18.9.2011

Ruokarasistit?


Satuin näkemään ilmoituksen, jossa kolme nuorta haki kommuuniinsa neljättä asukasta. Tavanomaisten ilmoitusasioiden lisäksi lapussa oli pyyntö: olethan kasvissyöjä. Tämä pisti miettimään.

Kun aloimme seurustella, mieheni huvitti/shokeerasi kavereitaan kertomalla, että hänen tyttöystävänsä on sekä absolutisti että kasvissyöjä. En usko että kukaan kavereista oikeasti ajatteli asiaa ongelmaksi, mutta voihan olla että hieman epäilyksiä se herätti. Ehkä jotkut vinoilivat, että kohta alkaa miehen käännyttäminen viherpiipertäjäksi.

Avoppi oli alussa hetken aikaa hätää kärsimässä kasvissyöntini kanssa, mutta tuntuu nyt päässeen yli asiasta. Sai täällä käydessään tekemääni kinkkupiirakkaa syödäkseen, ehkä se rauhoitti. Enkä minäkään ole heillä nälkään nääntynyt, vaikken olekaan grillipihviä syönyt.

Luulen, että alussa mainitsemani kommuuni on hippihenkinen, ja kasvissyönnin syyt ovat pääasiassa eettiset. (Tämä on puhdasta arvailua, mutta arvaillaan nyt kun se on niin kivaa.) En ole koskaan elänyt sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi vakaumuksellinen vegaani tai kasvissyöjä pelkästään eettisten syiden takia, mutta olen kuullut että se voi olla rankkaa jos toinen on kovin... kiihkeä aatteidensa suhteen.

(Olen kyllä yrittänyt elää ihmisen kanssa, jolle kaikki tässä maailmassa oli naisiin kohdistuvaa sortoa ja hyökkäystä hänen henkilökohtaista seksuaali-identiteettiään vastaan, ja se olikin ihan mahdotonta.)

Aika rankaksihan se kävisi, jos perheriita puhkeaisi siitä että erehdyit ostamaan hunajalla makeutettua karkkia tai saisit joululahjaksi mummolta villasukat. Eri asia tietysti on, jos jaat ideologian. Jos maailmankatsomukset ovat yhteneväiset, niin helpomminhan se sitten käy kun molemmat katsovat samaan suuntaan samalta kantilta.

Arvaan, että miehen ystävät ovat kuulleet kauhutarinoita kasvissyöjätytöistä, jotka pilaavat ihan kunnollisen olutta ja lihaa rakastavan miehen, ja ovat siksi olleet varuillaan. Parisuhteessa tämmöiset asiat ovatkin varmasti merkitsevämpiä, mutta onko pelkän kämppäkaverin oltava oikeasti samasta puusta veistetty?

Kertokaa minulle, oi te eettisistä syistä kasvissyöjät, että onko se niin kamalaa jos jääkaappiinne ilmestyy joskus lihapulla (jota teidän ei tarvitse syödä)? Oksettaako teitä se lihapulla vai se ihminen joka sen lihapullan aikoo syödä? Onko ajatus kuolleesta (hyväksikäytetystä) eläimestä niin vastenmielinen, että ette voi hyväksyä kattonne alle ihmistä jonka mielestä eläinten tappaminen ruoaksi on ok? Entä jos kämppisehdokas lupaisi syödä vain luomulihaa ja onnellisina kuolleita possuja?

En kyseenalaista toisten vakaumusta, kukin eläköön tyylillään. Mietin vain että rajaavatkohan kasvissyöjäkämppiksen etsijät ystäväpiirinsäkin ruokavalion (tai oikeammin elämänkatsomuksen) perusteella. Kyselen, koska en tiedä kuinka sellainen elämä toimii, kun en ole koskaan sellaista elänyt.

Minulle kun ei ole mikään ongelma se, että pakastin on puolillaan ruokaa jota minä en aio syödä. Siellä se hirvenkappale pötköttää kivasti mustikoiden kyljessä. Minua ei haittaa se, että keittiössä toisinaan roiskuu veri (kunhan se ei ole ihmisperäistä) ja biojätteestä pilkistää luita. Pidän pihvien nuijimisesta ja hyvin valmistetun karjalanpaistin tuoksusta. Siitä pidän kiinni, että kasviksia ja lihaa varten on erilliset leikkuulaudat, mutta se on lähinnä hygieniakysymys.

Mies saa syödä vaikka seinälaastia, jos se pitää hänet terveenä ja onnellisena. Koska kuitenkin välitän ruoaksi päätyvistä eläimistä, arvostan suuresti sitä että mies etsii usein lautaselleen luomu- ja lähilihaa. Mies ostaa vapaiden kanojen munia ja hakee kahvimaitonsa lähitilalta (täysin käsittelemätöntä maitoa suoraan lehmästä, voitteko uskoa), ja tekee sen ihan omaksi ilokseen eikä minun vuokseni. Miehen kaverit voivat kai viimeistään nyt huokaista helpotuksesta: mies on edelleen barbaari eikä ole alkanut vihertää mitenkään erityisesti.

Kasvikset ja lihat ovat meidän keittiössämme sulassa sovussa, ja siksipä ihan vilpittömin mielin kysyn: miksi kämppäkaverin pitäisi syödä samaa ruokaa kuin sinun? Pitääkö hänen myös uskoa samaan jumalaan kuin sinun? Kuulua samaan puolueeseen? Osallistua samoihin harrastuksiin? Voisitko jakaa vuokrakulut sellaisen ihmisen kanssa, joka ostaa mahdollisesti lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita henkkamaukasta?

13 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Luin tämän mielenkiinnolla, mutta enpä oikeastaan osaa mitään tähän sanoa. Ajattelen aika lailla samoin kuin sinäkin eikä minua tosiaankaan häiritse miehen lihat kaapissa.

Muutama tuttu on ihmetellyt, miten meillä ruokapuoli hoituu, kun syödään niin erilaisia ruokia. En oikein tajua tuota koko kysymystä, koska eihän mies nyt pelkkää lihaa syö. Tuskin kukaan pelkkää lihaa vetää aamusta iltaan.

Ehkä nuo veget eivät sitten kestä lihanhajua tmv. Minua se ei häiritse paitsi jotkin miehen ostamat lihajutut haisevat avattuna jääkaapissa oikeasti ihan kamalalta. Mutta se homma korjaantui sillä, että mies laittaa avatun pakkauksen pussiin ja kas - hajut on poissa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Ei meilläkään ole mikään ongelma se, että ei aina syödä samoja ruokia. Mitä sitten? Me on syöty ihan eri ruokia ennen kuin tavattiin, miksi meidän nyt yht'äkkiä pitäisi yhtenäistää ruokavaliomme?

Mies pitää haisevista juustoista (pahin niistä kulkee nimellä pyllyjuusto, kun se on oikeasti niin kammottavaa!), minä taas en voi sietää niitä. No minäpä ostan omat herkkujuustoni, joten se siitä "ongelmasta". Ja voimakkaan hajuiset ruoat voi tosiaan pakata niin, ettei koko jääkaappi haise siltä yhdeltä ja kauhealta.

Ehkä se on se aate. En tiedä.

Mustikkamaa kirjoitti...

Näin semivegaanina voin sanoa, ettei mua järin häiritse vaikka mies söiskin lihaa jossain määrin. Tosin jos mies on sellainen pelkästään grillipihvi-makkara -linjalla elelevä tyyppi, niin en usko suhteen toimivan pidemmän päälle. Epäilen, ettei sellaisen ihmisen kanssa tulis mitään suuria maailmojen kohtaamisia, koska mulle on suhteessa tärkeää, että vaikka mies oliskin pääosin sekasyöjä, niin edes jollain tavalla jakais mun vihreät arvot. Ja onhan se fakta, että arki on helpompaa, jos on edes suunnilleen samanlainen ruokavalio ja pystyy jakamaan sen vihreän ajatusmaailman ilman dissaamista. Asioista voi kuitenkin olla eri mieltä.

Edellisessä suhteessa itse kasvissyöjänä ja toinen sekasyöjänä allerginen lähestulkoon kaikelle alkaen soijasta/pavuista - olihan se hankalaa, mutta toisaalta ei se suhde siihen kaatunut. Miekkosen sekasyönti oli myös jotenkin helpompi "kestää", koska ei ollut suuri makkaroiden/pihvien fani, vaan tykkäs kasviksista ja söi muutenkin monipuolisesti. Toisaalta fanitus kasviksiinkaan ei ole tae että toinen jakais vihreät arvot - eksä kun keksi aina valittamista mun kierrättämisestä ja olis ihan intona pessyt puhdasta pyykkiä koska se oli kuulemma pierusta saastunut!

Jos asuisin kommuunissa tmv. niin ei mua kiinnostais mitä ne kämppikset syö. Loppujen lopuks uskon kuitenki että kaikki söis aikalailla omilla aikatauluillaan mitä sitten söiskin.

Outi kirjoitti...

+ maksalaatikko :)

Elegia kirjoitti...

Niin, ehkä se on aate. Minulle aate tuli vasta hiljalleen oltuani vegenä jo useita vuosia. Ajattelen kuitenkin, ettei sormea osoittamalla ja paheksumalla saa kummoisia aikaiseksi.

Yhtä lailla suvaitsevuutta pitäisi osata osoittaa myös aatteiden kannattajien. Tämän kohdalla on kuitenkin vaikea joskus käydä järjellistä keskustelua, koska "ääriaatteellisten" mielestä heidän ei tarvitse suvaita "tappajia", jollaisina he kaikkia sekasyöjiä pitävät. Se onkin tehokas keskusteluntappaja.

Yamaba kirjoitti...

No jaa, minä jätän yleensä lihat pois, koska olen buddhalainen, en mikään eettinen kasvissyöjä. Mutta buddhalaisuus ei ole tiukka minkään suhteen. Tiibetiläiset ja mongolit syövät lihaa, koska elämäntapa on kuivilla ja kylmillä aavikoilla ja ylängöillä karjataloutta, eikä se haittaa heidän uskontoaan. Tiibetiläiset tekee kuivatusta jakin lihasta karkkejakin, eli siellä paperin sisällä on sitkeä kuiva lihanpala, jonka pureksiminen käy työstä. Paperiin kääriminen kuitenkin kertoo miten arvostettua se on.

Ei myöskään ole erityisen eettistä aiheuttaa henkistä väkivaltaa lähellään oleville ihmisille. Se minua eettisissä vegaaneissa häiritsee. Jos olen vieraana jossain, missä emäntä tekee liharuuan, niin syön sen tietysti vaikkei se miellyttävää tai hyvää olekaan; syömättä jättäminen olisi kovin epäkohteliasta ja epäeettistä. Juhannuksena paistan porukassa makkaran ja jouluna syön sukutapaamisissa kinkkua. Ei sellainen minua nykyisestään pahenna, eikä ideologinen puhtaus minua parantaisi. Vaimon lihat jääkaapissa tai pöydässä eivät häiritse. Syön sphagettini haisevien pehmeiden homejuustojen + valkosipulin enkä jauhelihakastikkeen kanssa, ja leivän päälle veistän haisevaa kovaa juustoa, enkä metwurstia kuten hän. Ei tilanne haittaa meitä kumpaakaan; jokainen syö mitä tykkää; yksi ei ole toista parempi.

Yksi tuttu oli töissä Hennes&Mauritzissa; hyvä ihminen, enkä tiedä onko kaupassa mitään epäilyttävää. En ole sieltä koskaan mitään ostanut, mutta muistelen käyneeni joskus sisällä. Mutta en millään tavalla vastusta lapsityövoimalla tehtyjä tavaroita. Niitä vastustavassa etiikassa haisee pyllylle se ylemmyyden positio, johon eettisesti puhtaan paheksunnan esittäjä itsensä asettaa. Pääosa lapsityövoimasta on maataloudessa ja maan sisäisen talouden palveluammateissa; sama kulttuuri vain vallitsee myös vientiteollisuudessa. Vain se paha, mikä meitä voi ehkä mahdollisesti suoraan koskettaa, aiheuttaa moraalista raivoa; se paha mitä emme pue päällemme ei meitä häiritse. Kaikkialla siellä, missä perheiden tulot ovat pienet, kaikki perheen jäsenet tekevät töitä, myös suomalaisessa historiassa, missä lasten töissä käynti alkoi loppua vasta 1900-luvun alkupuolella, ja palasi taas talvi- ja jatkosodan aikana. Isäni sotaorpona on ollut raskaissa palkkatöissä renkinä ja metsätöissä n. 10-vuotiaasta lähtien. Lapsityövoima häviää kun kansojen varallisuus ja niiden kehitysaste nousee, ja se nousee parhaiten kun ne pystyvät rakentamaan hyvin toimivan talouselämän. Mihin tarvitaan mm. myyviä vientituotteita, olipa ne tehnyt kuka tahansa, lapsi, nainen yötöissä, vanki, tai mies. Kehitysavulla luodaan infrastruktuuria ja koulutusta, mutta ei sillä varsinaista pysyvää kehitystä saada aikaan.

Olen saanut näistä väitteistäni Kepalta yms turpaan useaan otteeseen. Ei se minua häiritse. Kohtuullisen pahana ja epäeettisenä on parempi olla. Niin kasvissyönnin kuin lapsityövoimankin suhteen.

Tästä tuli pitkä, deletoi pois tilaa viemästä. Osuit arkaan paikkaan.

Mustikkamaa kirjoitti...

Mua ärsyttää se, että vegaaneja väitetään yleisellä tasolla ruokarasisteiks ja sormellaan sekasyöviä "pahoja ihmisiä" osotteleviks idiooteiks! Eikö sekin oo sormella osoittamista, että tehdään tietyistä ryhmistä stereotypioita? Vaikka oon semisti vegaani, ei mulle oikeasti merkitse mitä muut syö. enkä sitä uusilta tuttavuuksilta edes kysele. Siinä vaiheessa kyllä nousee karvat pystyyn, kun sekasyöjä alkaa mun kasvissyönnin takia osoitella sormeaan mua kohti, ja sitä oon joutunut sietämään paljon (ei se siis aina mee niin että vegaani osoittelis sekasyöjiä sormellaan, itse en ainakaan tunne ainuttakaan sellaista vegaania). Jos toimii jotenkin eri tavoin kuin valtaväestö, niin jotenkin kummasti sitä saa aina olla selittelemässä. Tämä pätee kasvissyönnin lisäksi myös juomattomuuteen. Miksei jokainen - myös vegaani - sais toimia niinku tykkää ilman että siitä nousee joku haloo tai että asiaa pitäis jotenki hirveesti päivitellä?

Jos joku sai mun edellisestä kommentista käsityksen et olisin itse jonkinlainen ruokarasisti, niin ei näin ole. Toin vain esille pointin, että parisuhteessa on mahdollisesti helpompaa kun mennään kohtalaisen samoilla linjoilla, mutta se ei tarkoita että pitäis jakaa jokainen mielipide tai syöty ruoka-aine (ei sellaista voi vaatia). Eikä toisen ruokavalio pitäis missään nimessä olla ystävyyden/ kumppanuuden mitta. Asioissa on usein liikkumavaraa, harva asia on mustavalkoinen :).

Elegia kirjoitti...

Hyvä kommentti Musitkkamaalta, allekirjoitan!

Suomessa tai länsimaissa noin yleensä ei muuten ole epäkohteliasta kieltäytyä lihasta. Ihmettelen heitä, joiden mielestä kieltäytyminen on sallittua esim. uskonnon takia, mutta ei esim. sen takia, että on vege.

Jos nyt mennään Afrikkaan ja sinulle tarjotaan paikallista liharuokaa, jonka tarjoaminen on arvostuksen ele, voi sitä ruuasta kieltäytymistä miettiä uudelleen. Mutta siis jossain Suomessa ja Euroopassa noin yleensä lihasta kieltäytymisen pitäminen loukkauksena on naurettavaa.

On myös naurettavaa selitellä, miksi on vege. Selittäisivät itse, miksi syövät lihaa (ei sillä, että minua oikeasti kiinnostaisi tuollaista edes kysyä).

Minä en ota omia syömisiäni esille, ellei ole pakko esim. tilaisuuden takia, johon tilataan annokset etukäteen. Tai sitten tietty, kun kysellään ja ihmetellään, että "mitä sä sitten syöt, kun en syöt lihaa". Hohhoijaa.

Hehkuvainen kirjoitti...

Mustikkamaa ekan kerran: kyllä se tosiaan on hiukan eri asia että onko kyseessä parisuhde vai pelkästään kämppäkaveruus. Ainahan ihmissuhteella on paremmat edellytykset onnistua jos aatteet ja ajatukset käyvät jokseenkin yhteen. (Ja joskus ei vaan onnistu siitä huolimatta.)

Outi: maksalaatikkoa en olekaan syönyt ikuisuuksiin! :D

Elegia ekan kerran: suvaitsevaisuus on hyvä ominaisuus, jota ihmisille soisin suuresti enemmän. Ja se on enemmän kuin tosi, että hyökkäävällä ja syyllistävällä asenteella ei voita ketään puolelleen.

Yamaba: ehkä pisin kommentti sulta ikinä! En varmana deletoi! :D Voi kunpa osaisin vastata niin, että uskoisit että olen todella lukenut koko kommenttisi ja vakavasti pohdiskellut sitä.

Olen pahoillani että tökkäsin arkaan paikkaan, mutta olen iloinen siitä että tökkäisystä huolimatta kirjoitit perustellen etkä vain ilkeillyt minulle (sellaistakin tiedetään tapahtuneen).

Näet maailman realistisesti - myös ne epämiellyttävät asiat. Kaikki eivät ehkä oikein pidä siitä. Ääri-idealistit näkevät asiat vain hyvinä tai pahoina, ei ole olemassa välimuotoja eikä olosuhteiden huomioonottamista.

Ja minä aion edelleen kieltäytyä liharuoasta vaikka emäntä olisi kuinka hartaasti sellaista laittanut. :P

Mustikkamaa toisen kerran: sormella osoittelu on rumaa, ja stereotypia-ajattelun kohteeksi joutuminen tympeää. Ei ole kivaa että lokeroidaan johonkin vain siksi että toimii joissain asioissa samoin kuin toiset.Mutta stereotypiat eivät synny tyhjästä, kyllä niillä se tosipohjaisuus on.

Toivon, että jokainen täysi-ikäinen lukijani pitää itsestäänselvänä sitä, ettei maailma ole mustavalkoinen. Koska mielestäni on itsestäänselvää se, että tosipohjaisuudestaan huolimatta stereotypiat ovat vain stereotypioita eivätkä kaikkiin päteviä tuomioita, en sitä erikseen kirjoituksissani mainitse.

Me olemme kaikki erilaisia - ja hyvä niin. :)

Eikä minulle ainakaan tullut sellaista oloa että olisit ruokarasisti. En ymmärrä miten kommentistasi voisi niin käsittää O_o.

Elegia toisen kerran: selittely on uuvuttavaa. Olen sitä joskus joutunut tekemään.

Myönnän, että olen varmasti itsekin kysellyt syitä ja selityksiä mitä moninaisimmille asioille. Joku on voinut siitä loukkaantua, vaikka minä olen ollut puhtaasti tiedonjanoinen ja utelias. Ihmettely voidaan helposti tulkita tuomitsemiseksi ja kuulusteluksi.

Tämän tietäen yritän suhtautua sujuvasti niihin jotka kyselevät ruokavaliostani (tai muusta elämästäni). Kysyä saa, mutta ei siitä mitään numeroa tarvitse tehdä jos toimin eri tavalla kuin kysyjät. Avoin keskustelu toimii yleensä - paitsi niiden "ääriaatteellisten" kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus, ja sopivalla tavalla haastava.

Lopun kysymyksistä viimeinen oli minulle vaikein. Ruoka - lajit makunsa mukaan, uskonto - en kai minä sille mitään voi, mihin toinen uskoo, kun en tiedä, voinko omallakaan kohdallani, puolue - ei niistä yksikään joka asiassa ole väärässä, harrastukset - no, riippuu ihan, paljonko haluan viettää aikaa kämppiksen kanssa. ;-)

Mutta vaatteet, se on haastava. Kasvissyönnin eetos ei ole minua omakseen ottanut, vaikka kiinnitän asiaan huomiota, ja välitän tuotantoeläinten oloista. Sen sijaan, jos ihminen osoittaa joko tietoista piittaamattomuutta muiden ihmisten eli vaatetyöläisten oloista, tai vaihtoehtoisesti täyttä tietämättömyyttä eli kiinnostuksen puutetta koko asiaan, on se minusta aika raskauttavaa. Koska kuvittelen, että tällainen (välinpitämätön) suhtautuminen solidaarisuuteen yleisellä tasolla kertoo jotain (minulle) olennaista ihmisestä myös yksityisellä tasolla, en välttämättä kokisi tarkoituksenmukaiseksi elää tällaisen ihmisen kanssa saman katon alla, kämppiksenä sen paremmin kuin parisuhteessakaan.

En sano tätä sillä, että itse olisin vaatevalinnoissani täydellinen, päinvastoin, vaatteet ovat edelleen haastavimmasta päästä eettis-ekologisia asioita. Mutta se, jos ei näköjään kiinnittäisi asiaan edes huomiota, on mielestäni ikävän kapeakatseista (tai vaihtoehtoisesti edustaa sitä talousnäkemystä, jonka mukaan raha on kaiken arvon oikea mittari, joka yksinään kaikissa tapauksissa riittää kertomaan, mikä on kannattavaa ja oikein ja mikä ei - mikä on sama asia).

Jos tuon nyt palauttaa ruokaan, ei minua sekään ajatus miellytä, ettei ruoassa kiinnittäisi pienintäkään huomiota laatuun, terveysseikkoihin, tai tuotanto-oloihin, vaan ainoa merkittävä tekijä olisi hinta - jos olisi hinnan puolesta valinnanvaraa, tietysti. Söi sitten eläintä tai kasvia, minusta on miellyttävä ajatus se, että kiinnittää ainakin huomiota siihen, mitä syö, ja minkälaista tuotantoa tukee. (Vähän sama elämäntapa-asia kuin mistä Mustikkamaa kirjoitti grillipihvi-makkara -linjan suhteen.) Saman voi kai sanoa koskevan kaikenlaisia elämän asioita, vaikkapa huonekaluostoksia.

Ehkä minä sitten olen ruokarasisti? :-)

Vähän samoista syistä Yamaban moraalisen ylemmyyden positio ei minua täysin vakuuta. On mielestäni aika alentuvaa esittää, että (kategorisesti) emme välittäisi siitä lapsityöstä, joka ei meitä kosketa. Vaikka emme kaikkea maailman pahuutta jatkuvasti ajattelekaan, jotta säilyttäisimme toimintakykymme, ei se minusta tarkoita, ettemme välittäisi siitä, jos meillä on siihen kykyä ja tilaisuus.

Argumentti noudattaa minusta liiaksi sitä logiikkaa, joka sanoo, että "jos emme voi korjata kaikkia maailman epäkohtia nyt, ei meidän kannata yrittää vaikuttaa siihenkään, mihin voimme", jotta sen purematta nielisin. (Se myös muistuttaa ikävästi sitä usein nähtyä argumenttia, joka kysyy, "miksi välittää eläinten oikeuksista / lapsityövoimasta kaukoidässä / ihmiskaupasta, kun ihmistenkin olot / vanhustenhoidon resurssit kotimaassa / eläintenkin oikeudet ovat huonolla tolalla, ja nämä asiat pitäisi korjata ensin". Eivät asiat yleensä ole sillä lailla vastakkaisia, ettei yhtä asiaa kerrallaan kannattaisi yrittää parantaa.)

Viimeinen vastahuomautukseni Yamaban teeseihin koskee niihin sisältyvää pitkälti talouteen (ainakin yllä) rajattua kehityskäsitystä, ja tähän yhdistyvää tietynlaista fatalismia: niin käy, kuin on käyvä, kun kehitys kulkee kulkunsa. Taloudellinen muutos ("kansojen varallisuus") ja kulttuurinen muutos (mukaanlukien suhtautuminen ihmisoikeuksiin) eivät ole yksi ja sama, eivätkä nämä muutokset mitenkään väistämättä ja automaattisesti kulje yhtä jalkaa.

Toki, taloudellinen kehitys voi edistää kulttuurista muutosta, mutta jo se, että talouden mittarein samalla tasolla olevien yhteiskuntien välillä on huimia eroja yksilöiden hyvinvoinnissa, kertoo, että talouden tarkastelutapa on rajallinen. Muutos ei tapahdu vain olosuhteiden muutoksessa, se tapahtuu myös, jos sitä tahdotaan.

Hehkuvainen kirjoitti...

Hirmuisen pitkä kommentti, arvon Anonyymi! O_o Taisi tulla blogin ennätys :D. Arvostan myös sitä, että kommentissasi oli sisältöä.

Kommenttisi alkuosan sisällön tulkitsin suunnilleen näin: suurin rikos on se, ettei edes ajattele asioita. Siitä olen samaa mieltä.

On lähes mahdotonta tehdä absoluuttisen oikeita ekologis-eettisiä valintoja elämän jokaisella osa-alueella, eikä siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Mutta se minua häiritsee, jos ei edes mieti mikä vaikutus omilla valinnoilla on ympäröivään maailmaan.

Jokaisella on merkitystä ja jokainen voi muuttaa maailmaa. (Kuulostaa ihan joltain vaalilauseelta!) On sitten ihan henkilöstä kiinni että kuinka paljon resursseja on ja kuinka ne haluaa käyttää.

Anonyymi kirjoitti...

Vaan sinäpä osaat onneksi tiivistää.

"Kuulostaa ihan joltain vaalilauseelta!"

Hehku presidentiksi! ;-)

Hehkuvainen kirjoitti...

Taidan olla hiukan liian nuori presidenttikilpaan... Katsotaan uudestaan kolmenkymmenen vuoden päästä ;D.