4.9.2011

Häähumua


Jokos minä kerroin, että tänä vuonna oli kaveripiirissä seitsemät häät? No, kerroin tai en, niin oli. Pari yllättävää tapausta ja muutamia jo pidempään tiedossa olleita, mutta kaikki tietysti yhtä iloisia ja tärkeitä. Kaikkiin juhliin ei tullut kutsua (oikeastaan hyvä niin), mutta jokaista sulhoa ja morsiota olen kuitenkin yrittänyt sentään onnitella tavalla tai toisella. Ne yhdet polttarit missasin (vieläkin harmittaa ihan vietävästi!), mutta kahdet häät on onnistuneesti juhlittu (eikä enempää ole tälle vuodelle ainakaan tiedossa).

Ja nyt on kahdesti todistettu, että kesähäihin voi ihan hyvin päräyttää moottoripyörällä. Se vain vaatii vähän enemmän järjestelyä vaatepuolella kuin autolla meneminen, mutta onnistuu. Löysä tunika osoittautui mitä parhaaksi vaatteeksi, sen kun voi sopivasti kerätä vyötäisille ajon ajaksi. Minkään tylliunelman tai iltapuvun kanssa pyörän selkään ei kiivetä.

Ja laiska kun olen, en jaksa varsinaista vaatteidenvaihtoakaan suorittaa. Niinpä laitoin päälleni leggingsit/sukkahousut, tunikan ja pusakan ja otin mukaan vain vaihtokengät. Määränpäässä sitten vain kuoriuduin ajotakista, kypärästä, ajohousuista ja ajokengistä ja tadaa - olin juhlaan valmiina! Näppärää! (Ei suositella naisille, jotka haluavat juhliin jonkun muun kuin kypärän litistämän kampauksen.) Katsokaa miten hienot sukkahousut löysin eilisiin juhliin:


Kun asu oli muuten niin arkinen, sai sukkapöksyissä olla vähän jotain ideaa. Vaikka enhän minä mennyt juhliin pällisteltäväksi, kyllä ne morsiot olivat huomion keskipisteenä. Ja kauniita olivat molemmat, niin kovin kauniita.

Säätkin suosivat. Ekat juhlat olivatkin pihajuhlat, joten aurinkoinen ja lämpöinen sää oli enemmän kuin suotavaa. Eiliset juhlat pidettiin sisätiloissa, joihin pääsimme rankkaa sadekuuroa karkuun juuri ajoissa. Vaikka epävakaista säätä luvattiin, saimme ajella sekä mennen että tullen kuivalla kelillä.

Ja pakko oli kirkossa tirauttaa. Eilisissä häissä piti pidätellä naurua, kun mies narisi nahkahousuissaan vieressäni, mutta ensimmäisissä häissä en kertakaikkiaan voinut olla kyynelehtimättä. Vihkikappeli oli pieni ja tunnelma tiivis, ja hyvien ystävien esittämä kaunis rakkauslaulu herkisti salakavalasti. Tuntui jotenkin typerältä, mutta itkenhän minä aina elokuvienkin ihanille rakkauskohtauksille.

Ihmiset olivat iloisia ja ruoka oli hyvää. Mies on saanut osakseen sopivan annoksen "ja kai te sitten ensi kesänä" -vihjailuja (enkä ollut minä vihjailemassa!) vaikka minä en saanutkaan heitettyä kimppua kiinni (siitä olen edelleen katkerana). Ohjelmaa oli kiva seurata ja siihen oli kiva osallistua. Ja osattiin lähteä silloin kun oli vielä kivaa. Nyt pitää vielä opetella ystävien uudet sukunimet.

"Naimisissa on kiva olla. On ihanaa löytää se ihminen,
jota haluaa kiusata loppuelämänsä."
-Pörrölogiaa: Nauru elämälle

3 kommenttia:

Yamaba kirjoitti...

Tosi on. Oikein pukevat sukkahousut.

Alitsa kirjoitti...

Hih. Olen salakavala herkistäjä! :D

Hehkuvainen kirjoitti...

Yamaba: kiitos kaunis :).

Alitsa: no olet tosiaan! Ettäs kehtaat :D.