29.12.2011

Uusinta


Mrs. Marple tuossa ystävällisesti huomautti, että mehiläisvahavoiteen alkuperäinen teko-ohje on minulla nykyään salasanan takana. Kappas, niinpäs tosiaan onkin. No siellä on ja pysyy, mutta laitetaan tähän kopio! Siis näin:

---

Surkean sateista sunnuntaita on hyvä viettää leppoisan puuhastelun parissa. Tällä kertaa Hehkun keittiössä valmistui varsin helppotekoista mehiläisvahavoidetta. Tässä askarteluun tarvittavat välineet:


Kattila, rypsiöljyä, joku purkki salvalle (tässä tapauksessa lastenruokapurkki, josta sisältö on ensin pistetty omaan suuhun), mehiläisvahaa (itse olen ostanut vahan Lahtisen vahavalimolta joskus vuonna nakki ja keppi), grammantarkka keittiövaaka, eteerisiä öljyjä, teräskippo ja mittakip... niin, mittakippo. Huomasin vasta kuvan ottamisen jälkeen, että se on kuvassa aivan turhaan. Mihin minä tarvitsisin mittakippoa? Voin aivan hyvin punnita öljyn suoraan teräskipossa. Joku ajatuskatkos siis tullut kuvaa järjestäessä.

Teen aika tömäkkää salvaa, joten aineksia pistetään suhteessa 5:1, jossa siis 5 osaa (tässä tapauksessa 50g) öljyä ja 1 osa (tässä tapauksessa 10g) mehiläisvahaa. Siitä tulee mukava kerta-annos eli reilu puolikas purkki. Ensin punnitaan öljy, sitten pistetään joukkoon mehiläisvaha ja annetaan muhia vesihauteessa.


Aika nopeasti tuo vaha sulaa tuonne lämpimään öljyyn. Kun se on sinne sulanut, otetaan kattila liedeltä ja pistetään joukkoon eteerisiä öljyjä jos sellaisia halutaan. Itse pistin tänään rosmariinia, nerolia ja laventelia, koska ne ovat mukava yhdistelmä ja oikein sopivia ihonhoitoon. Sitten vaan kaadetaan koko homma purkkiin.


Juu, näyttävät hämärästi virtsanäytteiltä. Keskellä viimeisenä kaadettu satsi, se on vielä hyvin lämmintä ja läpikuultavaa. Vasemmalla malliksi vanhempi teos, josta paljastuu että jäähtyessään ja kovettuessaan voide samenee. Näillä suhteilla voiteesta tulee kyllä todellakin jämäkkää, se ei juokse mihinkään. Purkistakin sitä saa ennemmin raapia kuin kaapia, mutta iholle se levittyy oikein mukavasti ja helposti. Ja on riittoisaa! Sopii koko vartalolle, mutta erityisesti tekee hyvää kuiville kantapäille.

Helppoa hommaa, ja saa taatusti lisäaineetonta tavaraa.

---

Tänä ja viime vuonna käytin lastenruokapurkkien sijasta naamarasvapurkkeja, joista olin rasvat kaapinut omaan naamaani. Tämän vuoden voidesekoitukseen tuli ruusupuun, nerolin, rosmariinin, laventelin ja piparmintun eteeristä öljyä. Voide säilyy huoneenlämmössäkin helposti vuoden päivät. Ja jos se alkaa jossain vaiheessa haista härskiintyneeltä, niin kyllä se siinäkin vaiheessa kelpaa vielä saapasrasvaksi.

11 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Kiitos!

Tää menee tallelle ja kokeiluun.

Mrs.Marple kirjoitti...

Tässä jo ehdin pohtia että mahtaako muut öljyt toimia yhtä hyvin, oliiviöljy tai kookosöljy ehkä?

Hehkuvainen kirjoitti...

Olepa hyvä :).

Kokeile ihmeessä reippaasti erilaisia öljyjä ja koostumuksia. Oliiviöljy käy aivan mainiosti tähän, onhan sitä paljon muussakin kosmetiikassa. Manteliöljy on erittäin ylellinen voiteisiin.

Itse olen valinnut kylmäpuristetun rypsiöljyn siksi, että se on edullista ja siinä on hyvin mieto ominaistuoksu (toisin kuin oliiviöljyssä). Lisäksi siinä on runsaasti E-vitamiinia, joka on luonnollinen säilöntäaine.

Kookosöljy ja kookosrasva käyvät hyvin. Jos tekee kookosrasvapohjaisen voiteen, ei mehiläisvahaa tarvitakaan - kookosrasvahan on huoneenlämmössä melkoisen jämäkkää.

Mehiläisvahaa ostaessa kannattaa pitää huoli siitä, ettei sitä ole mitenkään värjätty vaan että se olisi mahdollisimman luonnollisessa muodossa.

Niin ja muista kertoa kokeilujesi tuloksista! :)

Yamaba kirjoitti...

Tällainen voisi olla tyttärelle mielenkiintoista näprättävää ... mutta miksi? Sen verran ymmärrän kyllä, että itse tekeminen on mukavaa, tulos on nättiä, saa juuri sen hajuista kuin haluaa, ja tietää tarkkaan mitä purkki sisältää ... mutta onko kaupan nahkarasvoissa jotain vikaa? Missä tuollaisia hajuöljyjä myydään? Kuten näet, tämä on minulle tuntematonta elämänaluetta.

Hehkuvainen kirjoitti...

Ai että miksi? Mielenkiintoinen kysymys! ^_^

Miksi neuloin miehelle pipon, vaikka niitä myydään kaupassakin? (Ja sillä ois kyllä varaa ostaa ihan hieno pipo eikä sen tarttis pyytää mua tekemään sille jotain nyppystä pipaa.)

Miksi toisinaan leivon itse leipää? Saahan sitä kaupastakin, montaa eri sorttia ja usein parempaakin. Vähemmällä vaivalla vieläpä.

Miksi olen opetellut itse kehräämään rukilla villasta lankaa, kun lankaa on kaupat pullollaan? Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai kuinkas se nyt menikään.

Ehkä siksi, että minusta on paitsi mukavaa, myös tärkeää osata tehdä joitakin asioita ihan itse. Se on mielestäni viisasta. Minulla on suuri halu olla omatoiminen ja omavarainen. Minusta on kivaa osata asioita, joita ihan kaikki muut eivät osaa.

Lisäksi on tietysti tämä aspekti: olen koulutukseltani kasvi- ja yrttiterapeutti, joten tällainen vahojen ja salvojen "askartelu" on hyödykästä taitojen ylläpitoa.

Teen omalla ajallani voidetta itsekkäistä syistä ja siksi, että minusta on mukavaa sitten lahjoa sillä läheisiäni (jotka ovat sen hyödykkääksi havainneet). Mitä sinä teet vapaa-ajallasi? Ja miksi?

Eteerisiä öljyjä voi ostaa ainakin luontaistuotekaupoista :).

Yamaba kirjoitti...

Haa haa haa ... hyvä vastaus. Kaupan nahkarasva ei ole pahaa, se vain ei ole itse tehtyä. OK. Ymmärrän tämän hyvin. Yrttiterapeutin koulutus antaa sanoillesi painoa, mutta pääpaino tulee kuitenkin tekemisen tyylistäsi.

Vapaa-ajallani minä teen ruumiillisia töitä, joihon minulla ei työaikana ole aikaa. Teen niitä siksi että ne on mukavia, pidän yllä ja opin monenlaisia taitoja, pidän yllä jonkinlaista kuntoa ruumiissani, ja koska itse tehty on aina itse tehtyä... vaikka joskus ammattimies saisikin parempaa jälkeä. Kaikkea ei aina osaa. Muttei ne osaa ammattimiehetkään kaikkea.

Teen minä vapaa-ajalla toki muutakin, rauhallisempaa.

Kysymykseeni tuli joka tapauksessa absoluuttisen tyydyttävä vastaus. Kiitos.

Hehkuvainen kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että käytät vapaa-aikasi varsin viisaasti ^_^. Tuo kunnon ylläpitäminen on erittäin hyvä syy puuhastella ruumista sopivasti rasittavien askarten parissa. Sitä pitäisi itsenkin vähän enemmän harrastaa. Vaan kun kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa! Elämä on liian lyhyt!

Mrs.Marple kirjoitti...

Ensimmäinen testi tehty:

noin 1 tl Äidiltä saatua mehiläisvahaa (hänellä monta kiloa, riittää kokeiluihin ;)
noin 4 tl kaapista löytynyttä rypsiöljyä
noin 1 tl manteliöljyä ja
noin 3 tippaa eteeristä ruusupuuöljyä

Aika hauskaa tavaraa, käsiin mukavan tuntuinen, mieto tuoksu (vaha sais oikeestaan tuoksua jopa enemmän). Helppo oli tehdä.

Mikähän eteerinen öljy tois makean tuoksun olematta liian vahva?

Teen tälläisiä pikkusatseja nyt ja testailen - ja laitan ylös - niin ensi jouluna on sopiva resepti ja sukulaisille sopivia lahjoja :)

Kiitos vielä!

Hehkuvainen kirjoitti...

Ooh, hyvältä näyttää tuo reseptisi :). On tosiaan hyvä laittaa itselleen kokeilujen ainesosat ja tulokset ylös - harmittaa jos muistaa tehneensä hyvää tököttiä mutta ei muista miten!

Hassua, etten nyt saa päähäni yhtään varsinaisesti makealta tuoksuvaa eteeristä öljyä O_o. Parasta se on kai mennä kauppaan nuuhkimaan, sitenhän se parhaiten selviää :).

rape kirjoitti...

löysinpä ihanan blogin :)
Mistä tuota mehiläisvahaa saa ostaa?

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauskaa että tykästyit :). Minun vahani on vanhaa ja se on ostettu Lahtisen Vahavalimolta. Luultavasti vahaa saa suoraan mehiläistuottajilta kuten Kirkkonummen Mehiläistuotteelta. Tärkeää on, ettei vahaa ole värjätty kosmetiikkaan sopimattomilla aineilla tai muutenkaan turhaan käsitelty.