27.2.2011

Paras jäte on syntymätön jäte


Taloussanomat uutisoi, etteivät yhdysvaltalaiset enää heitä tavaraa roskiin yhtä helposti kuin aikaisemmin. Useiden tuotteiden elinkaarien on havaittu pidentyneen. Vaikkei muutos ole dramaattinen, on se kuitenkin hyvä.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi esittää helmikuun numerossaan hieman toisenlaisia kuulumisia Suomesta.

"Tarastejärven jätteenkäsittelylaitoksella makaa yli 240 000 kuutiota jätettä. Massaan on sitoutunut valtava määrä materiaa ja energiaa, joita ei hyödynnetä enää millään tavalla.

Suomi on jätteen hyödyntämisessä EU:n mittapuulla kehitysmaa. Siinä missä Saksassa tai Ruotsissa vain murto-osa yhdyskuntajätteestä jää käyttämättä, Suomessa reilusti yli puolet menee kaatopaikkasijoitukseen.

Arvion mukaan yhdyskuntajätteestä hyödynnetään nyt 30-40 prosenttia. Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelma valmistui vuonna 2009, ja siinä asetetaan tavoitteeksi hyödynnettävän yhdyskuntajätteen määrän nostaminen 90 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Materiaalin kierrättämisessä olisi parantamisen varaa. Viime kesänä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin Tarastejärvelle tulevan lajittelemattoman sekajätteen sisältö. Havaittiin, että kierrätykseen kelpaavan biojätteen määrä oli vähentynyt, mutta kierrätyskelpoisten vaatteiden määrä oli kolminkertaistunut vuosituhannen alussa tehtyyn edelliseen seurantaan verrattuna. Tämä on korostetusti ruuhkasuomen ongelma. Halpaketjuista ostetaan uudet vaatteet, ja vanhat heitetään pois parin käyttökerran jälkeen."


Älytöntä! Noni, kuka kehtaa tunnustaa!?!

En ole minäkään mitenkään virheetön ekoasioissa, mutta tässä vaateasiassa minulla on hyvä omatunto. Ostan vaatteita yleensä tarpeeseen, en siksi että olisi kivaa saada uusia kuteita. Jos en itse käytä tuotetta loppuun, vien sen kierrätykseen. Teethän sinäkin niin?

25.2.2011

Vapaus!


Hahaa! Viimeinen koulupäivä on takana! Ei rästejä eikä poissaoloja, ja todistuksessa pelkkiä kiitettäviä. Opinnäytetyökin on valmis ja hyväksytty. Ensi viikko on lomaa ja loppukevät sitten työharjoittelua. Kouluun tarvitsee mennä vain parina päivänä joskus huhtikuussa, kun opinnäytetyöt esitellään ja opponoidaan. Niin ja tietysti sitten toukokuun lopussa kevätjuhlaan.

Ei enää tenttejä! Ei enää puuduttavia oppitunteja! Ei enää kotitehtäviä! Katsotaan, miten kammottavaa se työharjoittelu sitten on... mutta ei mietitä sitä nyt. Nyt on hyvä fiilis!

24.2.2011

Vaihtokauppaa


Sukat kuluvat hitaasti mutta varmasti. Samoin rintaliivit, vaikka niiden kohdalla pitää ehkä puhua kulahtamisesta eikä niinkään kulumisesta. Sukkia käytän paljon ahkerammin kuin liivejä, joten ostotiheyskin on suurempi. Tosin olen edellisten investointien yhtäaikaisen lahoamisen takia joutunut ostamaan tänä vuonna peräti kahdet liivit, mikä on enemmän kuin ehkä kolmena viime vuonna yhteensä - ja 0,8 liiviä enemmän kuin suomalainen nainen ostaa vuodessa.

Ostin kolmet sukat ja yhdet rintaliivit. Poistot tein jo aikaisemmin levyhyllyä siivotessa: heitin pois 13 varsin tarpeetonta CD-levyä.

En ole ehkä aiemmin asiaa julkisesti määritellyt, mutta sanottakoon nyt: lahjoitustavaroille ei tarvitse tietenkään keksiä poistovastineita (eikä niitä lasketa turhiksi hankinnoiksi). Tuparilahjaksi saatu pastakone aiheutti mietintää siis vain siltä osin, että mihin sen vekottimen tunkee ja tuleekohan sitä oikeasti joskus käytettyä.

Myöskään fiksut vaihtokaupat eivät kuulu poisto-ohjelman piiriin. Askartelin koulukaverille kasan koruja (pääosin hänen tarvikkeistaan, mutta myös omista helmistäni) ja sain vaihtarina kaksi Tupperware-rasiaa, pienemmän ja vähän isomman. (Älkää kysykö miksi linkit avautuvat tanskankielisille sivuille, minä kyllä kopsin osoitteen suomenkielisiltä...) Sain laadukkaita rasioita tuhoamani kipon tilalle. Kivaa!

Tavarasaldo 2011: -25

22.2.2011

Kevyt klikkaus


Maailman tylsimmän Excel-kurssin opettaja sanoi tänään, että taulukkoa pitää "klikata hiirellä kevyesti", koska liian voimakas klikkaus aiheuttaa vikavalinnan. Ensin luulin, että jokseenkin merkillisellä huumorintajulla varustettu ja eläkeiän satavarmana ylittänyt opettajamme vitsailee, mutta kun ei edes. Oli ihan tosissaan.

No, ei tästä tämän enempää. Ehkä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka uskovat että hissi tulee sitä nopeammin mitä lujemmin nappia painaa.

19.2.2011

Hyviä ja huonoja uutisia


Ensiksi ne huonot: pikkuposliinikukkani vainaantuu. Se oli lokakuun muutossa vielä ihan kunnossa, iso ja hyvinvoiva, mutta nyt se heittää henkensä.


Hiljalleen kaikki oksat muuttuivat samanlaisiksi kuin tuo oikeanpuolimmainen. Ei siitä oikein ottanut selvää että mikä sitä vaivasi. Oliko liian kuivaa vai liian märkää, liian pimeää vai vaan outo uusi osoite. Olen yrittänyt pelastaa kasvin leikkaamalla siitä pistokkaita vesilasiin, mutta en tiedä lähtevätkö ne kasvamaan lainkaan. Voi surku.

Ja sitten ne hyvät uutiset: kohtalonköynnöksessäni on nuppuja! Olisipa hienoa nähdä sen kukkivan ensimmäistä kertaa.

18.2.2011

Kiltteys peruttu!


Millainen on teidän mielestänne kiltti ihminen? Miten kuvailisitte luonteeltaan kilttiä ihmistä?

-

Minä olen kiltti ihminen. Olen aina ollut. En haistattele enkä ylipäätään juurikaan kiroile, en ryyppää enkä rellestä. Noudatan sääntöjä ja lakeja, hoidan raha-asiani hyvin ja palautan kirjaston kirjat ajoissa. Olen hirvittävän huono valehtelemaan tai huijaamaan, ja minulla on hyvin herkästi kolkuttava omatunto. Annan mieluusti ystäville omastani ja saan hyvän mielen siitä että voin auttaa ventovieraitakin.

Siivoan jälkeni, noudatan taloyhtiön hiljaisuusaikoja enkä turmele yhteistä omaisuutta. Pidän huolta itsestäni ja muista. Olen aina osannut olla kaikella tapaa nätisti, ja olen tehnyt sen mielelläni. Olen uskollinen ystävä ja kumppani, ahkera opiskelija, tunnollinen työntekijä ja lainkuuliainen kansalainen. Olen todellakin aina ollut kiltti.

Vaan meninpä tässä päivänä eräänä itseeni ja viivyin siellä hetken. Tajusin, että en sittenkään ole aina ollut kiltti. Toisinaan (ja tämä voi olla vain minun kuvitelmaani) kilttejä ihmisiä kuvataan myös ujoiksi, hiljaisiksi ja aroiksi. Ja nyt pelkään, että tässä olen johtanut teitä harhaan (erityisesti kommenttiosiossa) - ja ehkä monet vuodet myös itseäni. Olen varmasti kuvannut itseäni hiljaiseksi ja araksi, mutta sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ei se ole oikein koskaan pitänyt.

En ole koskaan ollut hiljainen. Olen aina ajatellut ilkeitä (ja varsinkin tuhmia!) ajatuksia, ja olen puhunut pahaa ihmisistä. Sanon suoraan ja rumasti. Minulla on aina ollut pieneksi ihmiseksi iso ääni, enkä koskaan ole arastellut käyttää sitä. Olen aina ollut esiintymiskykyinen ja -valmis. En ole koskaan ollut kaino enkä varsinkaan vieno.

En ole koskaan ollut arka. Kerhossa voitin kädenväännössä kaikki pojat yhtä lukuunottamatta - ja se tappio kalvaa vieläkin mieltä. (Jouni, jos satut lukemaan tätä, vaadin uusintaottelua!) En ole koskaan pelännyt niitä "kovia" tyyppejä, sillä olen tiennyt olevani heitä henkisesti vahvempi. Minua ei koskaan ole kiusattu koulussa. Ehkä olen vain ollut äärimmäisen onnekas tässä asiassa, tai sitten en kertakaikkiaan ole suostunut kiusattavaksi. Minä kyllä puolustin niitä joita luokallani kiusattiin, ja olen antanut kurinpalautusta hankalille tyypeille sekä ala-asteella että nykyisessä koulussani.

En ole koskaan ollut ujo. Otan helposti kontaktia toisiin ihmisiin, enkä jää missään seurueessa huomaamattomaksi. Olen aina ollut sosiaalinen. Olen aina lörpöttänyt sujuvasti aiheesta kuin aiheesta kenen tahansa kanssa. Olen aina ollut itsenäinen ja saanut hoidettua omat asiani. Olen esittänyt mielipiteeni, vaikka se eroaisi muiden mielipiteestä.

Lukiossa olin matematiikan tunneilla opettajan kauhu, sillä vaadin opetusta. Kun muut olisivat kiiruhtaneet eteenpäin, enkä minä tajunnut jotain asiaa, tein kyllä hyvin (äänekkäästi) selväksi sen että minä en etene mihinkään ellei opettaja selvitä minulle tätä asiaa ensin kunnolla. (Sitten se opettaja aina hiippaili viereen ja aloitti että "mitä se Hehku täällä huutaa"...) Lukion opinto-ohjaajalla ja minulla oli pitkään tiukka periaatteellinen vääntö, ja minä pidin pääni loppuun asti. Vaadin huomiota ja vastustin auktoriteettia.

Olen ollut luottamusoppilaana ja nyt toimin luokan varaedustajana. Otan helposti johtoaseman ryhmässä, jos sitä ei kukaan muu ota. Kaikenlainen vatulointi on aina tuskastuttanut, minä kyllä päätän mitä tehdään jos asiat eivät muuten suju. Tuskin kukaan menneisyydestäni (tai nykyisyydestäni) kuvailisi minua ujoksi ja araksi. Olen aina saanut positiivista palautetta reippaudestani ja toimeliaisuudestani. Rohkea ja selkeä ulosanti on aina ollut vahvuuteni, ihan lapsesta saakka ja läpi elämän.

Ei, en oikeasti ole koskaan ollut ujo, hiljainen tai arka. Olen silti puhunut olevani nimenomaan tässä mielessä liian kiltti ja kärsiväni siitä. Pelkään joskus vieläkin sitä, ettei minusta pidetä. Olen tuskastellut kiltteyden haittoja ja olen yrittänyt päästä eroon liiasta kiltteydestä. Olen käynyt vuosikausia terapiassa oppiakseni olemaan vähemmän kiltti. Ja nyt olen hiukan ymmälläni.

Olenko tosiaan muuttunut, vai lakkasinko vain jossain vaiheessa uskomasta itseeni? Olenko terapian avulla löytänyt jotain uutta, vai vain paljastanut sen mitä olen aina ollut? Olinko ylikiltti vain vanhemmilleni hylkäämisen pelon takia, ja luulin sen kiltteyden ulottuvan elämäni muillekin osa-alueille? Onko tämä koko kiltteysjuttu vain joku lapsuuden haamu, josta en ole älynnyt päästää aiemmin irti?

Onko oloni nyt niin muikea, että kuvittelen aina olleeni tällainen vaikken olisikaan ollut? Kuka tässä nyt huijaa ja ketä - vai huijaako kukaan? Meneekö minulla nyt puurot ja vellit sekaisin, sotkenko käsitteet ja asiat?

Liian tunnollinen ja ahkera olen aina ollut, ja olen edelleenkin. Mutta miksi olen sanonut itseäni myös hiljaiseksi ja araksi, vaikka sitä en ole koskaan ollut?

Tämä koko pohdinta lähti siitä, kun ihan sujuvasti enneagrammitestissä kuvailin itseäni vahvaksi ja itsevarmaksi. Hätkähdin, sillä minulla on sellainen olo etten tosiaan olisi tehnyt niin joitakin vuosia sitten. Ja silti tiedän, että olen aina ollut vahva ja itsevarma.

En ole ihan varma mikä tämä kuvio on ja miten olen tähän päätynyt, mutta tunnen olevani lähempänä itseäni kuin koskaan. Ja se tuntuu todella hyvältä.

16.2.2011

Hups


Muovirasia ei sitten pysynytkään nätisti ritilällä, vaan luiskahti pesun aikana suoraan tiskikoneen vastuksiin.


Ei menny ihan niinku Strömsössä. Muovirasiaa en jää suremaan, toivon vain että muovinkäry katoaisi kämpästä pian...

13.2.2011

Noloja tunnustuksia osa 15


Minulle selvisi vasta tänään, että Dimmu Borgir ei olekaan miehen vaan bändin nimi. Samassa yhteydessä selvisi, että meillä on 469 CD-levyä. Ne on nyt aakkostettu.

Liskojen yö


Näin unta, että ompelin vihreästä kankaasta metrisen liskon ja täytin sen herneillä. Lisäksi kiinnitin sille päähän poronsarvet ja ompelin sen selkään helmiä suomuiksi. Nimesin sen Lemonaattoriksi.

12.2.2011

Eriparijalkaiset huomio!


Tulipahan sitten oikein aloittelijan moka: sukista tuli ihan eri kokoiset. Sen siitä saa, kun tekee toisen noin vuoden myöhemmin kuin toisen...


Värit on aika... jännät. Violettia (on se violetti vaikka kuvassa näyttääkin siniseltä), mustaa ja aikoinaan värjättyä sekasikiötä. Minua ei haittaa, että värit ovat erilaiset, mutta erikokoisuus haittaa.

Kuka haluaisi sukat? Jos sinulla on eriparijalat noin kokoa 36-37, ota yhteyttä! Lanka on seitsemää veljestä, joten kestää konepesunkin (värjätyn langan värinkestosta en mene takuuseen).

11.2.2011

11.2.


Muistakaahan 112-päivän kunniaksi tarkistaa palovaroittimenne!

Käläkäläkälä


Voi että kun meinasi kiristää hermoa se, etteivät täysi-ikäiset ihmiset osaa istua kolmea varttia hiljaa paikallaan. Olkoonkin että menossa oli jo neljäs oppitunti putkeen verotusta, joka on ehkä maailman tympäännyttävin aine (eikä opettajakaan ole sieltä innostavimmasta päästä). Silti.

Ja meinasin kyllä ihan täysin kypsyä eräiden asenteeseen. Jos on mielestään tullut väärin kohdelluksi arvosanoja annettaessa eikä voi mennä juttelemaan asiasta opettajille, kun ne ovat kaikki "joustamattomia ja sadistisia paskapäitä, joiden suurin ilo on piinata opiskelijoita", niin voisi olla ihan hiljaa. Varsinkin, kun ei itse ole juurikaan tehnyt mitään ansaitakseen niitä hyviä arvosanoja, vaan on lähes jokaisessa mahdollisessa kohdassa äänekkäästi vastustanut opettajien "typeriä ja idioottimaisia sääntöjä".

Vaan oikeastaanhan minun pitäisi kai kiittää kanssaopiskelijoitani. Kun he käyttäytyvät huonosti, minä voin näyttäytyä hyvässä valossa hyvin vähällä vaivalla.

Kylläpä tuli viikonloppu taas hyvään saumaan.

10.2.2011

Ohjeita emännälle osa 17


Emännän tietokirja kertoo, kuinka 50-luvulla ilmoittauduttiin Turun yliopistoon:

"Yliopiston kirjoihin ilmoittautuessaan hakijan on esitettävä koulusta saamansa päästötodistus ja todistus ylioppilastutkinnon suorittamisesta; virallinen selvitys, josta näkyy hänen ikänsä, syntymäpaikkansa ja maineensa, hänen vanhempainsa nimi ja sääty sekä hänen uskontonsa."

Mitenkähän tuo maine on tavattu ilmoittaa? Ja ollaanko siinä oltu sitten ihan rehellisiä? Ja onko asiaa jotenkin tarkistettu? Entä onko vanhempien sääty tai oppilaan uskonto vaikuttanut jotenkin opetukseen vai onko tietoja kerätty puhtaasti mielenkiinnosta?

7.2.2011

Sanonpahan vaan


Marraskuussa maahanmuuttajamies sytytti pitseriansa Tampereella. Kolme sivullista kuoli eivätkä talon asukkaat ole vieläkään päässeet koteihinsa. Tammikuussa tamperelainen maahanmuuttajapoika tappoi eroa halunneen suomalaisen tyttöystävänsä ja itsensä. Eilen maahanmuuttajamies ampui toista maahanmuuttajaa tamperelaisessa ravintolassa, jossa oli tapahtumahetkellä useita sivullisia.

Villi veikkaus: perussuomalaisten kannatus tulee nousemaan. Villi veikkaus numero 2: maahanmuuttajien olot eivät Tampereella tule ainakaan parantumaan.

5.2.2011

Loppusuora häämöttää


Koulua on jäljellä vielä kolme viikkoa, mutta suurin osa kursseista on nyt taakse jäänyttä elämää. Tuntuu jotenkin ihanalta, kun on niitä viimeisiä kertoja. Viimeinen kerta matikkaa, viimeinen kerta ruotsia, viimeinen kerta henkilöstöhallintoa... siis ainakin tuossa koulussa. Jos päädyn taloushallinnon töihin, en pääse matematiikasta kovinkaan helpolla eroon.

Mutta ei se mitään. Yksi kivoimmista yllätyksistä on ollut se, että minähän osaan laskea. Yläasteella ja erityisesti lukiossa pitkän matematiikan kanssa taistellessa tuli sellainen olo etten ole laskennon kanssa yhteensopiva. Nyt opiskellut asiat ovat kuitenkin olleet pääasiassa varsin käytännönläheisiä ja ymmärrettäviä. Useat tehtävät ovat kyllä koetelleet hermojani, mutta olen myös saanut kovasti onnistumisen elämyksiä, joita ei tällä saralla aiemmin ole tullutkaan.

Yksi hauskimmista päättyneistä kursseista oli työhyvinvoinnin kurssi. Teoriaa ja liikuntaa oli sopivassa suhteessa, ja teki todella hyvää päästä välillä liikkumaan. Kävin sauvakävelemässä ja keilaamassa, pelasin petankkia ja taukojumppasin. Viimeisellä kerralla pääsimme kokeilemaan erään liikuntakeskuksen palveluja. Siellä oli kiljoona erilaista laitetta, joista tietysti kokeilin mahdollisimman monia vaikka minulla ei ollut aavistustakaan miten niitä käytetään. Parasta oli kuitenkin salin höyrysauna, jossa viihdyin pitkään.

Kivojakin kursseja on siis ollut, vaan ainuttakaan ei tule ikävä. Jäljellä on enää ne raskaimmat ja kauhistuttavimmat ja puuduttavimmat, joita pitää siis kestää vielä kolme viikkoa.

Sitä hiukan harmittelen, että opettajat alkavat avautua meille vasta loppusuoralla. Eräs kertoi vasta nyt, että hän on pyörittänyt omassa firmassaan aikoinaan kymmenien miljoonien markkojen liikevaihtoa ja pelastanut yhtiönsä varmalta konkurssilta. Voi siis uskoa, että hän tietää mistä puhuu kun kertoilee taloudellisten tunnuslukujen tarkastelusta ja sisäisen laskentatoimen tärkeydestä. Uskonhan minä opettajaa ilman taustatarinaakin, mutta kyllä ne jutut vaan kuulostavat mielenkiintoisemmilta kun tietää että ne ovat tosipohjaisia.

Toinen kertoi vasta nyt, että on aikoinaan vetänyt talouskursseja Suomen keskusvankiloissa. Eikä millekään pikkurikollisille tai henkilökunnalle, vaan elinkautisvangeille: murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille. Sellainen opettaja ei ehkä ihan pienestä hätkähdä, joka on kouluttanut Suomen pahimpia rikollisia. Rispektiä, valtavasti rispektiä.

4.2.2011

Lomaleskenä


Mies lähti varhain aamuyöstä lomalle suuren meren taakse ja palaa sieltä kolmen ja puolen viikon kuluttua. Odottavan aika on pitkä. Kaamea ikävä jo nyt tietysti.

2.2.2011

Ja sukat on sillä makkaralla


Ostin uudet sukkapöksyt. Vanhoihin oli ilmestynyt valtavat reiät kantapäihin, joten heitin ne pois. Samoin heitin pois kaksi pulloa kuivahtanutta kynsilakkaa.

Käytän kynsilakkaa niin harvoin, että sen voi laskea kestohyödykkeeksi. Pienetkään pullot eivät kulu loppuun, vaikka vuodet vierivät. En todellakaan noudata suositusaikoja, eli en heitä lakkaa pois kahden vuoden kuluttua avaamisesta, jos se vain on vielä juoksevaa ja käyttökelpoista. Jos oikein muistan, uudempi nyt poistetuista lakoista oli melkein viisivuotiasta. Vanhemman lakan ikää en uskalla edes arvailla.

Tavarasaldo 2011: -16