23.9.2011

Valoa elämään


Hyvää syyspäiväntasausta kaikille tasapuolisesti! Tästä aloitetaan matka kohti pimeintä pimeyttä. Minua se ei mitenkään merkittävästi häiritse tai ahdista. Minä nautin pimeydestä(kin) toisin kuin mies, joka varmasti mieluusti matkaisi ainakin pariksi kuukaudeksi jonnekin aurinkoisemmalle seudulle.

Vaikkei pimeys häiritsekään, tunnen silti valon vähenemisen vaikutukset. Aamuisin herääminen on huomattavasti hankalampaa kuin kesällä, jolloin aurinko nousee ennen minua. Ylösnousua ei ollenkaan helpota se, että miehellä on myöhäisempi lähtö ja hän saa siis kääntää kylkeä kun minun pitää kampeutua aamutoimiin. Niinpä meille hankittiin pari viikkoa sitten sarastusvalo.

Ihan sellainen halpa perusmalli, jossa on kuitenkin kaikki tarvittavat ominaisuudet. Minä kun en kaipaa viittä eri linnunlauluherätystä, kolmea eri toimintamoodia tai mahdollisuutta liittää lamppu kahvinkeittimeen/imuriin/sähköhammasharjaan. Se riittää, että 1) valo voimistuu vähitellen, 2) jokin mukavahko ääni varmistaa herätyksen, 3) laite istuu kivasti yöpöydälleni ja 4) lampun voi vaihtaa itse.

Ensimmäinen testiaamu meni pipariksi, kun heräsin omia aikojani kolme varttia ennen lampun sarastuksen alkua enkä saanut enää nukuttua. No ehdinpä sitten siinä havainnoida, että lamppu toimii niin kuin lupaa eli valo voimistuu puolen tunnin aikana vähitellen haluttuun kirkkauteen ja sitten lempeä soittoääni kajahtaa ilmoille valitsemallani volyymilla.

Vielähän tämä on tällaista testausta ja säätöä, eli yritän hakea itselleni optimaalista kirkkausastetta. Mutta sen voin sanoa, että kyllä tämä laite kivalta tuntuu.

Yleensä herään valoon ennen äänen kuulumista. Joskus herään kun valo on vielä kovin himmeä ja tiedän että siihen "oikeaan" heräämishetkeen on vielä reilusti aikaa. On ihanaa torkuskella kaikessa rauhassa ja seikkailla unen ja valveen rajamaastossa hyvä tovi ennen kuin pitää nousta ylös.

Minä kykenen kyllä sellaiseen salamapinkaisuun, että kellon soitosta pomppaan ylös ja ulos. Mutta ei se mukavalta tunnu. On siitä jotain tutkimuksiakin muistaakseni tehty, että herätyskellon ääneen äkillisesti herääminen on aikamoinen (jopa elinikää lyhentävä) stressitekijä. En yhtään ihmettele: joskus on tosiaan tuntunut siltä että herätyskello kääntää sisuskalut nurin ja repii arkeen jostain manan majoilta.

Mutta nyt minä vain... herään. Tuntuu enemmän siltä, että herään niin sanotusti omia aikojani (valaisinvalmistaja käyttänee sanaa "luonnollisesti"). En koe olevani mitenkään pirteämpi tai energisempi herätessäni, mutta jotenkin levollisempi kuitenkin. Herääminen ei vituta tai aiheuta sydänpysähdystä, ja se on hyvä se. Aion jatkaa testailua, tuleva talvi kertonee paljon.

Lamppu on kestohyödyke, joten poistojakin olen tehnyt. Lampun lisäksi olen ostanut kolmet alushousut ja nekin on kuitattava projektin hengen mukaisesti. Talosta on lähtenyt 11 tavaraa: karmaisevassa kuosissa ollut ja jo luettu kirja, kanneton muovirasia, kaksi lähes maatumispisteessä ollutta saviruukkua, rikkinäiset alushousut, käyttämätön peilinpala, kaksi toppia, kaksi paitaa ja turha vaasi.

Lasken paidat ja topit poistoihin vaikka ne olivatkin vain läpikulkumatkalla ja koekäytössä. Oikein kivoja olivat, mutta jotenkin niin hankalan mallisia ettei vain oikeasti tulisi käytettyä. Hyväkuntoisia ja siistejä kun olivat, päätyvät varmasti vielä uuteen kotiin.

Tavarasaldo 2011: -35

4 kommenttia:

Nan kirjoitti...

Minulla on myös sarastuslamppu, joka herättää minut valollaan. Se on kyllä yliveto verrattuna pimeydessä raikuvaan meteliin! Minäkin herään melkein aina valoon ja yleensä jopa siinä vaiheessa, kun valo syttyy. Herääminen tuntuu paremmalta valoon kuin meteliin herääminen, sikäli ymmärrän hyvin tuon luonnollisuuden mainitsemisen. Herääminen ei tosiaan tunnu niin pahalta kuin se voisi tuntua.

Hehkuvainen kirjoitti...

On se vaan ihmeellinen laite!
Tänään heräsin kivasti jo valoon, näppäsin soittoäänenkin pois - ja nukahdin sitten uudestaan herätäkseni äkillisesti varmistusherätykseen eli kännykkään. Se siitä lempeydestä sitten :D.

ANna kirjoitti...

Mulla on kanssa ollut sarastusvalo nyt pari vuotta. Aluksi koin sen auttavan heräämisessä, mutta on tässä tullut sen jälkeen koettua monia sellaisiakin aamuja, jolloin vain torkuttaa sarastusvaloa ja herää kärttyisenä ja väsyneenä. Onneksi tällä hetkellä ollaan taas vaiheessa, jossa herääminen on helppoa, mutta luulen sen johtuvan jostain muista tekijöistä kuin tuosta lampusta. Vaikka tuskin siitä haittaakaan on :)
Kamalinta oli herätä joskus kännykän herätyskelloon. Puhelin tärisi yöpödän puupintaa vasten puoli sekuntia ennen kuin herätysääni lähti soimaan, ja meteli tärinästä oli kovempi kuin herätysäänestä. Mutta edelleen kun kuulen jollakulla saman herätysäänen vaikkapa tekstiviestin äänenä, tulee kylmät väreet :)
Sarastusvalon äänimaisemat on vähän korneja, mutta ihan hauskoja. Käytettiin pari ekaa vuotta niitä linnunlauluja, mutta viime kesällä se meni vähän turhan sekavaksi, kun yöllä pidettiin helteen vuoksi ikkunaa auki. Heräilin aina neljän, viiden aikoihin yöllä, kun oikeat pikkulinnut alkoivat heräillä ja laulella, enkä tiennyt oliko se sarastusvalon herätys vai ei. Nyt me sit herätäänkin viidakon ääniin :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Hauska kuulla kokemuksistasi, ANna! :)

Mää en oikein tosiaan innostunut ajatuksena niistä luonnon äänistä, joten perusmallin pimputus on oikein sopiva. Sitä ei kovin herkästi sekoita mihinkään muuhun.