30.10.2011

Kuolevia lapsia ja muuta mukavaa


Peter Jackson ehti ennen Keski-Maan touhuilujaan ohjata mm. nukkeanimaation Meet the Feebles. Olen valtavan onnellinen siitä, että herra Jackson tuli järkiinsä ja teki myöhemmin eeppisiä fantasiaseikkailuja, sillä tämä nukeilla leikkiminen ei oikein sovi hänelle.

Meet the Feebles on lyhyesti sanottuna Muppet Show huumeissa. Siinä on jotain erikoisen häiritsevää, kun pörröiset nuket käyttävät ja diilaavat huumeita, kuvaavat pornoa, harrastavat rietasta seksiä, laulavat sodomiasta ja tuhoavat toisiaan konetuliaseilla. Veri lentää, päitä irtoilee ja liiskaantunut raato on kiva pieni välipala. There's no business like show business!

Voin suositella niille, jotka haluavat nähdä jotain hämmentävää. Ei lapsille.

Captain America: The First Avenger sopii niille, jotka haluavat laittaa aivonsa kahdeksi tunniksi narikkaan. Oikeasti, on parempi katsoa tämä ilman aivoja. Tämä elokuva on ennalta-arvattavuuden huipentuma: välillä oikeasti tiedät etukäteen mitä hahmot seuraavaksi sanovat. Sanasta sanaan.

Mutta tarina on silti aika ihana. Maasta se pienikin ponnistaa - vaikka sitten tieteen avulla. Ranskalaisessa elokuvassa tämä "sisäinen kauneus on tärkeintä" -teema olisi toteutettu hieman paremmin (niin että sen olisi voinut uskoa), mutta amerikkalaisessa elokuvassa... no, sisäinen kauneus on tietysti tärkeintä, mutta tehdään sinusta nyt ulkoisestikin täydellinen koska sankarin täytyy olla sellainen.

Ja Kapteeni Amerikka on Sankari. Niin puhtoinen ja niin... amerikkalainen. Onneksi räjähtelyä ja pullistelua on silti riittävästi, niin ettei pääse testosteronitasot missään vaiheessa liian alhaisiksi. Suosittelen niille, joilla ei ole parempaa tekemistä. Tai kaltaisilleni ihmisille, jotka voivat ihan oikeasti viihtyä Hollywoodin tusinatavaran parissa.

Grave of the Fireflies on kiistatta tämän setin paras elokuva. Se lyö laudalta helposti monet muutkin leffat.

On mielestäni jollain tapaa järkyttävää, etten itkenyt lainkaan. En kertaakaan. Itken kyllä aina kun Mufasa kuolee tai kun Mulan palaa kotiin ja tuo isälleen Shan-Yun miekan. Minussa täytyy olla jotain todella pahasti vialla, kun kaksi nälkäkuoleman partaalla kituvaa orpolasta ei avaa itkuhanoja. Ehkä minulla oli jokin hetkellinen mielenhäiriö, sillä elokuvan vika se ei ollut.

Grave of the Fireflies kertoo sodan uhreista - ei niistä jotka taistelevat rintamalla vaan niistä jotka taistelevat elämästään kotipuolessa. Rankka, koskettava ja todenmukainen kuvaus on saanut ylistäviä arvioita joka puolelta, eikä suotta. Juuri tällaisia pitäisi elokuvien olla. Ei elokuvan tarvitse naurattaa, itkettää tai pelkästään viihdyttää, sen kuuluu tuntua jossain.

Suosittelen lämpimästi kaikille aikuisille. Ja kannattaa ottaa ihan varmuuden vuoksi ne nessut siihen viereen.

5 kommenttia:

Yamaba kirjoitti...

Aahhh, Takahata Isaon 火垂るの墓 on hieno elokuva. Ei se itketä, mutta ei sitä voi katsoakaan kuin korkeintaan kerran vuoteen. Se ei ehkä itketä sen takia että sen tapahtumapaikka on sota, jossa koko ajan kuolee ihmisiä. Elokuvan tarina oli vain yksi episodi siinä suuressa kuolemassa. Luulen, että Takahata tarkoituksella ei tehnyt siitä itketyselokuvaa. Itkemisessä on mukana helppoa melodramatiikkaa, joka purkaa jännitteen. Tulikärpästen hauta jää ihmisen sisälle ja vasta hiljalleen kuukausien kuluessa purkautuu pois, aivan niin kuin todellinenkin katastrofi, josta on selvinnyt hengissä.

Se nukkepornoelokuva jäi kiinnostamaan. Sellaista en ole koskaan nähnyt.

Riku kirjoitti...

Peter Jacksonilla on toinenkin "alkuaikojen"sa "mestariteos", nimeltään Bad Taste. Vähintäänkin mielenkiintoinen katselukokemus. :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Yamaba: no sinäpä sen sanoit: tämä elokuva jää ihmisen sisälle. Yritin kirjoittaa jotain sen suuntaista, mutta en osannut. Elokuva tosiaan osuu ja uppoaa, tuntuu muuttavan ihmistä. Vaikuttavaa.

Riku: elokuvan nimi kertoo ilmeisesti paljon sen sisällöstä...? :D

Riku kirjoitti...

Riippuu katsojasta. :'D

Hehkuvainen kirjoitti...

No siitähän se useinkin. ^_^