vaikka en varsinaisesti valita. Tilanne on mikä on, ja se on seurausta monista eri asioista (joita ei aina ole voinut ennalta nähdä). Elämäntilanteeni on seurausta omista valinnoistani, ja pääosin olenkin elämääni ja valintoihini oikein tyytyväinen. Tämä tuleva rahattomuus on yksi pieni ryppy, josta toivottavasti selvitään ilman suurempia vammautumisia.

Aamuinen työhaastattelu meni kivasti, kiitos vain tsempeistä. Haastattelija olikin entuudestaan tuttu, ja kovasti mielellään olisi minut (tälläkin kertaa) töihin ottanut. Ikävä vain, etteivät työtehtävät olleet sopivia. Ei se nyt sentään mitään kahvinkeittoa olisi ollut, mutta olimme molemmat sitä mieltä, että kaikille on parasta jos tarjolla olleisiin tehtäviin palkataan joku muu.

No, jotain muuta sitten jostain muualta joskus muulloin.

18.5.2011

Pitkästi sitä sun tätä


Istuin aamupäivän "koulutuksessa" eli tilaisuudessa, jossa kolmen yrityksen edustajat kertoivat miksi juuri heidän palvelujaan kannattaisi hyödyntää verkkolaskutuksessa. Iltapäivän sain vapaaksi, joten ehdin ehkä vihdoin kirjoitella viime aikojen tapahtumista.

Huomenna menen heti aamusta työhaastatteluun. En ole itse hakenut töitä, vaan opettajani soitti headhunterina että mahtaisinko olla kiinnostunut yhdestä paikasta. En tiedä, mutta menen ottamaan asiasta selvää. En tosiaan tiedä millaisesta työstä on kyse tai millaista sopimusta olisi tarjolla, mutta huomennahan se sitten selviää.

Jos se paikka ei ole minulle sopiva niin joku muu varmasti on. Joku työ on tietysti jossain vaiheessa löydettävä. On vähättelyä sanoa että minua tympii Elämän se osa, joka tekee miehestä elättäjäni kun valmistun. En saa työttömyystukea (vai mikä sen rahan nimi nykyään onkaan) enkä toimeentulotukea, en mitään. Työttömyyteen tulee kurja bonus siitä, että pitää anella mieheltä ruokarahaa. "Kulta, voisinko tällä viikolla ostaa juustoakin?"

No, tästä huolimatta en mieti nyt töitä tai työn hakua, vaan suuntaan katseeni kohti ihanaa kesälomaa, josta pääsen nauttimaan reilun viikon päästä.

Viime viikonloppu oli kaikenkaikkiaan mainio. Lauantaina saimme päivällisvieraan ja syönnin jälkeen suuntasimme ystävien pariin viisustudioon. Vaikka kisat menivät Suomen osalta odotetun huonosti, niin kisastudion tunnelma korvasi kyllä puuttuvan menestyksen. Siitä onkin aika kauan, kun olen viimeksi kotiutunut niin myöhään. Ja syykin on kyllä ihan selvä: meinasin ihan täysin nukahtaa kyläpaikan sohvalle jo ennen puoltayötä.

Sunnuntaina saimme kestitä toista vierasta ja nauttia paremmasta kisamenestyksestä. Pakkohan se kiakkofinaali oli katsoa. Yleensä pitää varautua siihen, että Ruotsi tasoittaa viime minuuteilla ja voittaa jatkoajalla, mutta nyt saikin sitten melko rennoissa tunnelmissa katsoa ottelun loppuosan. Melkein kävi jo sääliksi niitä Svenssoneita, oli se niin karua teurastusta.

Niin hieno asia kuin voitto onkin, ei se tähän minun elämääni mitenkään suuresti vaikuttanut. Aamulla olivat bussimatkalaisetkin tavallisen hiljaisia ja myrtyneen oloisia. Kaikki tuijottivat harmaina ikkunasta ulos ja koittivat käynnistyä päivän töihin. Satoikin.

Mutta tänään oli aamubussissa elämää: satuin kuulemaan neljän nuoren miehen reipasta keskustelua. Pojat näyttivät juuri sellaisilta ihan melkein täysi-ikäisiltä, jotka ajelevat mopoautoilla ja hengailevat kulmilla räkimässä. Olin positiivisesti järkyttynyt, kun pojat kävivät fiksua keskustelua vakavista aiheista, kuten kuolemanrangaistuksesta, oikeuskäytännöistä, vanhusten hoidon tilasta ja sen sellaisesta. Jotenkin iski hämmentynyt epäusko, että miettivätkö tuon ikäiset pojat oikeasti tällaisia asioita. Keskustelu oli paitsi sisällöltään hyvä, myös rakenteellisesti kuin paraskin paneeli. Uskoni Suomen nuorisoon on mennyt monta kertaa, tänään se palautui piirun verran.

Tänään on luvassa vielä lauluharkat ja elokuvakäynti. Miehellä on muutamia sarjalippuja, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy uhkaavasti. Ensi viikollakin käydään siis elokuvissa (ehkä kahdesti), joten jos vain jaksan inspiroitua, olisi leffa-arvostelujakin luvassa.

Huomenna katselemme elokuvaa kotona vieraiden kera. Lauantaina on tiedossa yhdet tuparit, mutta ehkäpä loppuviikkoon jää tilaa myös John Adams -projektillemme. Poliittisten puheiden seuraaminen on yleensä ottaen asia, jota vältän kuin ruttoa. Mutta tässäpä on sarja, jonka kohdalla voin tehdä poikkeuksen. Joku voisi sanoa (ja on jossain keskustelupalstalla sanonutkin) sarjaa tylsäksi ja pitkäveteiseksi. Ehkä niin, jos haluaisi että koko ajan räiskyy ja paukkuu.

Minusta juuri dialogi tekee tästä sarjasta hyvän. Tottahan pidän myös 1700- ja 1800-luvun muodista ja wanhan maailman kuvauksesta, mutta vasta puheet saavat ne kulissit elämään. Näyttelijät ovat kerrassaan huikeita ja palkintonsa ansainneita. Harvoin näkee televisiosarjassa niin vahvoja tunteita kuin tässä. Eikä musiikkikaan huonoa ole:


Ihan näin hienoihin suorituksiin en itse ole musiikillisesti päässyt. Mutta bassoa käyn edelleen soittelemassa (melkein joka viikko). Ja niin kuin kuvablogissa tulikin vihjailtua, neljä biisiä on jo nauhoitettukin basson osalta. Oli se vaan ihmeellistä, en ole koskaan ollut äänittämässä aiemmin. Tai kotonahan tuo nytkin tehtiin, mutta sellaisilla laitteilla etten koskaan ole itse käyttänyt.

Kitaristillamme on suuria suunnitelmia ja hurjissa haaveissa ajatus, että alkukesästä saisimme jonkinlaisen kolmen laulun demon kasaan. Minun pitäisi kai vielä jotain kansitaidetta väsätä, ja yhteen kappaleeseen laulaa taustat. Saapi nähdä. Ja saapi nähdä kehtaako sitä tuotosta sitten päivänvaloon laskea, ehkäpä ei. Kauheaa sontaa, josta on paras vaieta. Iäksi.

13.5.2011

Kiven alla


Tänään teimme pomoni kanssa ahkerasti töitä aamupäivän. Iltapäivän vietimmekin sitten kylpylässä hemmottelemassa itseämme - firman piikkiin tietenkin.

Nautin roomalaisen saunan runsaasta höyrystä ja allasosaston herkuista. Kaikenlaiset poreet ja pyörteet ovat hassuja ja lämmin vesi ihanaa. Kävin myös kylmävesialtaassa ja viihdyin siellä ehkä nanosekunnin verran. Ei ole minun juttuni tuo jäiseen veteen pulahtaminen.

Polskuttelun jälkeen hipsin kuumakivihierottavaksi. Pienehkön sarvikuonon kokoinen nuori mies tuli hakemaan minut odotustilasta, opasti hoitohuoneeseen ja kasasi sitten päälleni kuumia kiviä. Kivien jälkeen tuli öljyä ja rentouttavaa kokovartalohierontaa. Kerrassaan ihanaa.

Hienoa tykytoimintaa. Paljon hauskempaa kuin viimeksi.

9.5.2011

Hamekelit


Kesä on nyt sitten täällä. Ainakin niin voi päätellä jos katsoo kaupungilla kansalaisten pukeutumista. Olen minäkin - yleensä se viimeinen vilukissa - keventänyt. Vappuna kosken rannalla istuessa tarvitsin vielä pitkiä kalsareita, nyt ne on voinut jättää jo kaappiin. Sunnuntaina keskustorin peräkonttikirppiksellä kiertäessä oli lämmin hihattomassakin.

Mies on varsinainen kesämies ja nauttii auringonpaisteesta - ja siitä että naiset ovat kuoriutuneet kaiken peittävistä talvivarusteistaan. Pitäisi kai hankkia miehelle jotkin silmälaput, ettei se vallan vauhkoonnu. Tästä lähin se viettääkin aikaansa terassilla aina kun mahdollista. Täytyy katsokaas huolehtia tankkauksesta, ettei pääse nestevajaus yllättämään kaiken kuolaamisen seurauksena *wirn*.

Toki minustakin ihmiset ovat kesällä mielenkiintoisempaa katsottavaa kuin talvella. Hyvät tissit on hyvät tissit, ja aina niitä on hauska katsella, eihän siitä mihinkään pääse. Joskin olen tähän mennessä bongannut enemmän niitä, joiden kropalle talven tympeä toppapukeutuminen on armeliaampaa... Jotkut ilmeisesti pimahtavat ensimmäisten kesäkelien tullessa ja unohtavat, että pinkeät kimalletopit, minimittaiset hameet ja korkeat korot eivät pue ihan kaikkia.

Ja palanut iho ei pue ketään. Mies ruskettuu kauniisti, minä en juuri lainkaan. Mutta minä muistan sen, enkä lähde ensimmäisenä aurinkopäivänä kokeilemaan että josko NYT. Jotkut vastaantulijat näyttävät jo nyt siltä, että ovat makoilleet suorassa paahteessa 2 viikkoa. Ymmärrän, että Suomen lyhyt kesä (ja pitkä talvi) saattaa joillekin aiheuttaa sellaisen tunteen, että pitää olla auringossa AINA kun se suinkin on mahdollista. Malttia kuitenkin, ystävät rakkaat.

Hauskinta näin kesän lähestyessä on katsella ihmisten vaatteita. Iloiset värit ja pirteät kuosit palaavat, ihmisten vaatekaapeista tuntuu löytyvän nyt muutakin kuin mustia toppatakkeja. Niin mukavaa ja piristävää kuin se onkin, tulen aina vähän kateelliseksi. Niin kauniita kesämekkoja, niin hienoja kesäpaitoja! Tuntuu siltä, että oma vaatekaappini on valju ja vanhentunut, tylsä ja kulahtanut.

Oikeasti sieltä varmasti löytyy täksikin kesäksi vaatetta ihan sopivasti, minusta vain tuntuu siltä että kaikilla muilla on jotain uutta ja raikasta yllä. Älkääkä nyt vain sanoko, että uudistitte juuri koko vaatekaappinne sisällön lämpimien kelien kunniaksi...

5.5.2011

Vielä hetki


Kaksi etappia on jälleen saavutettu.

Kaikki näytöt on nyt suoritettu. Tiistaina opettajani kävi työpaikallani näyttökeskustelussa. Juttelimme tunnin verran mukavia kahvittelun ohessa (tai minä join teetä, pomoni ja opettajani joivat kahvia), ylistimme kilvan erinomaisuuttani ja päätimme yksissä tuumin, että saan sekä palkanlaskennan että kirjanpidon näytöstä kiitettävän arvosanan. Loistohomma.

Tänään olin koululla esittämässä opinnäytetyöni ja opponoimassa kollegan työn. Noin 20 minuuttia esittelin luokalle tökeröä PowerPoint-esitystäni ja selvitin että kannattaa säästää paperia ja sähköä. Siinähän se meni, helppo nakki.

Nyt jäljellä on enää kolme viikkoa työharjoittelua ja sen jälkeen opiskelurupeaman hienoin hetki: tutkintotodistuksen noutaminen. Niin ja ruusutkin kuulema saadaan. Yhtään en pahastuisi stipendistäkään...

2.5.2011

Kesäkassi


Sain ystävältäni jo hyvän aikaa sitten rottinkikahvaisen kassin:


Koska kassi oli jo minulle tullessaan roskistuomion saanut enkä ihastunut lainkaan siniseen muoviseen verkkopunokseen, leikkelin verkon surutta irti ja askartelin uuden kassin vanhoihin sankoihin.


Päällyskankaasta olen tehnyt kassin jo aiemmin, vuorikankaaksi valikoitui vaalea jämäpala varastosta. Kangas on ehkä hiukan liian jämäkkää tuollaiseen kassiin, se ei todellakaan rypyty nätisti noissa kahvoissa nyt. Olkoot. Olisin voinut myös tehdä kassista himpun verran isomman, niin voisin taittaa alakulmat nätisti pussiksi. Nyt tuo on tuollainen vähää vajaa sopivan kokoinen. Olkoot.

Minusta tällaisessa kassissa on ehdottomasti oltava vetoketjullinen tasku, johon voi laittaa avaimet. Niinpä tein sellaisen - tyylikkäästi mustaa vetoketjua käyttäen.


Ehkä tuota jossain voi kanniskella mukanaan. Ehkä kesällä, kun kevyessä mekossa kipittelee kaupungilla ja pysähtyy puistoon jäätelölle. Vai mitä luulette?