18.10.2011

+10 senttiä


Olen vuosikausia tapellut sen kanssa, että painoni ei nouse. Ne, jotka tuntevat minut pidemmältä ajalta, tietävät että olen aina ollut hentoinen. Kun sairastuin, kuihduin ihan olemattomaksi ja kiloja on ollut vaikea saada takaisin. Siinä meni se kymmenen vuotta. Sitä ehti tottua siihen, että teki mitä hyvänsä, niin paino ei vain nouse.

Useat naiset tietävät omasta kokemuksesta, että hormonaalinen ehkäisy tuo yllättäen mukanaan lisäkiloja. No minulla se ei ole tehonnut (tosin olen kokeillut vain pillereitä, laastaria ja rengasta). Sanotaan, että parisuhteen vakiintuessa nainen helposti lihoo. Jonkin aikaa seurustelleena tiedän että vaikka seurustelun myötä elämääni tulee lisäkiloja miehen muodossa, niin minuun niitä ei siunaannu. Liikuntaharrastuksen lopettaminen lihottaa varmasti - mutta minä en ole koskaan liikuntaa aloittanutkaan.

Varmana kilonkerääjänä on pidetty sitäkin, että asuu paikassa josta joutuu useimmiten ottamaan bussin liikkuakseen jonnekin. Keskusta-asujana kyllä kävelin varmasti enemmän kuin nyt, mutta olen asunut aikaisemmin tuossa kadun toisella puolella (eli bussinkäyttäjänä) vuoden verran enkä silloinkaan lihonut. En vaikka seurustelin. No sitten on vielä lääkitykset: olin aika toiveikas kun neurologi määräsi vuonna 2006 migreeniin lääkettä jonka mahdollisena sivuvaikutuksena mainittiin painonnousu. Turha toivo, ei mitään vaikutusta painoon. Ei vaikka seurustelin ja käytin hormonaalista ehkäisyä.

Mutta haa! Koska taidan olla jokseenkin hankala tapaus, ei ainutkaan keino yksin eikä edes kaksin saa painoani nousemaan, vaan tarvitaan kaikki yhdessä! Nyt seurustelen, käytän hormonaalista ehkäisyä, liikun osan työmatkasta bussilla ja syön samaa lääkettä kuin vuonna 2006 - ja nyt se paino sitten nousee.

Jippii tai sitten ei. Kun vuosikaudet pysyy tismalleen samassa painossa, niin parissa kuukaudessa tulleet pari kiloa tuntuvat aivan järkyttävältä määrältä. Ja kun se kaikki on kerääntynyt vyötärölle. Olen aina ollut ylpeä vyötäröstäni ja lantioni kaaresta, ja juuri se paras osa minusta on nyt auttamatta häviämässä: vyötärölleni on jostain tullut noin 10 senttiä lisää. Oikeasti.

Tunnen oloni muodottomaksi pötkyläksi. Inhaa, kun tuntee istuessaan vatsamakkaroita ihan eri tavalla kuin ennen. Koska rinnanympärys ei ole kasvanut, tuntuu vatsa pullistuvan jotenkin valtavasti. Ahdistaa henkisesti kun housut ahdistavat fyysisesti. Koko ajan on jotenkin turpea, pöhöttynyt ja lihova olo. Palloutuminen ja sen todelliseksi muuttunut uhka pelottaa ja etoo.

Oikeasti tilanne ei ole niin dramaattinen kuin miltä minusta - kroonisesti laihasta ihmisestä - tuntuu. Painoindeksini on ensimmäistä kertaa elämässäni juuri ja juuri normaalin puolella. En ole joutunut uusimaan vaatekaappiani; kaikki vanhat vaatteeni istuvat aivan hyvin, itse asiassa täytän ne vain vähän paremmin kuin ennen. Mies ei ole ruvennut oksentelemaan nähdessään minut alastomana (reaktio on edelleen se aina yhtä ihanan innostunut "tissit!"). Ja totuus on että massaa on tullut käsivarsiinkin eikä ainoastaan vyötärölle.

Ulkopuolisen silmin olen uskoakseni terveen ja hyvinvoivan näköinen. Olen edelleen pienikokoinen ja useimpien mielestä varmasti hoikkakin, mutta muuten normaali ja sopusuhtainen.

Mutta oma nahka kiristää. On sellainen KAUHU, että lihon eksponentiaalisesti. En ole tottunut siihen, että painoni nousee ihan itsestään. Tämä on ihan uutta minulle. Tähän pitää kai oikein erikseen nyt totutella.

5 kommenttia:

Alitsa kirjoitti...

Onneksi olkoon lihomisen johdosta! Usko pois, se on sinulle yhtä terveellinen asia kuin laihtuminen minulle.

Ja sitä todellakaan ei huomaa, minä katson ihmisen pönäkyyttä aina poskista ja sinulla ne ovat edelleen yhtä kapoiset. Nimittäin poskista näkisi hyvin jos ihminen olisi epäterveellisesti turvonnut elikkäs pöhöttynyt. Sinulle kilot sopivat oikein hyvin. :)

Mie taas kirjoitti...

Sä oot kaunis ja ihana! *halaus*

Hehkuvainen kirjoitti...

Alitsa: mun mielestä mulla on ollu aina pyöreät kasvot, silloinkin kun olin laihempi :D. Mutta hyvä jos en näytä pöhöttyneeltä ^_^.

Sie taas: niin sinäkin! *halaus*

Rhia kirjoitti...

Kun on vuosikausia tottunut johonkin niin tottakai siinä menee aikansa että tottuu muutokseen. Eiköhän sinullakin käy lopulta niin :)
Nauratti tuo kommentti miehen ilahtuneesta "tissit"-reaktiosta. Nauratti koska se on niin totta, täällä käy aina samoin kun olen ilkialasti, tosin meillä se tapahtuu vain englanniksi "boobs!" :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Kiva kun poikkesit, Rhia!
Se on ihan totta, että ihminen tottuu kyllä, se vain vie vähän aikaa. Ja sinällään pidän itsestäni muutaman lisäkilon kanssa, sillä tässä mittakaavassa ne eivät oikeasti tee minusta läskiä vaan vain hiukan vahvemman näköisen.

Boobs! :D Herttaista ^_^.