29.4.2011

Työn iloja


Jälleen yksi työharjoitteluviikko takana. Varsin jännittävää ja opettavaista on ollut. Kivaakin. Tänään ehdimme katsella hiukan kuninkaallisia häitä muun puuhastelun ohella. Yleensä kuitenkin teen ihan järkeviä hommia ja olen ahkera (tai kuten pomoni sanoi: "niin ahkera ettei tarttis ollakaan").

Koska olen luonteeltani melko utelias, minusta on oikeastaan aika jännää tarkastella ihmisten (=yritysten) tilejä ja kuitteja. Pelkästään paperikasan perusteella voi saada selville yllättävän paljon - joskin useimmiten työssä saa olla melkoinen salapoliisi että saisi selville edes välttämättömät tiedot.

Ihmiset eivät nimittäin aina ole kovinkaan säntillisiä papereittensa järjestelijöitä. Menokuitit saattavat olla erittäin hyvässä järjestyksessä, mutta sitten kaikki tulotositteet puuttuvat. Tiliotteelta näkyy että tuloja on, mutta mistä ne ovat tulleet, siitä ei ole mitään selvitystä. No, ei auta kuin soitella perään.

Joskus taas kuitteja on hiukan liikaakin. Kaikenlaista vippaskonstia yritetään aina välillä, ja "menee firman piikkiin" tuntuukin olevan yleinen hokema yrittäjillä. Yksi yritti ujuttaa ostamansa lisäravinteet firman kuluksi. Ei mennyt läpi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tehdyt taksimatkat eivät myöskään kovinkaan monella ole yritystoiminnan kannalta välttämätöntä menoa. Turha yrittää, kyllä minä syynään jokaisen lipun ja lapun.

Joskus taas asiakas tuntuu olevan aivan kuutamolla omista jutuistaan. Tämän viikon ehdoton voittaja oli tyyppi, joka oli maksanut yhden laskuistaan kolmesti. Ensin perintälaskun korkoineen, sitten muistutuslaskun ja sitten alkuperäisen laskun - ja tässä järjestyksessä. *silmien pyörittelyä*

Ensi viikolla onkin sitten näyttökeskustelu. Opettaja tulee kyselemään että mitäs sitä on oikein tehty ja miten siitä tekemisestä on selvitty. Toivotaan, että kaikki menee kerralla mukavasti.

27.4.2011

Pör pör


Mies haki moottoripyörän talvisäilöstä viikko sitten, tänään minäkin pääsin kyytiin. Eukon kestävyys testattiin noin tunnin lenkillä - ja hyvin kesti. Olen koko talven kerännyt pehmusteeksi lihaa persukseen (ei suoleen, toim. huom.), mutta kyllä kankku hiukan puutui. Uusi potta on hieno ja tiukka (silmät pullistuu päästä). Ei pyöri päässä, ei vaikka väkisin vääntäisi!

Rento istuma muistui heti mieleen viime kesältä, ei tarvinnut kauhukankeana puristaa. Äkkiä siellä takana istuessa vaipuu omiin mietteisiinsä ja havaitsee kaiken jotenkin selkeämmin kuin auton kyydissä. Lintu! Toinen lintu! Iso traktori! Kuoppa! Sinivuokkoja! Jos kypärässä olisi tilaa, hymyilisin leveästi.

Hassuinta: kun kiihdytämme tiukasti moottoritielle, minun on ihan pakko hihkua "whiiiiiii". Vaikka kukaan ei kuule.

22.4.2011

Yrttitarha


Tänä vuonna en laittanut ruohoa kasvamaan pääsiäiseksi, mutta vihreää on muutenkin, sillä kylvämäni yrtit ovat itäneet. Kasvun ihme!


Tomaatit ja basilikat ovat kasvaneet reippaasti, oregano ja sitruunamelissa heikommin. Basilikasta saa pian jo satoakin, tomaattia pitää odotella pitkään. Oreganon ja sitruunamelissan henkiinjääminen on epävarmaa, mutta toivotaan parasta.

Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun kotikasvattelen yrttejä siemenistä. Note to self: kylvä ensi kerralla harvempaan. Enpä arvannut, että basilikan siemenistä itää noin 100 prosenttia ja harventaminen on oikeasti tarpeen. Eteläikkunalla on nyt monta ruukullista pikkuruisia taimia, joiden kasvua on hauska seurata.

18.4.2011

Fiksut näyttävät ääliöiltä


Ostin tänään pyöräilykypärän. Pyörä on vielä talviunilla, mutta kunhan sen sieltä ulos kaivan, olisi kypärän syytä olla päässä jo ensiajolla.

Monta vuotta olenkin tässä rullaillut ihan paljain päin, mikä on kyllä tyhmää. Pidän itseäni järkevänä ihmisenä, ja tiedän kyllä miten höllässä henki voi pyöräilijällä olla. Hävettää, miten pitkään sellainen "näytän tyhmältä kypärä päässä" -asenne on estänyt ostamasta pottaa. (Voi se vieläkin estää käyttämästä, mutta yritetään nyt kuitenkin.)

Minusta on ihanaa ja hienoa, että mies käyttää aina pyöräillessään kypärää. Hän ajaakin paljon - ja lujaa. Mutta se, että ajaa harvoin ja hiljaa, ei ole mikään syy olla käyttämättä kypärää. Nyt, kun sain tehtyä ryhtiliikkeen ja ostettua kypärän, voimme molemmat käyttäytyä fiksusti ja näyttää ääliöiltä liikenteessä.

Kukkien kevätmylläyksen vuoksi piti ostaa kaksi uutta ruukkua ja yksi ruukunalusta, joten kestohyödykkeiden määrä on taloudessa kasvanut kaikkiaan neljällä. Niiden vastineeksi poistin aina yhtä yllättävästä vaatekaapista seitsemän turhaa vaatetta (kierrätykseen tietenkin).

Tavarasaldo 2011: -28

16.4.2011

Aamulla aikaisin


rintakarva kutittaa nenää
mies kaappaa syliin
puristaa perää
aivan liian aikaisin

netti toimii liian hyvin
mies tarttuu luuriin
unohtaa sylin
aivan liian aikaisin

14.4.2011

Tukka-askartelua


Tunnustan: eilen ostin jotain ihan turhaa, vaikka olen luvannut olla ostamatta.

Minulla on jo kymmenen vuoden ajan ollut pitkä ja punainen tukka, ja olen jo pitkään kaivannut jotain vaihtelua. Koko pituudesta en luovu, vaikka leikin välillä ajatuksella ihan lyhyestä tukasta. Punainen värikin tuntuu edelleen hyvältä (vaikka välillä mietinkin paluuta ihan luonnolliseen väriini), joten ajattelin vaaleiden raitojen tuovan kaivattua raikkautta.

Luokkatoverini olivat taannoin kauhuissaan kuullessaan että olin antanut miehen tasata latvojani. He saisivat slaagin jos kuulisivat että annoin miehen eilen sekä lyhentää tukkaani että levittää ostamani raita-aineen.

Miestä ei pidä syyttää siitä, ettei tulos ole ihan toivotunlainen. Tekniikka oli kohdallaan, aineen annostus vain oli väärä (enpä minäkään oikeammin olisi sitä osannut tehdä, tämä oli ihan puhdas testi). Ja se tulos: raitaa saa oikein hakemalla hakea. Pientä elävyyttä värissä on, mutta sitä on hennassa aina luonnostaankin jonkin verran. Olisi siis pitänyt laittaa reilumpia könttejä sitä mömmöä, jotta olisi saanut ihan näkyvät raidat.

Niin paitsi että yhdessä paikassa kyllä näkyy: keskellä kupolia justiinsa jakauksen kohdalla vaalennusainetta ei sitten mennyt ihan tyveen asti, vaan mies teki minulle näkyvimmälle paikalle oikein hienorajaisen sentin mittaisen juurikasvun. No, kerrankos sitä ekakertalainen. Nyt onkin sitten meneillään päälaen värjääminen uudestaan hennalla, josko se vähän häivyttäisi rajaa. Voi myös olla että tukastani tulee vihreä tai jotain muuta jännää.

Ja mitä tästä turhuudesta opin? Jos se ei ole rikki, sitä ei kannata korjata. Parempi vain pysyä älyttömän kivassa punaisessa värissä. Voihan sitä kymmenen vuoden päästä uskaltautua taas kokeilemaan jotain uutta.

PS. En lintsaa töistä tukan värjäyksen vuoksi. Minulla on tämä viikko lomaa.

12.4.2011

Melkein, mutta ei ihan


Tein opinnäytetyöni otsikolla "Paperin ja sähkön käyttö ja säästäminen toimistoissa". Työstä tuli tynkä ja muutenkin sellainen yläastetasoinen, mutta läpi se on kai edelleen menossa. Yksi työstäni puuttuvista asioista on Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n yritys vähentää turhaa tulostamista.

Viime vuoden puolella WWF julkaisi luomansa .wwf-tiedostomuodon. WWF-tiedosto on käytännössä PDF-dokumentti, jota ei voi tulostaa. Tai näin siis sanotaan WWF:n sivuilla, joilta tallennusohjelman voi ilmaiseksi koneelleen ladata.

"Think before you print" on ihan hyvä slogan. Joillakin on paha tapa tulostella tarpeettomasti ja "varmuuden vuoksi". Paperittoman toimiston idea ei ole välttämättä toteutunut ihan niin hyvin kuin hurjimmissa haaveissa 1990-luvulla kaavailtiin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa toimimista. Jokainen meistä voi tehdä paperittomia valintoja, ja on hienoa että WWF yrittää auttaa. Harmi ettei se ihan onnistu.

Ensinnäkin tavallisen PDF:n voi myös suojata tulostukselta. Tämä tekee WWF-tiedoston jo lähtökohtaisesti tarpeettomaksi. Toisekseen sekä PDF:n että WWF:n tulostuseston voi kiertää, jos väkisin haluaa. Se siitä suojauksesta sitten. Kolmanneksi WWF-ohjelma toimii käsittääkseni vain Mac- ja Windows-ympäristössä, joten Linux-käyttäjät eivät tästä hyödy.

WWF-tiedosto on kaunis ajatus, mutta pelkään että ajatukseksi se näin toteutettuna jää. Ehkä lohduttaudun sillä, että kaikki toiminta lähtee ajatuksesta. Ympäristön säästäminen ja luonnonsuojelu on meidän jokaisen asia, ja siitä on hyvä meitä aina välillä muistutella.

11.4.2011

Pöh


Minulla on käsityöongelma. Ongelma on se, etteivät käsityöt huvita, ja se on sentään jo aika pelottavaa.

Aikaa minulla olisi. En ole vieläkään oikein tottunut siihen, ettei iltaisin ja viikonloppuisin tarvitse tehdä läksyjä tai muita koulujuttuja. Kun lähden töistä, työt jäävät sinne ja vapaa-aika alkaa. Tuntuu siltä etten osaa ollenkaan hyödyntää tätä lisääntynyttä aikaa. Tuntuu siltä, että sain paljon enemmän tehtyä silloin kun minulla oli vähemmän aikaa.

Olin koko viime vuoden hirvittävän ahkera käsitöiden suhteen. Sain paljon aikaan, ja koko ajan oli jotain uutta ja kiinnostavaa meneillään. Mutta teinköhän sitten liikaa? Käytinkö kaiken energiani, intoni, materiaalini ja luovuuteni viime vuonna, eikä nyt innosta mikään? Tämä on mälsää. Ei kai väkisin pidä pusertaa, jos ei kerran kiinnosta, mutta kun haluaisin että kiinnostaisi. Katselen kateellisena ahkerien käsityöharrastajien blogeja ja tunnen oloni varsin saamattomaksi. Ehkäpä pitää lakata katselemasta muiden tuotteliaisuutta.

Sain kuitenkin jokin aika sitten tehtyä tunikan, kun sellaisesta olen pitkään haaveillut.


Päällyskangas on miehen vanha puuvillainen verho (tai siis osa siitä), vuorikankaan löysin Eurokankaan palalaarista. Kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 8/2007, pidensin vain hieman helmaa. Tuli muuten ihan kiva, mutta kaula-aukko on aivan liian suuri. Katsokaa nyt, se on edestä samalla tasolla kainaloiden kanssa. Onko kiva? No ei ole. Ja opinko nyt kokeilemaan kaavoja tarkemmin? Luultavasti en. No, onneksi kangas oli ilmaista/edullista.

Kai tuota voisi jotenkin korjata paremmaksi, kun virittelisi jonkin lisäkaistaleen tuohon kaula-aukkoon. Mutta millaisen? Nyt ei yhtään huvittaisi.

9.4.2011

Mies, nainen ja kotityöt


Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa oli havaittu seuraavaa: parisuhteessa nainen vähentää miehen kotitöiden määrää tunnilla viikossa, mies taas lisää naisen kotityötaakkaa seitsemällä tunnilla viikossa.

En ole ollenkaan varma tutkimuksen pätevyydestä, mutta omakohtaisesti nämä luvut vaikuttavat uskottavilta. Tosin meillä mies pyykkää, imuroi ja täyttää tiskikonetta myös ihan omatoimisesti, joten ihan seitsemään lisätuntiin ei täällä ehkä päästä (hyvä).

Minusta on erittäin reilua ja oikein, että taloustöitä tehdään tasapuolisesti. Ainakin siis silloin kun molemmat ovat päivät kodin ulkopuolella opiskelemassa/töissä. Minä teen kyllä luultavasti enemmän kotihommia kuin mies, mutta todennäköisesti tein niitä enemmän myös ennen yhdessä asumista joten sinällään siinä ei ole mitään ihmeellistä. Tosin teen kotitöitä nyt enemmän kuin yksin asuessa, eli siivoilen kyllä muutakin kuin omat sotkuni.

(Mies sitä vastoin on kertonut kavereilleen, jotka yhteiselon sujuvuutta ovat tiedustelleet, että hyvin menee kun pyykkäyksen määrä on vähentynyt 50 prosenttia. Hänellä siis, ei minulla.)

Vuonna 1946 julkaistussa "Jokaisen naisen kirjassa" talousopettaja Aino Lampinen kirjoittaa: "Liiaksi talouteen sekaantuva mies ei tosin ole kenenkään ihanne, mutta olisiko haitaksi, jos miesväki pidättäytyisi ainakin lisäämästä kodin työkuormaa." Feministeillä nousee aina karvat pystyyn, kun puhutaan 50-luvun kodista ja naisen asemasta. Voi olla, että nainen on ollut tietyllä tapaa alisteisessa asemassa, mutta on ihan selvää kumpi on kotona määrännyt kaapin (ja kaiken muunkin) paikan.

Aikalaisten kirjoituksia (naisilta naisille) luettuani olen oppinut, että hyvänä emäntänä olo on kunnia-asia - ja miesten olisi syytä jättää kodinhoito täysin naisille, jotka hallitsevat nämä asiat huomattavasti paremmin. Nainen on ylivertainen talouskone, mies on kyvytön hoitamaan kodin asioita. Feministit sanovat, että nainen on ollut nyrkin ja hellan välissä, mutta joskus minusta tuntuu siltä että menneiden aikojen nainen on vain seissyt hellan ja miehen välissä, jotta vältyttäisiin suuremmilta vahingoilta kun mies yrittää "sekaantua talouteen".

Kyllä me olemme kotona vitsailleet, että minulla olisi paljon helpompaa, jos mies jättäisi kodinhoidon minulle ja keskittyisi vain siihen ettei turhanpäiten lisäisi työtaakkaani. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että siivoilu ja muu olisi helpompaa kun mies älyäisi pysyä poissa jaloista. Jos keittiö olisi yksin minun valtakuntaani, se ei koskaan olisi niin räjähtäneen näköinen kuin se on miehen jäljiltä. Joskus tekee mieli hätistää: hus hus, menetkös siitä, anna minä teen kerralla kunnolla.

Mutta vitsiksi ja ajatukseksi jää, sillä minä aion käydä töissä siinä missä mieskin, eivätkä kotityöt siinä tapauksessa saa jäädä yksin toisen harteille. On reilua, että molemmat työskentelevät yhteisen kodin viihtyvyyden ja toimivuuden takaamiseksi. Minun on vain hillittävä sisäistä pirttihirmuani ja totuttava siihen, että minulla on mies joka osallistuu.

Ja totuus on, ettei se ole ollenkaan huono juttu.

7.4.2011

Semmarit


Mahtava synttärifiilis jatkuu vaikka synttäreistä on kohta kaksi viikkoa: tänään kävimme miehen kanssa lahjalipuilla Semmareiden keikalla. Yskä ja räkä antoivat sen verran rauhaa, että saatoin keskittyä täysillä kuuntelemaan maailman hienointa mieskuorolaulua.

Seminaarinmäen mieslaulajat ovat paitsi älyttömän hyviä laulajia, myös monipuolisia ja huumorintajuisia esiintyjiä. Levyt ovat hyviä, kyllä, mutta nämä miehet kannattaa nähdä livenä.

Wau.

3.4.2011

Puolikunto


Köh köh. Pomoni tauti on nyt sitten tarttunut minuunkin. Kyseessä täytyy olla tosi ärhäkkä pöpö, sillä mitkään miehen sairastamat pikkurutot eivät ole minuun tarttuneet.

Ei puhettakaan että kuume nousisi, kuivaa yskää sen sijaan riittää. Viimeiset kolme yötä olen nukkunut hyvin huonosti, koko ajan kutiava kurkku ei anna rauhaa. Ei tässä muuten mitään kestämistä olisikaan, jos saisi nukuttua. Viime yönä kurkku oli hiukan rauhallisempi, mutta heräsin sitten siihen kun alakerran ukko esitti huutomonologia eukolleen (jaa, se kuuluu jatkuvan nyt). Kiitti hitosti.

Vaikka töistä nyt taudin sainkin, niin muuten on ollut ihan mukavaa. Koulussa ollessa olen ajatellut, etten ikinä koskaan haluaisi tai voisi tehdä kirjanpitotyötä. Nyt, kun olen tehnyt sitä neljä viikkoa, huomaan että ehkä se ei olekaan niin tyhmää.

Oikeastaan se on aika jännittävää, ja voisin hyvinkin kuvitella tekeväni kirjanpitoa työkseni jos olosuhteet olisivat oikeat. Opettaja kävi lyhyellä visiitillä työpaikalla toteamassa, että kaikki näyttää olevan kunnossa. Varsinainen työssäoppimisen arvio tehdään sitten vasta toukokuussa.

Mies lähti talven viimeisille lumille lautailemaan, minä jäin kotiin pesemään pyykkiä ja värjäilemään tukkaani. Väsyttää, mutta en voi ottaa päikkäreitä kun sitten en varmasti nuku yöllä. Vain tosi kipeänä voin nukkua päivällä, enkä minä ole tosi kipeä. Sunnuntai sujuu leppoisasti lötköillessä.