22.10.2011

Kuin viimeistä päivää


Odottelimme eilen miehen kanssa maailmanloppua säkkituoliin käpertyneinä. Kun sitä ei sitten (ihme kyllä!) tullutkaan, otimme glögiä ja menimme saunaan. En voi sanoa kauheasti yllättyneeni siitä, että maailma tuntuu olevan paikallaan tänäänkin.

En ole myöskään yllättynyt siitä, että tätä maailmanlopun profeettaa ei (taaskaan) tavoiteta, vaan hän pakoilee julkisuutta. Niin minäkin tekisin, jos olisin 1) niin typerä että ennustelisin maailmanloppua julkisesti vaikka aikaisemmatkaan ennustukseni eivät olisi toteutuneet ja 2) sen verran tolkuissani että älyäisin hävetä temppuiluani. Tosin sillä ukolla on varmaan varaa piileskellä, kun jotkut ovat lahjoittaneet kaikki rahansa kirkolle maailmanlopun kunniaksi...

Mistä päästäänkin oikeasti aiheeseen. Jos aivan todella uskoisin, että maailmanloppu tulisi ylihuomenna, en todellakaan yrittäisi ostaa taivaspaikkaa lahjoittamalla rahojani kirkolle vaan tuhlaisin ne itseni ja läheisteni hemmotteluun.

Iltalehden sivuilla taisi olla maailmanloppu-uutisen vierellä kysely aiheella "elätkö niin kuin viimeistä päivää". Minusta se on tietyllä tapaa aiheellinen kysymys myös silloin, kun tuho tai taivaaseentempautuminen ei ole akuutti uhka. Minä olen sitä mieltä, että tietyssä mielessä ihmisen on hyvä elää niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen.

On tietysti järkevää, aiheellista ja suositeltavaa ajatella tulevaisuuttakin. On ihan hyvä suunnitella asioita pitkällä tähtäimellä ja varautua siihen, että täällä voi hyvinkin joutua kitkuttelemaan satakunta vuotta. Mutta siinä sivussa on hyvä muistaa William Wallacen viisaat sanat: "Every man dies. Not every man really lives."

Saattohoitaja Bronnie Ware esittelee verkkosivuillaan viisi yleisintä asiaa, joita ihmiset kuolinvuoteellaan katuvat. Ne ovat seuraavat:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.
2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.
3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.
4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.
5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.

Sen olen kuullut aikaisemminkin, että harva katuu sitä mitä on tehnyt, vaan enemmänkin kadutaan tekemättä jättämisiä. Kun lähtö vääjäämättä lähestyy ja kuolema kolkuttelee ovella, kadutaan sitä että ei eletty. Jos minä kuolen niin, että ehdin sen tajuta, toivon todella etten joudu katumaan yllämainittuja asioita.

Elämä on sellaista, ettei voi aina elää nytkun-elämää, vaan välillä on tehtävä sitkun-suunnitelmia. Mutta yleisesti ottaen voisi mielestäni ottaa sen asenteen, että jokainen päivä voi hyvinkin olla viimeinen. Omalla kohdallani toteutan tätä noudattaen vanhaa sanontaa "älä anna auringon laskea vihasi ylle". Mitään ei saa olla hampaankolossa, kun menen nukkumaan (tai muuten uni ei tule). Jos asia on mahdollista selvittää, se on selvitettävä. Lisään muistilistaani seuraavat asiat:

1. Unelmoi rohkeasti ja toteuta unelmasi.
2. Tee työtä elääksesi, älä elä tehdäksesi töitä.
3. Osoita tunteesi rehellisesti.
4. Pidä kiinni todellisista ystävistäsi.
5. Naura paljon, leiki, hassuttele ja ole onnellinen.

Noin. Näillä kun mennään niin olen valmis maailmanloppuun, tuli se milloin hyvänsä.

3 kommenttia:

Norppa kirjoitti...

Kyllä vain, nuo kymmenen ohjetta kun toteutuu omassa elämässä, niin ei ole mitään hätää. Silloin voi sanoa eläneensä täysillä ja siihen pyritään.

Anneli kirjoitti...

Kiitos viestistäsi !

Se juttu josta annoit vinkin, on mielenkiintoinen. Mutta minä olen todella huono kirjoittamaan . Ja aika menee käsitöitä tehdessä ja oman blogin päivityksissä :)

Hehkuvainen kirjoitti...

Norppa: joinakin päivinä on ollut hiukan vaikea olla onnellinen, kun kaikki on kosahtanut käsiin, mutta noin yleisesti ottaen tykkään kyllä noudattaa esittämiäni ohjeita :). Jatketaan näin, hyvä me! ^_^

Anneli: no ethän sinäkään kaikkea ehdi, vaikka melkoinen supernainen oletkin! Hyvä jos jatkat oman blogisi ahkeraa päivittämistä, tulen aina säännöllisesti kurkkimaan :).