28.10.2011

Miehet ja naiset (taas)


Varoitus: tämä bloggaus sisältää rankkoja yleistyksiä, jotka voivat olla liikaa herkimmille feministeille/sovinisteille/tasa-arvoaktiiveille. Jos halutaan viitata johonkin nimenomaiseen yksilöön ja persoonaan, se mainitaan tekstissä erikseen. Lukija jatkakoon omalla vastuullaan.

-

Luin tässä taannoin (en sitten millään muista missä) lehdestä (en muista sitäkään mistä) tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuinka miehet ja naiset selviävät eri tavalla työttömyydestä.

Naiset selviävät omasta työttömyydestään keskimäärin paremmin kuin miehet. Tätä perusteltiin sillä, että naisen elämä keskittyy perheen ja kodin ympärille ja hänen on siis helppoa löytää mielekästä tekemistä vaikkei olisikaan töissä. Mies taas yleensä on uraohjautuvampi, ja kokee ilman työtä joutuvansa eräänlaiseen tyhjiöön.

Työtön nainen alkaa harrastaa ja puuhastelee aktiivisesti, työtön mies makaa toimettomana, ahdistuu ja masentuu. Ihmiselle on tärkeää tuntea itsensä hyödykkääksi. Nainen, jolla on enemmän työn ulkopuolisia rooleja kuin miehellä, ei koe työttömyyttä samanlaiseksi maailmanlopuksi kuin mies.

Omalla kohdallani (huomatkaa nyt tämä yksilöinti) tunnen tämän tietyllä tapaa todeksi. Minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia täyttää osa-aikaisen työn jättämiä vapaahetkiä mielekkäällä tekemisellä. Ei minulla ollut vaikeuksia työttömänäkään: sairausloma ja työttömyysaikani ovat olleet varmasti kokonaisuudessaan aktiivisinta aikaa elämässäni.

Mies (yksilö!) on hiukan toista maata. En voi olla sataprosenttisen varma, mutta vahva veikkaukseni on, että hänellä leviäisi pää herkemmin kuin minulla jos työttömäksi joutuisi. Hänellä tuntuu olevan omaa tarvettani vahvempi halu tehdä töitä - siis olla hyödyksi kodin ulkopuolella. Minä olen kotikeskeisempi ja jos haluaisimme lapsia, olisi kotiäitiys minulle selkeä uravalinta.

Lehdestä lukemani tutkimuksen ja oman kokemukseni perusteella voisin todeta, ettemme ihmisrotuna ole tulleet kovinkaan kauaksi luolamieselämästä tai 1950-luvusta(kaan). Mielestäni on oikeastaan aika merkillistä miten nopeasti kulttuurimme, maailmankatsomuksemme, tieteemme ja taitomme ovat muuttuneet, kun olentoina olemme kuitenkin aika hitaita kehittymään. Evoluutio on hidas prosessi.

Minä uskon, että minussa (erittäin suuresti ja subjektiivisesti yksilö) on jonkinlainen muinainen emäntägeeni. Ei se ole miksikään muuttunut siitä, että naiset saavat nykyään käyttää housuja ja äänestää. Eikä se tule muuttumaan siitä, että jonain päivänä toivottavasti maailman kaikissa kirkoissa hyväksytään homoavioliitot ja jokainen saa olla sitä mitä haluaa. Minun perimäni ohjaa minut kotikeskeiseksi, enkä pistä vastaan.

Perjantai on meillä siivouspäivä. Jos minulla sattuu olemaan se vapaana (niin kuin tänään oli), on mielestäni varsin luontevaa ja luonnollista että teen viikkosiivouksen itsekseni kun mies on koko päivän töissä. Ehkä se on se emäntägeeni, ehkä se on vain sitä että haluan olla ihmisenä kiva ja reilu.

Se ei ole sitä, että olisin joku piika tai kykkisin nyrkin ja hellan välissä. Se ei ole paluuta 50-luvulle. Se ei ole sitä, etteikö miestä saisi siivoamaan. Minusta vain tuntuu siltä, että minun pitää kantaa korteni kekoon - olla siis hyödyksi. Minulla ei ole nyt varaa osallistua sentilläkään sähkölaskun maksamiseen, mutta voin pitää huolen siitä ettei miehen tarvitse töistä palattuaan tarttua mopin varteen.

Meillä ei ole miesten ja naisten töitä. Meillä on kotitöitä, jotka pitää hoitaa. Ja minusta on sekä reilua että maailman luonnollisinta, että minä hoidan niitä silloin kun minulla ei ole palkkatöitä. Tietenkin täytän vapaapäiväni myös muilla "perheasioilla" eli ystävien tapaamisella, siivous oli nyt vain helppo esimerkki kotikeskeisyydestä. Käytän vapaa-aikani tehokkaasti kodin ja "perheen" hoitamiseen, kun mies taas käyttää omansa herkemmin itseensä.

Oli jotenkin ihanaa lukea lehdestä ihan modernista tutkimuksesta, joka paljasti että yleensä ottaen naiset ovat samanlaisia kuin minä. Vaikka maailma on muuttunut kovasti, olemme yllättävän samanlaisia kuin naiset kautta aikojen.

7 kommenttia:

Urpo Turpo kirjoitti...

Näinhän se taitaa olla... Tunnen itsekin hyvin henkilökohtaisesti yhden yksilön, jolla meinasi levitä pää hänen ollessaan työttömänä lähes vuoden. Ja sama asia meinaa vaivata häntä vielä nytkin vaikka töissä käykin, toimettomat illat ja viikonloput rassaavat häntä eniten.

Anneli kirjoitti...

Minä uskon että kyllä nainen sopeutuu paremmin työttömyyteen kuin mies. Itselläni ei ainakaan aika kävisi pitkäksi :))

Tykkään myös siivota yksin, jos mies on kotona hän saa pustella matot, ja sitten mennä "matkoihinsa" siksi aikaa kun minä siivoan. Tykkään jopa siivouksesta kun saan tehdä sen yksin ja rauhassa. Vaikka ei meillä ole mitään siivouspäivää :))

Hehkuvainen kirjoitti...

Urpo Turpo: on se jännä (pekkaroutalempimäisellä äänellä). Miehen kanssa juttelin ja se oli ihan samaa mieltä: kyllä sillä pari kuukautta voisi mennä ihan kivasti, mutta sitten olisi elokuvat katsottu ja pelit pelattu, ja sitten tulisi aaaaaaargh. Eli ei se kestäisi.

Anneli: no sinulla ei varmasti kävisi aika pitkäksi jos vain käsityötarvikkeita olisi saatavilla :D.

Mulla on ton siivouksen kanssa vähän sama kun sulla: parempi on jos mies pysyy poissa jaloista ja antaa mun hoitaa hommat :D.

Yamaba kirjoitti...

Olen kaikesta samaa mieltä kanssasi. Tosin, kuten ehkä arvaatkin, työttömyys ei minulle ole koskaan ollut mikään ongelma. Viimeisenä työpäivänä on pientä kammotusta tulevaisuuden suhteen, mutta seuraavana aamuna herää jo vapauden tunteeseen. Ei ole kiire, saa tehdä mitä haluaa, eikä haluista ole puutetta. En vain ole päässyt enää työttömäksi yli 10 vuoteen.

Hehkuvainen kirjoitti...

Eläkeikää odotellessa... ;)

Hanni kirjoitti...

Mie uskon perinteisiin rooleihin aika pitkälle. En niin, etteikö kotitöitä pitäisi ja saisi jakaa, mutta mun mielestä mies on omassa roolissaan vahvana, jos saa tienata perheelle leipää ja rakentaa talon. Nainen taas voi paremmin sopeutua elämään kotona , niistämään lasten nenät ja pyykkäämään. Jopa niin, että saa siitä mielihyvää ja nautintoa. Vanhanaikainen Hanni :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Mää oon samalla tapaa vanhanaikainen, ollaan samikset :).